Jatkoerä 5/2022: Tarina afrikkalaisesta jääkiekosta

Tämän Jatkoerän jutuista valtaosa on ansaitusti Leijonien ja tunteikkaiden MM-kotikisojen tunnelmien täyttämää. Suomalaiselle kiekkoyleisölle tämä aika historiallista, eikä sen hienoutta kannata vähätellä. Leijonat pelasi täydellisen sesongin ja voitti kaksi poikkeuksellisen upeaa arvokisakultaa.

Kausi on varmasti suomalaisen kiekkoilun ystäville mieluisa, mutta kokemusten kirjo on silti laaja.

Pitkän linjan seuraajat ja vaikkapa ensimmäisten kotikisojen ajan pelaajasukupolvet ovat saaneet kokea valtavan muutoksen. Enää ei tarvitse luimistella jättitappioita lajin suurmaille, eikä kärvistellä kivuliaiden arvokisapettymysten tuskassa. Suomesta on tullut lajin suurvalta.

Nuoremmat fanit tai uuden sukupolven maajoukkuepelaajat puolestaan ovat tottuneet maailmaan, jossa on täysin tavanomaista, että Suomi kisaa aina turnajaisten kärkisijoista ja kovimmankin taiston voitosta.

Jokainen ymmärtää, ettei Leijonien voittokulku jatku ainiaan päättyneen kauden kaltaisena, mutta nykyinen lähtökohta on mieluisa: Suomi on joka kerta valmis pelaamaan huipulla.

Mikään ei toisaalta anna syytä olettaa, että Leijonien suoritustaso suuremmin notkahtaisi kovin pian. On mukavaa ajatella, että Suomi voi voittaa kenet tahansa, missä tahansa kisoissa.

Tästä päästäänkin tulevaisuuden näkymiin. Vuoden kuluttua karkeloidaan jälleen kotikisojen huumassa, mutta kiekkokansan on vaikeaa välttyä ajattelemasta sitä, minkä piti toteutua jo tämän kauden olympiakioissa − parhaiden mahdollisten maajoukkueiden turnausta.

Jo ennen tätä kevättä odotukset Jukka Jalosen johtaman ja historiallisen kovan pelaajasukupolven muodostaman maajoukkueen näkemistä kohtaan olivat korkealla. Olympia- ja MM-kullan huuman tasaannuttua ajatus kiehtoo entistä enemmän.

Kuten Jatkoajan asiantuntijana MM-kisojen aikana toiminut Karri Rämö asian muotoili: "Nyt olisi mielenkiintoista saada nopeasti se kaikkien parhaiden turnaus, ja nähdä miten Suomi sen hoitaisi."

Tuokaa jo World Cup.

Sitä odotellessa perspektiiviä kannattaa hakea tutustumalla tämän Jatkoerän kansijuttuun. Algeria on jääkiekkomaana niin kaukana Suomesta, että tasoeroa on vaikeaa edes käsittää. Välimatka tuskin on kutistumassa lähivuosikymmeninä, mutta on hyvä muistaa, että Suomikin on aikoinaan ponnistanut samansuuntaisista lähtökohdista.

Tarina afrikkalaisesta jääkiekosta on terveellinen muistutus hiljalleen globalisoituvan lajin erilaisista realiteeteista. Ja siinäkin kertomuksessa on maukas suomalainen sivujuoni.

Mikko Nuutisen peliura päättyi käytännössä keväällä 2021 mestaruusjuhliin slovakialaisessa HKM Zvolenissa, mutta virallisesti pari kuukautta sitten.

– Pahin pettymys alkaa olla takana päin, että pitää siirtyä peliuralta kaukalon ulkopuolelle. Totta kai se edelleen harmittaa, mutta en ole asettanut mitään takarajaa enkä toisaalta jäänyt myöskään pyörimään näihin ajatuksiin. Peliura loppui ja nyt mietin, mitä haluaisin “isona” tehdä.

Sydänvaivat eivät ole Nuutiselle uusi asia.

– Vuonna 2014 minulla oli ensimmäisen kerran sellainen sydämen rytmihäiriö, että lääkäri toteutti sairaalassa sähköisen rytminsiirron. Tähän päivään mennessä sähköisiä rytminsiirtoja on tehty ainakin 15 kertaa. Vuosien varrella on yritetty selvittää, miksi näitä rytmihäiriöitä tulee.

Viime kesänä Nuutiselta löytyi magneettikuvassa sydänlihaksen paksuuntuma, ja lääkäriltä tuli kuuden kuukauden urheilu- ja liikuntakielto, jonka perusteella voidaan määrittää, johtuuko paksuuntuma urheilusta.

– Olin puoli vuotta tekemättä mitään, niin selvisi, ettei paksuuntuma ollut urheilun tuomaa. Lisäksi tehtiin geenitesti, josta löytyi geenivirhe eli näiden kahden löydöksen perusteella voitiin kiistattomasti todistaa, että minulla on synnynnäinen sydänsairaus.

Peliuran päättymistä lukuun ottamatta sydänlihassairaus ei merkittävästi vaikuta Nuutisen arkeen.

– Pystyn kuitenkin elämään normaalia elämää: minulle on annettu tietyt sykerajat, joita ei ole suositeltavaa ylittää ja maksimaalista rasitusta on vältettävä. Pystyn käymään kuntosalilla ja juoksulenkillä, mutta koska sydänlihassairauteen liittyy äkkikuoleman riski, niin huippu-urheilu on kiellettyä.

Äkkikuolema ei ole mitenkään kaukaa haettua – esimerkiksi slovakialainen Boris Sádecký menehtyi viime marraskuussa.

– Olen kiitollinen, että pystyin kymmenen vuotta pelaamaan jääkiekkoa ammatikseni ja sairaus todettiin ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtui.

“Katkeruutta ei jäänyt”

Nuutisella on viime kesästä asti ollut aikaa ajatella ja muistella pelivuosiaan.

– Peliuran aikana ei juuri tule pysähdyttyä ja katsottua, kuinka se oma ura on sujunut isossa kuvassa, mutta nyt kun peleistä on jo aikaa, niin olen ylpeä urastani.

"huomasin viimeisellä kaudella, että pelitkin sujuivat paremmin, kun ei käyttänyt koko päivää jääkiekon miettimiseen."

– Jälkikäteen kun olen peliuraani jäsennellyt, niin ihan selvästi oli kolme pienempää uraa yhden uran sisällä: viisi vuotta Mestiksessä, viisi vuotta Liigassa ja yksi vuosi ulkomailla. Jos peliura olisi jatkunut, olisin suurella todennäköisyydellä pelannut loput vuodet ulkomailla.

Tie kohti jääkiekkoilijan ammattia alkoi SaPKo:n riveissä Mestiksessä, jossa pelkällä jääkiekolla ei tullut toimeen.

– Mestiksessä olin pääsääntöisesti talvet pelkästään jääkiekkoilija. Jollain kaudella SaPKo:n pelaajien kanssa käytiin liikuntailtapäiväkerhoja vetämässä. Kauden jälkeen yleensä menin suoraan kesätöihin, että sain myös kesälle elannon. Tilanne oli Mestiksessä silloin sellainen, eivätkä palkat kuulemani mukaan ole sittemmin nousseet.

Nuutinen pelasi viisi kautta SaPKo:ssa.

Kuva © Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/

– Rehellisesti sanottuna, oli todella rankkaa olla kesäisin kahdeksan tuntia palkkatöissä ja mennä sen jälkeen pariksi tunniksi vielä treenaamaan. Ei siinä muita menoja tarvinnut miettiä.

Täysammattilaisuus oli kuitenkin tehokas motivaattori.

– Jälkikäteen ajateltuna ei varmaan enää jaksaisi siihen rumbaan lähteä, mutta silloin oli niin kova halu ja tavoite päästä Liigaan ja ammattilaiseksi, ettei tarvitse jääkiekon lisäksi tehdä muita töitä.

Ulkomailla pelaaminen oli Nuutiselle pitkäaikainen haave, jonka hän ehti myös toteuttaa.

–Viimeisen KalPa-kauden jälkeen ei ollut sopimusta mihinkään ja samaan aikaan tuli koronapandemia. Sain sitten houkuttelevan tarjouksen Slovakiasta ja päätin tarttua siihen. Näin jälkikäteen ajateltuna se viimeinen kausi Slovakiassa oli ihan lottovoitto.

– Edelleen pidän Liigaa tosi kovatasoisena sarjana, mutta kyllä jääkiekkoa osataan pelata Suomen rajojen ulkopuolellakin. Ei tuolla Keski-Euroopassa pärjää, jos sinne menee sellaisella asenteella, että pääsee liigakausien jälkeen vähän jäähdyttelemään ja nauttimaan elämästä. Totta kai on hienoja paikkoja asua, mutta myös pelin taso on kova.

Nuutinen voitti urallaan Slovakian mestaruuden lisäksi KalPassa Spengler Cupin ja SM-hopeaa. Parhaalla liigakaudella syntyi 30 tehopistettä ja viimeisellä KalPa-kaudellaan hän kuului joukkueen kapteenistoon.

– Katkeruutta ei jäänyt. Enemmän olen kiitollinen, kun katson aikaa taaksepäin. Laji on rakas, vaikka omat pelit loppuivat. Tykkään seurata tv:stä ja tällä kaudella oli myös kausikortti KalPa:n peleihin.

"On kyllä yllättänyt, kuinka paljon olen saanut tsemppiviestejä ja olen todella kiitollinen
saamastani tuesta."

– Isoimpana juttuna mieleen on jäänyt ihmiset, joita olen jääkiekon parissa saanut tavata.

“Vaikka kaukalossa pelataan kovaa, niin silti pidetään toisistamme huolta”

– Sen jälkeen, kun tuli lopullinen tieto, että pelit on pelattu, niin koin raskaaksi kertoa kaikille erikseen missä mennään, vaikka heiltä tuli myös tukea. Osin siitä syystä halusin tulla asian kanssa julki, ja jonkinlainen henkinen taakka putosikin harteilta.

Nuutinen on halunnut olla avoin sairaudestaan, ja ihmisiltä saatu tuki on tuntunut hyvältä.

– On kyllä yllättänyt, kuinka paljon olen saanut tsemppiviestejä ja olen todella kiitollinen saamastani tuesta. On myös tarjottu töitä, esimerkiksi Juniori-KalPa pyysi valmentajaksi, mikä oli hieno osoitus, että kiekkoyhteisö on valmis auttamaan.

– Olen saanut viestejä myös pelaajilta, joiden kanssa en ole koskaan pelannut samassa joukkueessa enkä tunne henkilökohtaisesti. Vaikka kaukalossa pelataan kovaa, niin silti pidetään toisistamme huolta.

Työelämän makuun Nuutinen on jo pienimuotoisesti päässyt.

– Olin pitkän pätkän kotona ja alkoi tulla tunne, että jotain töitä haluaisin päästä tekemään. Olen päässyt tekemään opettajan sijaisuuksia Kuopion kouluihin. Pikkusisko on opettaja ja pyysi häntä sijaistamaan. Sitten ilmoitin muutamaan muuhunkin kouluun tilanteeni, että kiekkoilijan ura on ohi ja olisin kiinnostunut sijaisuuksista. Opettajilta, joita olen sijaistanut, olen saanut hyvät ohjeet, niin aika helppoa hommaa on ollut.

Selviä suunnitelmia tulevaisuudesta Nuutisella ei vielä ole.

– Vähän hämärän peitossa vielä on, mitä voisin seuraavaksi työkseni tehdä. Opettajan sijaisuuksia olen tosiaan tehnyt ja avoimessa yliopistossa olen aloitellut kauppatieteen opintoja. En vielä lähde naulaamaan, että kumpikaan näistä olisi se ala, johon lähden suuntaamaan.

– Avoimen yliopiston opintoja olen pitänyt tosi hyvinä, että ne eivät sido mihinkään, mutta saan kuitenkin hyvän kuvan opiskelun sisällöstä. Nykypäivän työelämässä todella harva menee parikymppisenä työpaikkaan, josta jää eläkkeelle. Sama pätee myös jääkiekkoon, että harvassa on enää seuraikonit, jotka pelaavat koko uransa samassa seurassa.

Nuutinen ei itse peliuransa aikana opiskellut, mutta suosittelee sitä nykykiekkoilijoille.

– Opiskelun ja jääkiekon yhdistämisestä en ole hyvä esimerkki. Lukion olen käynyt ja Savonlinnan-vuosina suoritin myynnin ammattitutkinnon. Täytyy sanoa, että olen yllättynyt, kuinka vaivatonta esimerkiksi avoimessa yliopistossa opiskelu on. Näkisin hyvänä, että peliuran aikana laittaisi opiskeluja alulle, niin sitten on jotain mitä jatkaa, kun tulee tilanne, että haluaa tai joutuu lopettamaan peliuran.

Nuutisen mielestä on tekosyy, ettei pelaamisen ohessa ehdi opiskella.

– Vaikka keskittyy täysillä peleihin ja harjoituksiin, niin niiden ulkopuolelle jää todella paljon aikaa esimerkiksi opiskelulle. Tunnen pelaajia, jotka opiskelivat samalla kun pelasivat, enkä usko, että he jäivät mistään paitsi. Mutta varmasti jokainen löytää itselle sopivan tavan.

Nuutinen uskoo opiskelun hyödyttävän paitsi peliuran jälkeen myös sen aikana.

– Itse huomasin viimeisellä kaudella, että pelitkin sujuivat paremmin, kun ei käyttänyt koko päivää jääkiekon miettimiseen, vaan keskityin välillä ihan muihin asioihin. Itse elin tosi kokonaisvaltaisesti jääkiekkoa pelivuosinani ja olisi ollut aikaa opiskella.

Nuutinen halusi korostaa kiitollisuuttaan jääkiekkoilijan urasta ja kehotti muitakin nauttimaan pelaamisesta.

– Aina ei etukäteen tiedä, koska peliura päättyy eikä valitettavasti ura välttämättä pääty siihen, että tulee kilometrit täyteen tai motivaatio loppuu. Kannattaa pitää mielessä, mitä itsellekin vanhemmat pelaajat ovat sanoneet, että ura menee pirun nopeasti.

– Niinäkin hetkinä, kun tuntuu ettei pelit kulje, kannattaa silti pyrkiä vaan nauttimaan mahdollisimman paljon. On ihan mahtavaa, jos pystyy ammatikseen pelaamaan jääkiekkoa.

Leijonakuninkaan jäljillä -juttusarjassa Jukka Jalosen joukkueissa pelanneet jääkiekkoilijat kertovat kokemuksiaan kaikkien aikojen suomalaisvalmentajan urasta.

7. toukokuuta vuonna 1995 Leijonat voitti historiallisen ensimmäisen MM-kultansa Tukholman Globenissa. Vajaata kuukautta aiemmin Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue oli voittanut Berliinissä U18 EM-kultaa.

Pikkuleijonien mestaruus ei ollut suomalaisittain enää historiallinen ihme, sillä ensimmäinen EM-kulta tuli Jari Kurrin johdolla jo vuonna 1978 – seuraava mestaruus tuli kahdeksan vuotta myöhemmin, ja silloin tehoista vastasivat Tapparan legendaariset “kuuskasit” eli vuonna 1968 syntyneiden ikäluokka kärkenään Janne Ojanen.

Kaikkien aikojen menestyneimmälle suomalaisvalmentajalle Jukka Jaloselle vuoden 1995 U18 EM-kulta oli kuitenkin uran ensimmäinen suuri voitto. Jalonen oli turnauksessa päävalmentaja Timo Sutisen apuvalmentaja.

Voitokasta turnausta ja Jalosta valmentajana muistelee Ässät-kasvatti Timo Hakanen, jolle EM-kulta jäi uran ainoaksi mestaruudeksi.

– U18 EM-kisoista on hyvät muistot. Se oli muutenkin poikkeuksellinen vuosi. Kauteen lähdettäessä mulla oli alla reisiluun murtuma ja pelasin vielä puolustajana. Edellisellä kaudella B:ssä en montaa peliä pelannut, mutta Läntisen Ismo ja Ketolan Simo nostivat minut A-nuorten kesärinkiin.

Hakanen oli puolustajanakin pelannut hyökkäävää ja tehokasta peliä.

– Valmennus sitten kysyi, haluaisinko kokeilla hyökkääjänä. Puolustajaksi menin aikoinaan, kun kukaan muu ei halunnut, niin pelipaikan vaihto sopi hyvin. Meidän ykkössentteri loukkaantui treenipeleissä, sain hyvän näyttöpaikan ja onnistuin hyvin. Tein kauden alkuun kolmessa pelissä kymmenen pistettä, yhdessä pelissä tein kuusi maalia.

– Olin ollut puolustajanakin maajoukkueringissä varamiehenä, mutta nyt pääsin sentterinä mukaan. Kisat päättyivät mestaruuteen, sain liigasopimuksen Ässiin, tuli NHL-varaus San Jose Sharksiin ja pelipaikka vaihtui, että siinä tapahtui vuoden aikana paljon ja jäi paljon muistoja.

Hakanen pelasi urallaan neljä kautta Ruotsissa Skövde IK:ssa.

Kuva © Haastateltavan kotialbumi

Simply the best

U18 EM-kisoista Hakasella on päällimmäisenä muistikuvana erinomainen joukkuehenki.

– Sutisen Timo pääkäskijänä oli erilainen, mihin olin Porissa tottunut. Hän oli minun silmiini rauhallinen valmentaja, ja joukkueeseen rakennettiin kaikenlaista Simply the best -teemaa. Tänä päivänäkin, kun kuulen sen kappaleen, tulee mieleen hienot hetket Berliinistä.

– En pysty muistamaan, oliko Jukalla jotain erityistä osaamista tai tehtävää, mutta hän sulautui hyvin siihen kokonaisuuteen. Hänestä jäi positiivinen kuva, ja meillä oli koko turnauksessa positiivinen meininki. Suupielet ylöspäin tehtiin hommia. Pelillisiä asioita en enää muista, mutta Jukka täytti ehdottomasti paikkansa ja sopi sabluunaan.

Jääkiekkolehden haastattelussa mestaruuden jälkeen päävalmentaja Sutinen korosti “tunteen ja motivaation voimaa”, “vuorovaikutusta ja avoimuutta” ja kuinka “kaikki asiat joukkueen sisällä pelaajasta huoltajan kautta valmentajaan toimivat kitkattomasti”.

Lisäksi kisajoukkue lyötiin ajoissa lukkoon, ja Hakasenkin mainitsema Tina Turnerin Simply the best -kappale valittiin joukkueen teemaksi. On helppo huomata yhtäläisyydet vuoden 2019 Bratislavan MM-kultaan.

– Olen Jukan uraa seurannut, eikä menestys ole sattumaa. Meillä oli mestaruusjoukkueessa todella hyvä henki, ja Jukka osasi olla osa joukkuetta. Olen ymmärtänyt, että nykyäänkin hän on taitava ryhmän rakentamisessa, sekä taustaryhmän että pelaajien. Se paistoi jo silloin hänestä, ja ensimmäisestä voitostaan hän otti oppia tulevaan.

– Muistan itsekin, että sain hyvissä ajoin ennen kisoja kuulla, että olen joukkueessa ja voin alkaa valmistautua. Tšekin turnaus oli viimeinen valmistava turnaus ennen kisoja, muistaakseni helmikuussa.

Hakanen jakaa kehuja yhteishengen luomisesta muillekin kuin valmennukselle.

– Meillä oli sopiva yhdistelmä hyviä pelaajia ja hyviä tyyppejä. Esimerkiksi kapteenimme Pekka Kangasalusta oli supliikki seuramies, minkä tarkoitan vain kehuna, mutta ennen kaikkea hän oli johtaja.

– Itse olin varsinkin nuorempana rauhallinen ja hiljainen sekä lisäksi siinä joukkueessa uusi kasvo, mutta meillä oli henkisesti vahvat johtavat pelaajat, ja kommunikaatio toimi valmennuksen kanssa hyvin. Näen hyvin tärkeänä, kuinka joukkuetta johdetaan sieltä joukkueen sisältä. Siitä kiitokset “Parrulle” ja muille, jotka meidän laivaa ohjasivat.

Vuonna 1995 U18 EM-kultaa ei ratkaistu loppuottelussa, vaan turnauksessa pelattiin ylempi loppusarja. Suomi voitti viimeisessä ottelussaan Venäjän, mikä varmisti vähintään hopean.

– Saksan tasapeli Ruotsia vastaan riitti meille kultaan. Peli päättyi 3–3, ja Saksan maalivahti Kai Fischer oli pelin paras pelaaja. En tiedä, pystyikö kukaan meistä katsomaan peliä loppuun. Ulkona odotettiin ratkaisua.

– Lämpimiä muistoja on tietysti mestaruudesta, ja itselle se oli erityistä, kun olin uusi kasvo kuvioissa. Pohjola-leirin jälkeen en ollut maajoukkueen mukana ennen mestaruuteen päättyneitä kisoja. Roolini myös kasvoi turnauksen edetessä eli siinäkin mielessä onnistuneet kisat.

Jälleennäkeminen ja hyväntekeväisyysottelu

Vuoden 1995 EM-kultajoukkueen pelaajien urat kulkivat hyvin erilaisia polkuja. Toni Lydman, Aki Berg, Vesa Toskala, Tomi Kallio, Antti-Jussi Niemi ja Miika Elomo pelasivat yhteensä 1 890 NHL:n runkosarjaottelua – kisojen tehokkain suomalainen Mikko Markkanen ei puolestaan pelannut urallaan yhtään liigaottelua.

Toni Lydman nousi nuorten EM-kullan jälkeen NHL-pelaajaksi ja Leijonien luottopuolustajaksi.

Kuva © Getty Images

Mestaruus kuitenkin yhdisti porukkaa vielä pitkän ajan jälkeen, minkä Hakanen huomasi järjestäessään tammikuussa 2018 pelattua hyväntekeväisyysottelua.

– Oli hienoa, kun soitin esimerkiksi Lydmanin Tonille, joka on upea tyyppi ja pelaajanakin aika meritoitunut, niin hän oli heti “moro, mitä Tipi?”, vaikka ei moneen vuoteen oltu nähty. Kaikki kynnelle kykenevät lähtivät innolla mukaan.

Hyväntekeväisyysottelua järjestellessään Hakanen oli pitkästä aikaa yhteydessä myös Jaloseen.

– Hänelläkin oli tosi lämpimiä muistoja. Tuli tunne, että mestaruus oli hänelle iso juttu, uran ensimmäinen voitto. Oli tosiaan hauska kokoontua porukalla yhteen ja pelata peli. Jukkakin olisi ehdottomasti halunnut tulla hyväntekeväisyyspeliin, kun se oli KHL:n puolesta vapaa viikonloppu, mutta hänellä oli vaimon kanssa reissu varattu eikä hän halunnut sitä perua.

“Jääkiekko on antanut minulle paljon”

Ennen ensimmäistäkään aikuisten ottelua voitettu EM-kulta jäi Hakasen 15-vuotisen pelaajauran ainoaksi mestaruudeksi, mutta kokemusta karttui ulkomailta kahdeksan kauden verran kolmesta eri maasta ja viideltä eri sarjatasolta.

– U18 EM-kulta on urani suurin saavutus. Aikuisten tasolla Ruotsissa nousin HockeyEttanista Allsvenskaniin.Yksittäisenä saavutuksena arvotan EM-kullan erittäin korkealle, mutta toisaalta tiedän esimerkiksi Ruotsissa pelatessani jättäneeni sinne positiivisen jäljen. Myös Itävallassa oli tuloksekkaita ja hyviä vuosia, viihdyin siellä hyvin.

Ilveksen nykyinen päävalmentaja jäi Hakaselle mieleen erityisenä pelikaverina.

– Jouko Myrrä on Lustenaun-kaudelta jäänyt mieleen urani parhaana ketjukaverina, vaikka olen nuorissa pelannut Tomi Kallion kanssa ja Ässissä Jari Korpisalon sekä välillä kovien ulkomaalaisten kanssa.

– “Jokke” oli ihan huippupelaaja ja ylihyvä ihminen. Olen vilpittömästi onnellinen hänen menestyksestään valmentajana. Hän on hyvä ihmistuntija ja ihmisvalmentaja, kuten myös Jalonen ja Sutinen.

Vaikka menestys jäikin ammattilaisuralla kokematta, suhtautuu Hakanen pelivuosiinsa ja -kokemuksiinsa positiivisesti.

– Jääkiekko on antanut minulle paljon: olen pelannut monessa maassa ja tavannut upeita ihmisiä. En osaa olla katkera, vaikka urallani olisi ehkä ollut eväitä parempaankin. Tykkäsin pelata niissä paikoissa, missä milloinkin olin. Paljon on tullut koettua ja opittua.

– Lustenau esimerkiksi oli uusi seura pääsarjatasolla eikä joukkueessa ollut omaa huoltajaa, kun aloitin. Se oli vain tietämättömyyttä, ja asiat saatiin toimimaan, kun niistä puhuttiin. Ulkomaalaisena oppi myös sen, että jos pelaa viikon huonosti, voi olla kengän kuva perseessä. On syytä olla tyytyväinen, että on pelannut kokonaisen kauden saamatta potkuja.

Sutisen ja Jalosen jälkeen Hakasta valmensivat muun muassa Juhani Tamminen, Vladimir Jurzinov jr., Veli-Pekka Ketola ja Hannu Jortikka, joiden tyylin Hakanen koki hyvin erilaisena.

– Ruotsissa oli valmentajina Tomas Kämpe ja Anders Spaak, ja he olivat lähempänä sitä Sutisen tapaa. Koen, että itselle sopi paremmin tällainen keskusteleva valmentaja. En menettänyt hermojani, jos valmentaja räyhäsi, mutta se sai sen hetkiseen Timoon suorituspaineita enkä uskaltanut antaa parastani.

Porilaisen kiekkokoulun kasvatti kritisoi avoimesti lätkän äijäkulttuuria.

– Omina pelivuosina ja varsinkin Porissa oli se henki, että lätkä on äijälaji ja jos ei kestä sitä paskaa, on “ämmä”. Itse en ole mitään näin raakaa kokenut, mutta olen sivusta seurannut, kun lahjakkaita pelaajia on hukattu vain siksi, etteivät he olleet tarpeeksi “äijiä”.

Esimerkiksi Lustenaussa Hakanen oli molemmilla kausillaan seuransa parhaita pistemiehiä ja jälkimmäisellä kaudella lisäksi koko sarjan pistepörssissä sijalla 11.

– Suomen ulkopuolella olen pystynyt tekemään tulosta ja todistamaan tasoni. Niin sanottu vanhan liiton valmentaminen ei ollut minua varten. Olen aina pelannut hyvin, kun on ollut tunne, että valmentaja uskoo kykyihini ja olen uskaltanut pelata omilla vahvuuksillani.

Hakanen on itsekin siirtymässä aktiivisemmin valmentajaksi ja aloittaa ensi kaudella Ässien U18 joukkueen apuvalmentajana.

– Ruotsissa olin viimeisellä kaudellani urheilulukion valmentajana ja aion katsoa tämän valmentajakortin loppuun asti. Aiemmin se ei ollut perhe-elämän takia ajankohtaista, mutta nyt on mahdollisuus kokeilla, tuntuuko valmentaminen omalta jutulta. Teen edelleen myös muita töitä, mutta lähden aktiivisemmin mukaan valmennukseen.

Valmentajana Hakanen aikoo olla samanlainen, mistä itse pelaajana hyötyi.

– Olen tällä kaudella ollut Ässien U15 joukkueen valmennuksessa, ja vaikka välillä vähän menee hermot nuoriin, koen tulevani heidän kanssa hyvin toimeen. Yritän toimia samalla tavalla, joka toimi itselleni pelaajana.

– Mulla oli Ruotsissa valmentaja, joka oli niin hyvä ihminen minua kohtaan, etten voinut pelata huonosti, vaan halusin auttaa häntä pärjäämään. Tällaiseen tunteeseen aion omankin valmennukseni perustaa.

Hakanen uskoo osaavansa käsitellä myös erilaisia pelaajia.

– Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että jos joukkueessa on 30 maalin pelaaja, joka vaatii huipputasolla suoriutuakseen päivittäistä kehumista ja pään silittelyä, niin miksi valmentaja ei tee niin. Nuorten kohdalla varsinkin pitäisi muistaa, että henkistä kasvua voi tapahtua myöhemminkin. Uskon myös valmentajana tunnistavani ne pelaajat, joita pitää vähän potkia eteenpäin.

Suomalainen NHL-hyökkääjä Janne Kuokkanen, 23, palasi toukokuun alkupuolella Pohjois-Amerikasta takaisin koti-Suomeen. Kuokkasen kotiutuminen on sujunut saumattomasti, eikä aikaerotus ole vaivannut oulunsalolaista.

Kuokkasen seurajoukkueen New Jersey Devilsin kausi päättyi runkosarjaan, ja suomalainen suuntasi nopeasti kohti Suomea. Kesällä hän aikoo elää "nuoren miehen elämää".

− Aion nähdä kavereita, minkä lisäksi golfia ja padelia tulee pelattua tosi paljon.

Pohjois-Amerikkaan ja New Jerseyyn Kuokkasella ei ole kiire.

− Pari viikkoa ennen harjoitusleiriä, sitten takaisin. Vielä en osaa sanoa tarkkaa aikaa. Training campin tarkemmat päivämäärät tulevat vasta myöhemmin.

Uusi rooli

Kuokkasen kauden voi luonnehtia olleen vaiheikas. Alkukaudella taitava laitahyökkääjä esiintyi joukkueensa kahdessa kärkiketjussa, mutta kauden edetessä peliaikaa tuli niukemmin. Rooli vaihtui aiempaa puolustusvoittoisemmaksi ja suomalaispeluri putosi ketjuhierarkiassa aina neloshyökkäystrioon saakka.

viimeisen kuukauden aikana tuntui hyvältä olla jäällä ja sai itseluot-tamusta

− Rooli oli erilainen kuin ennen. Pelasin paljon puolustavammassa roolissa ja tällä kaudella ensimmäistä kertaa urallani alivoimaa. Siihen nähden se sujui erittäin hyvin. Kaiken kaikkiaan vaikea kausi.

Kuokkanen pelasi joukkueensa hyökkääjistä viidenneksi eniten alivoimaa koko kaudella. Kuokkasen ollessa jäällä vastustajat onnistuivat ylivoimalla ainoastaan neljä kertaa.

Roolin muuttuminen ja pienentyminen oli vaikea paikka junnusarjoissa ja farmiliigassa kovia tehoja takoneelle hyökkääjälle.

− Kun on tottunut johonkin ja sitten pitää omaksua jokin muu roolin, niin onhan se vaikeaa. Ei valmentajan [Lindy Ruff] kanssa mitään keskusteluja käyty, mutta sellaista se on tuolla. Oikeastaan vasta viimeisen kuukauden aikana tuntui hyvältä olla jäällä ja sai itseluottamusta, Kuokkanen paljastaa.

Loukkaantumiset riesana

Kuten sarjasijoitus (28:s) osoittaa, Devilsin kausi oli organisaationa pannukakku. Joukkue linjasi kauden tavoitteekseen pudotuspelit, mutta jäi kevään pelien ulkopuolelle yli 30 sarjapisteen erolla.

Devilsiä varjostivat kauden mittaan muun muassa useat loukkaantumiset, mitkä vaikuttivat joukkueen suoritustasoon. Pelaajistosta paistoi myös kokemuksen puute: Devils oli NHL-kauden nuorin joukkue.

− Emme olleet tarpeeksi kypsiä. Meidän erikoistilannepelaamisemme on ollut todella heikkoa nyt kaksi kautta. Viime vuonna alivoima taisi olla koko sarjan heikointa, ja nyt kun se parani, niin ylivoima sakkasi reilusti. Niillä osa-alueilla olisi varmasti voitu ratkoa paljon pinnoja, mitkä olisivat avittaneet meitä matkalla kohti pudotuspelipaikkaa.

Kuokkanen pelasi päättyneellä kaudella paljon alivoimaa.

Kuva © Getty Images

Myös Kuokkanen sai oman osansa loukkaantumisista tällä kaudella. Suomalainen pelasi vain 57 ottelussa ja oli sivussa rannevamman takia. Vamma sai alkunsa kovasta rasituksesta.

− Viime kesänä lauoin levyltä aika paljon, mikä varmasti vaikutti. Viime vuonna lepojakso jäi kauden jälkeen lyhyeksi, niin kauden aikana sattui sitten tällainen ikävä vamma. Se alkoi jo alkusyksystä vaivaamaan, ja kun yksistään kortisoni ei auttanut, niin vaadittiin lepoa.

Valoisa tulevaisuus

Tulevaisuus New Jerseyssä näyttää aurinkoiselta. Organisaatio varaa tulevan kesän NHL:n varaustilaisuudessa toisella varausvuorolla, joten joukkue saa huudettua itselleen huippulahjakkuuden tähtipelaaja Jack Hughesin rinnalle.

− Joukkueessa on erittäin iso potentiaali. Porukka on täynnä nuoria ja taitavia kavereita, jotka ovat vielä oppimisiässä. Kun tämä organisaatio ottaa näistä parista viime kaudesta opiksi ja kehittyy, niin hyviä asioita on edessä, Kuokkanen puntaroi Devilsin tulevaisuutta.

Devilsin organisaation ainut suomalainen kelpuuttaisi lisää sinivalkoisia organisaatioon. Devilsin olisi mahdollista varata varaustilaisuuden toisella vuorolla esimerkiksi JYPin Joakim Kemell.

Pystyy tekemään asioita, joihin ehkä kouralli-nen tässä liigassa pystyy

− Suomalaisseura olisi tervetullutta. Viime kaudella Vatasen Sami oli täällä, ja hänen kanssaan tulin hyvin juttuun. Se, että saa puhua hallilla ja vähän sen ulkopuolellakin suomea, on aika iso henkinen voimavara, Kuokkanen toivoo.

Kuokkanen tulee toimeen kaikkien joukkuetovereidensa kanssa, mutta viettää eniten aikaa eurooppalaispelaajien porukassa. Ruotsalaisten Jesper Boqvistin ja Andreas Johnssonin sekä valkovenäläisen Jahor Šaranhovitšin kanssa aika kuluu parhaiten.

Ruotsalaisten kanssa kommunikointi toimii pääosin englannin kielellä, mutta suomalainen ei jää sanattomaksi myöskään naapurikielellä.

− Joskus heitän ruotsiksi jotain, vaikka se on mulla ihan peruskoulutasoa. Eivät pysty selän takana punoa juonia pääni menoksi, Kuokkanen hähättää.

Pukuhuoneessa riittää persoonia

Joukkue muodostuu yksilöistä, joita Devilsillä on kiinnitettynä ensi kaudeksi 15. Devilsillä on ensi kaudeksi sopimukset yhdeksän hyökkääjän, viiden puolustajan ja yhden maalivahdin kanssa.

Devilsin kirkkain jalokivi on pitkällä ja rahakkaalla sopimuksella kiinnitetty vuoden 2019 ykkösvaraus Hughes, 21, jota Kuokkanen pitää suuressa arvossa.

− Uskomattoman taitava pelaaja ja äärimmäisen näppärä kiekon kanssa. Pystyy tekemään asioita, joihin ehkä kourallinen tässä liigassa pystyy. Kehittyy vielä entisestään, siitä ei ole epäselvyyttä.

Hughes pelasi pisteiden valossa uransa parhaan kauden ja takoi pisteitä todella kovaan tahtiin: 49 otteluun syntyivät tehot 26+30. Täyden runkosarjan mitassa nuori amerikkalainen olisi ollut matkalla 44 maalin ja 94 tehopisteen sesonkiin.

Jack Hughes on New Jersey Devilsin kirkkain timantti. Kuokkanen pitää jenkkisentteriä suuressa arvossa.

Kuva © Getty Images

Paholaisten pukukopissa on nuorten taiturien lisäksi kokeneempaa kalustoa, johon kuuluu romuluinen pakki P.K. Subban, 33. Kanadalaisen ura kaukalossa on ollut viime vuosina pahassa laskussa, mutta hän on pitänyt kovaa ääntä ja markkinoinut itseään kaukalon ulkopuolella. Subbanin peräti yhdeksän miljoonan dollarin vuositulot taannut sopimus päättyi tähän kauteen, eikä miehen uran jatkosta ole vielä tietoa.

− Showmies – ei kai hänestä oikein muuta voi sanoa, Kuokkanen hymähtää nauramaan.

Kuokkanen tituleeraa Subbanin omalaatuisimmaksi persoonaksi, jonka on urallaan tavannut.

Kotikisat ovat aina hieno juttu, mutta tällä kertaa ei olla siellä.

– Joskus ihan hauskaa katsottavaa hänen touhunsa, mutta välillä menee ainakin osalla jengistä vähän yli. Hänestä tulee miljoona tarinaa mieleen, mutta ei välttämättä yhtään sellaista, jonka voisi lehteen painaa.

Kesäharjoittelu alkaa kesäkuussa

Kesäharjoittelun viime kaudella ensimmäisen täyden NHL-kautensa pelannut hyökkääjä aikoo aloittaa normaalia myöhemmin.

− Valmistautuminen ensi kauteen alkaa kesäkuun alussa. Viime vuonna aloitin valmistautumisen ehkä hieman liian aikaisin, joten nyt koetetaan pitää aavistuksen pidempi huili. Toki tässä tulee urheiltua ja liikuttua muuten, mutta perusteellinen ja lajiominaisuuksin keskittyvä harjoittelu aloitetaan sitten kesäkuun alussa, Kuokkanen avaa.

Parhaimmillaan Kuokkanen on ollut NHL:n farmiliiga AHL:ssä lähes pitelemätön. Devilsin organisaatiosta on annettu vinkkejä asioista, joissa suomalaishyökkääjän tulisi kehittyä ja mihin kesäharjoittelussa tulisi keskittyä.

− Terävyyttä luisteluun ja perusvoimaa – niitä on teroitettu.

Kuokkanen haaveili MM-kisoista

Suomi isännöi tämän vuoden jääkiekon MM-kilpailuja, jotka pelataan Tampereella ja Helsingissä. Juuri kautensa päättänyt Kuokkanen myöntää haaveilleensa kisoista kauden aikana.

− Totta kai kävivät mielessä. MM-kisat ja erityisesti kotikisat ovat aina hieno juttu, mutta tällä kertaa ei olla siellä.

Leijonien johto ei ottanut yhteyttä Devils-peluriin tämän seurajoukkuekauden päätyttyä.

− Kauden aikana taisivat [GM Jere Lehtinen ja päävalmentaja Jukka Jalonen] käydä katsomassa yhden ottelun ennen olympialaisia. Nyt ennen MM-kisoja ei otettu yhteyttä.

Vaarallinen Point

NHL:n hankalimmaksi vastustajaksi Kuokkanen nostaa yllättävän nimen.

− Brayden Point. Joka kerta kun häntä vastaan piti pelata, niin sitä ajatteli vain, että herranjestas, nyt on vaarallinen kaveri kyseessä. Hän on käsittämättömän hyvä luistelija kiekon kanssa ja muutenkin fiksu pelaaja.

Lopuksi suomalaislaituri kantaa oman kortensa kekoon Stanley Cupin voittospekulaatioiden osalta.

– Carolina on vahva. Jos he selvittävät ensimmäisen kierroksen haasteen, niin siinä on ainakin yksi hyvä kandidaatti, Kuokkanen niputtaa.

Miika Arponen valistaa kuuntelijoita ja juontajakaksikkoa jääkiekkodatan hienoudesta tuoreimmassa Keskiympyrä-podcastin jaksossa. Arponen on analytiikan ammattilainen, joka työskentelee nykyään Porin Ässissä.

Jaksossa keskustellaan muun muassa käynnissä olevista NHL:n pudotuspeleistä ja siitä, kuinka edistyneet tilastot syntyvät. Jakson aikana keskustellaan muun muassa siitä, mikä on data-asiantuntija Arposen ensisijainen tilasto hänen tehdessään pelaajarekrytointeja.

Kuinka jääkiekkotilastot syntyvät, ja mihin niitä käytetään? Onko niistä hyötyä tavalliselle kiekkokuluttajalle? Jaksossa avataan myös keskustelu siitä, onko Aleksander Barkov parempi pelaaja kuin Mikko Rantanen.

Jos haluat kuulla maaliodottaman tai GAR-tilaston hienouksista ja taustoista, ota Arposen vierailu kuunteluun.

Tämän ja kaikki muut Jatkoajan podcastit löydät Soundcloudista, iTunesista, Spotifysta, Sticheristä – ja tietysti myös Jatkoajan verkkolehden sivuilta. Kun tilaat Jatkoajan podcastit käyttämälläsi podcast-ohjelmalla, saat helpoiten aina uusimmat jaksot kuunneltavaksi.

Päivisin Tampereen hulppea areena sykkii Suomen MM-kotikisojen tahtiin, juoma virtaa ja ihmiset viihtyvät. Yöllä uutterat työntekijät ottavat kiekkopyhätön valtakunnakseen. Yksi tällaisista ahertajista on Sipri Pussinen.

− Teknisesti ottaen työnimikkeeni on aputyöntekijä. Se tarkoittaa sitä, että teen roudaamista yöllä. Viemme muun muassa pullopusseja pois ja teemme täyttöä baareihin sekä viemme pahviroskia pois.

Pullopusseja kertyy tiettyinä päivinä erityisen paljon. Suomalaiset kuluttavat virvokkeita tutusti kovaan tahtiin.

− Jos on ollut Suomen peli, niin silloin kyllä. Nyt tiistaina ei ole ollut Suomen peliä, niin taitaa tulla lyhyempi päivä, Pussinen uumoili.

Pussinen arvioi, että Suomen otteluiden jälkeen esimerkiksi oluttäyttöjä tarvitsee tehdä noin sadan 24 tölkin pakkauksen edestä.

Sipri Pussinen on yksi Nokia Arenan yön sankareista.

Kuva © Samuli Huikuri - https://www.instagram.com/shuikuri/

Pussinen päätyi MM-kisoihin työntekijäksi vanhojen opiskelukontaktien kautta. Työnhakuprosessiin ei turhaa aikaa kulunut.

− Se oli tosi helppo. Olen Tampereen ammattikorkeakoulun yrittäjyyden yksikön Proakatemian alumneja ja sieltä sattui olemaan kaveri käymässä. Hän kysyi, satunko tietämään ketään, joka pääsisi tekemään yötöitä. Minut käytännössä valikoitiin tähän suoraan ilman erillistä hakua.

Kun sinä nukut, he valvovat

Yötyössä työtunnit saattavat tavallisen pulliaisen korviin kuulostaa raadollisilta. Pussinen ja kumppanit painavat hommia pyyteettömästi hyvinkin epäortodoksisiin kellonaikoihin. Valtaosa suomalaisista vetelee hirsiä Pussisen ollessa työn touhussa.

− Aloitamme yleensä 22.30. Töihin tullessa katsomme, mitä tarvitsee tehdä. Tarvitseeko VIP-tiloihin viedä jotain tai onko tullut jotain sanomista edellisistä illoista. Lopettelemme työt kolmen ja neljän välillä. Ensimmäinen yö oli pisin, kun opettelimme, mistä kaikki löytyy varastoista. Silloin kirjauduimme ulos viiden aikaan.

Suurempia haasteita ei ole vielä ensimmäisten kisaöiden tiimellyksessä ilmennyt.

− Oikeastaan ainoastaan se, että paikka on uusi meidän porukallemme. Paikkoja voi olla vaikea löytää. Myös muun muassa logistiikka pumppukärryjen, juomien ja baarien pillien kanssa oli aluksi hankalaa.

− Viidestä kahdeksaan henkilöä meillä on ollut tähän mennessä per yö. Pieni porukka kuitenkin.

Kisanäyttämön yön sankarit ovat melko nuorta väkeä.

− Olen kolmekymppisenä vanhimmasta päästä ja nuorimmat taitavat olla noin 20-vuotiaita. Pääasiassa porukkamme koostuu nuorista jätkistä, jotka tykkäävät lätkästä ja fyysisestä työstä.

Riuskasti, mutta rauhallisesti

Pussisen mukaan tietynlaiset ihmiset pärjäävät hieman tavallisuudesta poikkeavassa työssä hyvin.

− Se on tärkeää, että jaksaa tehdä fyysistä työtä. On se kuitenkin aika rankkaa, kun nostelemme 24 tölkin lavoja alkoholia ja roudaamme niitä kerroksesta toiseen. Myös tarkkuus on tärkeää. Täytyy tuoda oikea määrä oikeita juomia oikeille pisteille.

− Saimme siitä jo vähän palautettakin, että olimme vieneet tavallisen vodkan sijaan maustettua vodkaa baariin. Se on ehkä isoin moka, jonka olemme tehneet.

MM-kisojen keskipisteenä on tietysti itse peli. Pussinen jättää katsomossa notkumisen muille.

− En ole suuri fani. Kiva olisi käydä katsomonkin puolella, mutta täytyy oikeastaan nukkua päivät, että jaksaa yöt. Olen turnauksen loppuun asti töissä ja väliin mahtuu muutama vapaapäivä. Tämä on sen verran raskasta hommaa, ettei ihan suorilta jaksaisi tehdä.

Yön sankarit

Yössä raatajat saavat tietysti ahkeruudestaan myös asianmukaisen korvauksen.

− Kyllä yötyötä jaksaa tehdä, Pussinen toteaa työn ansaintapuolesta kuitenkaan menemättä sopimuksien sisältöön sen tarkemmin.

Areenalla ei pimeän aikaan ole suurta määrää väkeä. Otteluiden päätyttyä ihmismassat katoavat ja yö laskeutuu areenan ylle.

− Täällä ovat käytännössä meidän lisäksi vain siivoojat. Tietysti baarityöntekijät tekevät vielä tilityksiä ja ovat iltaisin pidempään, mutta päivästä riippuen joko siivoojat tai me lähdemme viimeisenä.

− Hyvin hiljaista on. Saamme kulkea omalla porukallamme kerrosten välillä ja huudella toisillemme. On siinä jotenkin ihan erilainen fiilis kuin näin illalla.

Reilusti yli 10 000 katsojaa vetävällä areenalla vain muutaman työkaverin kanssa seikkailu tuntuu Pussisesta kiehtovalta. Sopiva verrokki löytyi lapsuudesta.

− Tunnelma on kuin öisin festareilla, joissa olen aiemmin ollut töissä. Vähän samanlainen fiilis kuin aikanaan yökoulussa, vähän sellainen luvaton olo. Saammeko me oikeasti olla täällä?

Muokattu: 19.5.2022, kello 12.05: oluttäytöissä liikkuvan oluen määrä tarkennettu.

Tampereella Ylen asiantuntijatehtävissä MM-kisoja seuraava Juha Juujärvi on kiinnostunut jääkiekossa itse pelistä. Hän nauttii erilaisten taktisten yksityiskohtien pohtimisesta.

− Olen miettinyt paljon, mihin suuntaan suomalaista jääkiekkoa kannattaisi lähteä kehittämään, jotta menestymme jatkossakin. Se, millaista peliä Leijonat pelaa arvokisoissa on tiettyjen todennäköisyyksien mukaan tehokas ja jopa tehokkain tapa voittaa tällainen lyhyt turnaus.

Vaikka Leijonat on saavuttanut pelityylillään viime vuosina menestystä, haluaisi Juujärvi nähdä sarjajääkiekossa rohkeampaa peliä.

− Meillä oli selvä suunta, kun moni liigavalmentaja puhui ja junioripuolella pelattiin todella aktiivisesti ja pyrittiin saamaan tempolätkää vietyä joka sarjatasolle enemmän.

Meillä oli selvä suunta, kun moni liigavalmentaja puhui ja junioripuolella pelattiin todella aktiivisesti ja pyrittiin saamaan tempolätkää vietyä joka sarjatasolle enemmän.

− Nyt on otettu maajoukkueiden ja Liigan mestari Tapparan johdolla tietty askel Meidän pelin hitaamman rytmin painottamiseen, jossa korostuvat keskustan puolustaminen ja kiekkokontrolli vastaavasti hyökkäyspelillisesti.

Voitolla ei pidä leikkiä

Mihinkään leikittelyyn Juujärvi ei halua suomalaista jääkiekkoa viedä. Tärkeimmän seikan vanavedessä tulevia asioita ei silti saa unohtaa.

− Pitää arvostaa, että joukkuepelaamisen tärkein päämäärä on voittaminen. Pitää myös muistaa, että sen jälkeen tulee yksilön kehittäminen ja yksilöstä parhaan mahdollisen esille saaminen. Tämä tietysti korostuu etenkin nuorten osalta.

− On muistettava myös se viihdearvo, jonka takia ihmiset tulevat esimerkiksi MM-kisoja katsomaan ja minkä takia jääkiekko on lajina niin hieno Maalitilanteiden määrä, pelinopeus ja yksilöiden pelirohkeus ovat elementtejä, jotka kiehtovat rivikatsojaa.

Kotimainen jääkiekko kamppailee laadussa aivan maailman kärjen kanssa. Juujärvi löytää osa-alueita, joissa Suomi on sekä parempi että heikommissa kantimissa kuin kilpailijat.

− Olemme kansainvälisesti edellä siinä, että viisikon yhteistyö tuottaa menestystä ja yksilölle mahdollisuuksia onnistua pelissä kokonaisvaltaisesti. Vastaavasti verrattuna Ruotsin ja NHL:ään annamme yksilön reagointivapaudessa, luisteluvoimassa ja ennen kaikkea maalintekopelissä tasoitusta.

Juujärvi nostaa esille kotoisesta Liigasta muutaman esimerkin. 

− Esimerkiksi Pekka Virran Lukko pelasi huikeaa jääkiekkoa. Myös Tapparan pelaaminen CHL:ssä – nautin eniten heidän pelaamisestaan CHL:n finaaleissa. Valitettavasti Liigan pudotuspeleissä Tapparaa ei edes kunnolla mitattu. Visiossani unelma olisi ollut tämän vuoden Tapparan ja Virran Lukon kohtaaminen. Se jäi vielä odottaman.

Ilveskään ei olisi pärjännyt Tapparalle

Liiga-kauden 2021−22 päätteeksi oli mahdollisuus, että tamperelaisjoukkueet olisivat kohdanneet finaaleissa. TPS kuitenkin päihitti Ilveksen välierissä ja eteni Tapparaa vastaan. Tamperelaisten välienselvittelyssä asetelma olisi ollut nyt nähtyyn verrattuna erilainen.

− Siinä olisi henkinen tila muuttunut paljon ja olisi tullut ylimääräistä jännitettä. Kaikki olisi ollut mahdollista, mutta kokemuksella on kuitenkin iso merkitys. Ilves ei organisaationa ei ole pudotuspeleissä vielä niin kokenut. Pidin kovasti siitä, miten Ilves pelasi runkosarjassa suorahyökkäyspeliä. Toisteisuuteen tiukassa paikassa ja sen läpivientiin ei tämän kevään perusteella ollut Ilveksellä vielä riittävää luonnetta, ruotii Juujärvi.

MM-kisoja silmällä pitäen Juujärvellä on näkemys siitä, mitä otteluissa kannattaa katsojana tarkkailla.

− Yksilöiden kautta esimerkiksi Ruotsin ja Tšekin välinen ottelu ei ollut valmentajan mieleen, mutta yksilösuoritukset olivat huikeita. Silmiin osuivat myös Ruotsin NHL-puolustajat ja ne tavat, joilla molemmat tekivät maailmanluokan laukauksilla maaleja. Peli oli tietyllä tavalla kuritonta ja luomua aika paljon. Virtuositeetti tuli näkyviin.

David Krejčí on yksi MM-kisojen virtuooseista.

Kuva © Samuli Huikuri - https://www.instagram.com/shuikuri/

Kiinnostavimmat yksilöt löytyvät leijonajoukkueesta. Eri vahvuisten joukkueiden kohtaamiset kiehtovat Juujärveä.

− Suomen joukkueessa Mikael Granlund ja Miro Heiskanen ovat NHL:n terävintä kärkeä. Heiskanen on varmaan pelipaikallaan TOP3-pelaaja maailmassa, he ovat totta kai sellaisia yksittäisiä pelaajia, joita seurata. Pelillisesti katsoisin näiden vahvasti viisikkopelin kautta pelaavien maiden ja toisaalta vapaammilla pelitavallisilla raameilla operoivien joukkueiden välillä, että mitä ja miten se viisikkopeli tuottaa.

− Suomi on niin täällä kuin oli olympialaisissakin todella kilpailukykyisellä materiaalilla. Lisäksi Leijonilla on vahvin pelitavallinen konsepti. Se on yleensä aika voittava systeemi.

Lopuksi Juujärvi nostaa vielä esiin asian, joka on kenties suurin jääkiekkoon tullut muutos − tai oikeastaan paluu entiseen parin vuoden tauon jälkeen.

− Valtavan eron huomaa, kun on yleisöä hallissa. Ammattipelaajat laittavat tyhjässäkin hallissa itsensä sataprosenttisesti likoon, mutta tunteen voima on niin suuri, että kun sitä saa, pelaajat ja joukkue aistivat sen. On mahtavaa, että hallit ovat olleet täynnä ja siitä iso kiitos kaikkien joukkueiden kannattajille. Se on merkityksellistä noille pelaajille.

Nokia Arenalla yksi kannattajajoukko on erottunut muista sitkeydellään sekä lojaaliudellaan. Huudot jatkuvat, on tilanne mikä tahansa ja joukkue saa kannattajilta valtavat suosionosoitukset jokaisen ottelun jälkeen.

Suomea vastaan pelatussa ottelussa hallissa olisi ajoittain voinut kuulla omat ajatuksensakin ilman Ison-Britannian kannattajien rumpujen pauketta. Muissa maan pelaamissa otteluissa joukkoon on liittynyt niin Latvian kuin Tšekinkin faneja. Kaikki on otettu mukaan kansalaisuudesta tai iästä huolimatta.

Miltä kannattajana tuntuu, kun jo ennen ottelua tietää, että saumat voittoon ovat ohuet?

Iso-Britannia on kolmatta kertaa putkeen MM-kisojen korkeimmalla tasolla. Se nousi A-sarjaan kevääksi 2019 ensimmäistä kertaa 25 vuoteen ja säilytti paikkansa voittaessaan Ranskan ratkaisevassa pudotusottelussa. Seuraavana vuonna kisat jäivät väliin pandemian vuoksi, eikä vuonna 2021 pudotettu yhtäkään joukkuetta.

Brittien tavoitteena on jälleen säilyttää paikkansa eli välttää oman alkulohkonsa viimeinen sija. Viidestä ensimmäisestä ottelusta on kasassa ainoastaan yksi piste, mutta tavoite siintää kirkkaana mielessä, eikä peliotteiden pitäisi jäädä ainakaan kannustuksesta kiinni.

"lajin suosio on kasvussa. pelaamisen tason lisäksi huomiota on kiinnitetty seurojen toimintaan"

– Olen pitkään halunnut nähdä Ison-Britannian MM-turnauksessa. Olen halunnut käydä myös Suomessa, joten nappasin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nyt saan nauttia jääkiekosta kokonaisen viikon ajan, ihastelee Walesista kotoisin oleva Darren Evans, joka on Tampereella poikansa Ryanin kanssa.

The Guardianin mukaan jääkiekko on noussut seuratuimmaksi sisälajiksi Iso-Britanniassa. Talvella pelattavista lajeista jalkapallo ja rugby ovat selvästi edellä, mutta lajin suosio on kasvussa. Itse pelaamisen tason lisäksi huomiota on kiinnitetty seurojen toimintaan sekä ottelutapahtumiin.

– Kotikaupunkiini Cardiffiin perustettiin seura vuonna 1986 ja olen kannattanut joukkuetta siitä saakka. Monilla joukkueilla on tiiviit kannattajayhteisöt, mutta monet tekevät minun laillani organisaatiossa töitä esimerkiksi vapaaehtoisena. Olen nykään mukana myös juniorijoukkueiden toiminnassa poikieni vuoksi, Darren Evans kertoo.

Darren Evans matkusti poikansa Ryanin kanssa viikoksi Suomeen seuraamaan Ison-Britannian MM-taivalta. He ymmärsivät pelilliset realiteetit, mutta halusivat tulla kannattamaan omaa maataan siitä huolimatta.

Kuva © Samuli Huikuri - https://www.instagram.com/shuikuri/

"Jääkiekko ei ole samassa kategoriassa jalkapallon ja rugbyn kanssa, se on selvä asia"

Britannian maajoukkue koostuu maan kiekkosarjan EIHL:n pelaajista. Koko sarjassa pelasi kuluneella kaudella vain 56 Ison-Britannian kansalaisuuden omaavaa pelaajaa, kun kanadalaisten määrä oli 113. Runkosarjan osalta 50 parhaan pistemiehen joukosta löytyi vain neljä brittipelaajaa.

– Tarvitsemme enemmän nuoria pelaajia, jotka käyvät koko junioripolun läpi. Monet nuoret lähtevät 14–15-vuotiaina Pohjois-Amerikkaan, ja se on sekä hyvä että huono juttu. Nuorilla on mahdollisuus kehittyä siellä, mutta samaan aikaan sarjoissamme ei ole kotimaisia pelaajia, Evans vertaa.

"Olisi tärkeää saada osaavia valmentajia nuorille, jotta heidän innostuksensa ei lopu"

Poikiensa jääkiekkotaivalta Cardiffissa seurannut hän kertoo, että maassa olisi tehtävä rakenteellisia muutoksia, jotta taso nousisi ja harrastajamäärät kasvaisivat. Töiden tekeminen ja muutostyö on aloitettava ruohonjuuritasolta.

– Pienenä kiekkomaana yritämme jatkuvasti ottaa suuria askeleita. Se on jo hurja bonus meille, että olemme vieläkin korkeimmalla tasolla. Se innostaa uusia ihmisiä lajin pariin, kun näkyvyys kasvaa. Olisi myös tärkeää saada osaavia valmentajia nuorille, jotta heidän innostuksensa ei lopu.

Monet maajoukkueen pelaajista pitävätkin erilaisia kiekkokouluja sekä taitoharjoituksia nuorille pelaajille etenkin kauden loputtua. Evans kertoo arvostavansa pelaajien sitoutumista lajiin raskaan kaudenkin jälkeen.

– Vanhempi pojistani pelaa maalivahtina ja maajoukkueen Ben Bowns on ollut valmentamassa häntä. Eri puolilla maata maajoukkueen pelaajat jakavat oppejaan, jotta jonakin päivänä niistä nuorista tulisi uusia maajoukkuepaidan kantajia.

MM-turnauksessa pääasiallisesti torjunatavastuussa ollut Bowns on Evansin kanssa samoilla linjoilla siitä, että lajin pariin saataisiin lisää harrastajia, jos se näkyisi maan katukuvassa enemmän.

– Jääkiekko ei ole samassa kategoriassa jalkapallon tai rugbyn kanssa, se on selvä asia. Lajin täytyisi saada enemmän medianäkyvyyttä ja ylipäätään tukea valtion tai kaupunkien tasolta, Bowns toteaa.

Bowns on kiekkoillut kaksi edellistä kautta Euroopassa, joten lajikoulujen vetämisessä on ollut tauko. Lisäksi pandemian vuoksi harrastukset sekä EIHL laitettiin kokonaan säppiin.

– Muutama vuosi sitten vedin maalivahdeille harjoituksia Cardiffissa. Nyttemmin sille ei ole aikaa ja koronakin pysäytti kaiken. Tulevaisuudessa teen sitä kenties entistä enemmän, ainakin toivon niin. Tiedän muitakin nykyisiä ja entisiä pelaajia, jotka opettavat taitoja. Se on erittäin tärkeää koko jääkiekon asemalle Isossa-Britanniassa.

31-vuotias Bowns on käynyt läpi Iso-Britannian sarjat aina junioreista EIHL:ään saakka. Kaksi edellistä kautta hän on pelannut Itävallassa ja Slovakiassa.

Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Laulu raikaa ja hymyt säilyvät kasvoilla otteluiden lopputuloksista huolimatta

Iso-Britannia on kevään MM-turnauksessa pelannut tähän saakka viisi ottelua häviten niistä jokaisen. Kannattajat ovat siitä huolimatta pysyneet rinnalla jokaisen ottelun viimeiselle sekunnille saakka. Maajoukkueen pelaajat ovat myös käyneet kiittämässä omiaan.

– Joukkue pelaa faneille täyden kuusikymmenminuuttisen ja haluamme antaa heille saman takaisin. Voitimme, hävisimme tai putosimme, emme koskaan lopeta heidän kannattamistaan, kuten näit ottelussa Ruotsia vastaan, kun olimme 6–0-tappiolla.

"Tämä ei ole meille pelkkää jääkiekkoa, vaan hetkestä ja pelistä nauttimista"

– Tiedämme, ettemme voita montaa ottelua. Tämä ei ole meille pelkkää jääkiekkoa, vaan hetkestä ja pelistä nauttimista sekä uusien paikkojen näkemistä. Pelaajamme tietävät, että olemme heidän tukenaan aina, Darren Evans tiivistää.

Maalivahti Bowns kunnioittaa kannattajien päätöstä matkustaa pitkänkin matkan päästä katsomaan heidän turnaustaan. Hän on iloinen siitä, että kannustusta riittää aivan ottelun loppuun saakka.

– Toivon heidän jatkavan samaan malliin. On upeaa nähdä, että ihmisiä kiinnostaa jääkiekko ja he ovat valmiita matkustamaan vuoksemme. Etenkin nautin heidän edessään pelaamisesta nyt, kun en ole kahteen edelliskauteen pelannut Isossa-Britanniassa.

Jääkiekkopiirit eivät ole maassa yhtä vahvat kuin esimerkiksi Suomessa. Tämän vuoksi moni kannattaja tuntee henkilökohtaisesti yhden tai useamman pelaajan, jotka ovat pelanneet EIHL:ssä paikallisessa joukkueessa ja sitä kautta nousseet maajoukkueeseen.

Evansin mielestä monet lapset ja nuoret haluavat yltää samaan ja ottaa mallia, jos joukkueessa pelaa tuttuja pelaajia.

– Kapteeni Jonathan Phillips sekä Ben Davies ovat hyviä ystäviäni. Olen tuntenut heidät jo vuosia ja molemmat pojistani tietävät hänet myös hyvin. On hienoa, että heillä on tuttuja pelaajia maajoukkueessa, se antaa heille paljon.

Sasu Hovi on kiireinen mies maailmanmestaruusturnauksen aikana. Mies matkustaa Helsingin ja Tampereen väliä ja tapaa paljon ihmisiä. Hovi pysähtyi Jatkoajan juttusille hektisen arkipäivän keskellä.

− Kiva katsoa MM-lätkää kotikaupungissa Tampereella! Täällä on hieno uusi halli, jota on hienoa esitellä tutuille. Heitä on tullut paljon ulkomailtakin. Kisat ovat onnistuneet tähän mennessä hienosti.

NHL:n tulokasseura Seattle Krakenille työskentelevä Hovi tarkkailee MM-jäillä nuoria kiekkoilijoita.

− Heinäkuun varaustilaisuutta ajatellen täällä on hyvä määrä sen ikäisiä pelaajia ja he ovat saaneet hyvin peliaikaa. Siinä mielessä nämä ovat ammattimielessäkin olleet hyödylliset kisat.

Yksi kenties näkyvimmistä varausikäisistä pelaajista on TPS:n slovakialaishyökkääjä Juraj Slafkovský.

− Hänhän pelaa hyvin ikäisekseen. Hän on pelannut jo olympialaisissa ja painanut sielläkin maaleja reippaasti. Nyt hän pystyy pelaamaan täälläkin ja pelasi myös Liigan finaalit tänä vuonna. Hienoa, että nuoret pelaajat ovat noin hyviä. Heitä on mukava katsoa.

Juraj Slafkovský on Sasu Hovinkin tarkkailevan silmän alla.

Kuva © Juuso Pellava - www.jpellava.fi

Slovakian joukkueessa pelaavat myös Adam Sýkora ja Šimon Nemec, joista odotetaan kärkipään varauksia tämän vuoden varaustilaisuuteen. Marco Kasper on puolestaan itävaltalainen superlupaus.

Pelkästään NHL:ään varattavissa olevia pelaajia Hovi ei tarkkaile, vaan hän pitää silmällä myös kokeneempia kiekkoilijoita.

− Katson myös vapaita agentteja. Tietysti täällä on myös meidän Kraken-pelaajia, joten näen heidänkin pelejään. Kaikkia katsotaan ja jos jotain löytyy, pistän nimiä eteenpäin, Hovi sanoo.

Kraken etenee vakaalla pohjalla, monipuolisuutta vaalien

Hovi on työskennellyt seattlelaisorganisaatiossa nyt kaksi täyttä NHL-kautta. Ennen pelaajatarkkailijauraansa hän pyöritti harjoituskeskus HDC Finlandia sekä peliasuja ja muita urheilutuotteita valmistavan Jersey53:n Suomen toimipistettä.

− Tämänhetkinen pomoni Robert Kron kysyi, haluaisinko lähteä tekemään tätä hommaa. Olin tuolloin melko työllistetty kahden yritykseni kautta, mutta sain sovittua, että teen puolipäiväisenä ensimmäisen vuoden.

Tarkkailu vei mennessään.

− Rupesin tykkäämään tästä niin paljon ja firmoissa jätkät ottivat vastuuta, joten minulla oli mahdollisuus alkaa tehdä tätä kokopäiväisesti. Olen nauttinut siitä, että saan tehdä riittävän määrän työtä ollakseni oikeasti hyvä varaustilaisuudessa. Voin ylpeänä sanoa, että osaan työni, kun pääsen tarpeeksi sitä tekemään, Hovi tokaisee.

Hovi teki pitkän ja etenkin Tšekissä sekä Slovakiassa menestyksekkään maalivahdin uran. Hän kiekkoili Liigassa Tapparassa ennen ulkomaille lähtöään. Vuodet 2005−14 toivat muun muassa kaksi Slovakian mestaruutta ja kulttiaseman maassa.

Hovi teki aluevaltauksen rullakiekonkin puolelle uransa aikana.

Kuva © Mika Kylmäniemi - mika@photomotion.org

Hovi hankki itselleen pelaajatarkkailijalle tärkeitä ominaisuuksia tutussa ympäristössä.

− Kouluttauduin HDC Finlandin kautta pelaajien taitopuolelle niin, että pystyn analysoimaan laukauksen ja luistelun tosi tarkastikin ja olen siinä asiantuntija. Ehkä, jos minulla ei sitä (taitoa) olisi, en olisi niin vahva tässä työssä. Vahvuuteni on se, että pystyn katsomaan sekä maalivahdit että kenttäpelaajat, Hovi pohti.

Maalivahtitausta antaa Hoville myös näkemystä nykyiseen työhön. Hän katsoo tarkkailtaviaan omasta, erilaisesta näkökulmastaan.

− Haemme seuralle informaatiota monesta kulmasta. Eri pelaajatarkkailijat näkevät pelin eri tavoilla, joten kaikki eri mielipiteet ovat hyödyllisiä päätöksenteossa. Lähden purkamaan tarkkailua puolustuksen kautta. Katson nyt jo kaikki osa-alueet, mutta olen katsonut peliä eri suunnasta kuin muut pelaajatarkkailijat. Se tuo tietynlaista erilaisuutta meidän raportteihimme.

Kraken on ollut NHL-kartalla vasta lyhyen tovin. Seuraa alettiin rakentaa hitaasti, mutta varmasti.

− Meillä on uusi organisaatio ja sitä on lähdetty tekemään arvopohjalle. Arvojen lisäksi tärkeää on yhteisö. Sen myötä raporteissamme pelaajakaraktääri on todella tärkeä osa-alue. Katsomme ihmislähtöisesti pelaajaa, emmekä vain jääkiekkoaspektia.

Työssään Hovi tapaa paljon ihmisiä ja esittäytyy tietysti NHL:n tuoreen organisaation edustajana. Kraken on saanut jääkiekkopiireissä positiivisen vastaanoton.

− Mielestäni olemme tykätty organisaatio. Isoin syy on juuri arvopohja. Henkilöstössämme on paljon erilaisia ihmisiä, emmekä ole todellakaan homogeeninen ihmismassa. Meiltä löytyy juuri siksi näkemystä, että meillä on niin paljon erilaisia tyyppejä: miehiä, naisia ja eri vähemmistöjen edustajia. Se on voimavaramme, että olemme rakentaneet organisaatiomme fiksusti, Hovi näkee.

Hovi pelasi Kajaanin Hokissa ennen lähtöään ulkomaille.

Kesällä 2021 Kraken varasi oman joukkueensa NHL:n laajennusvaraustilaisuudessa.

− Meillä on yksi kausi takana, niin on vähän säkästä kiinni. Pystyimme ostamaan keskivertojoukkueen, joten pudotuspeleihin pääsy vaatii sen, että pelaajat kehittyvät kauden aikana. Kehitys voi tulla myös seuraavalla kaudella tai sitä seuraavalla, Hovi totesi.

Käynnissä olevalla NHL-kaudella Kraken ei yltänyt pudotuspeleihin, mutta seura tiedostaa realiteetit.

− Kautemme oli hyvä. Halli oli täynnä ja meillä oli hyvä meininki koko ajan. Ensimmäisenä vuonna on vaikea saada menestystä. Sen näkee varausvuorojemme määrässäkin, että lähdemme rakentamaan pohjaa. Olemme kärsivällisiä ja alkuun ei ole hirveää painetta.

Seattle on Hovin näkemyksen mukaan intohimoisesti uuden seuransa takana.

− Näin kaukaa katsoessa oli vähän yllätys, että kannattajapohja on ollut siellä ja sinne on jo kauan haluttu NHL-joukkuetta. Oli tiedossa, että homma alkaa toimia heti alusta asti.

− Nyt, kun olen seurannut tarkemmin, niin onhan se ihan huikea urheilukaupunki. Jääkiekko on sellainen laji, josta ihmiset tykkäävät. Ensimmäisestä päivästä lähtien halli oli täynnä ja 80 prosentilla ihmisistä oli fanipaidat päällä.

Uutta kiekkoa ei MM-kisoissa tarvita vain sen takia, että pelissä käytetty kiekko olisi lentänyt katsomoon tai vaihtoehtoisesti maalin jälkeen se on annettu jollekin pelaajalle muistoksi siitä syystä, että joku merkittävä rajapyykki, usein ensimmäinen maaottelu- tai MM-kisamaali on saavutettu.

Kiekon vaihdon tarkoituksena on se, että pelissä käytettävä kiekko on tarpeeksi kylmä. Pelin ja ajan kuluessa kiekko lämpenee, mikä vaikuttaa sen ominaisuuksiin heikentävästi ja erityisesti muuttaen sen arvaamattomammin käyttäytyväksi.

Pohjois-Amerikassa ongelmaan on löydetty ratkaisu, mikä on otettu käyttöön sikäläisissä ammattilaissarjoissa ja nykyään käytäntö on voimassa myös jääkiekon korkeimmissa arvoturnauksissa. Pelikiekot tulevat nimittäin kentälle suoraan pakastimesta.

Brave Stick Hockey -sivusto tuo esiin, että kiekkojen jäädyttämisen tarkoituksena on saada ne jähmeäksi. Näin kiekko ei pompi yhtä herkästi, ja kiekko liukuu jäätä pitkin sen sijaan että se pomppisi tai pyörisi jäällä.

Epävakaa kiekko tekee pelivälineen hallinnan vaikeammaksi, oli tarkoituksena sitten antaa tarkka syöttö tai laukoa maalia kohti. Ammattilaispelaajat osaavat yleensä hallita pyöriviäkin kiekkoja, mutta siinä on myös riskinsä. Jäädytetyn kiekon kanssa vaikeasti ennustettavat tilanteet vähentyvät.

Koska kiekot valmistetaan vulkaanisesta kumista ja kumi on luonteeltaan kimmoisaa, kiekkojen jäädyttäminen auttaa.

Kansainvälisen jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen mukaan tarkoituksena on, että uusi kiekko tuodaan peliin aina, kun kaksi minuuttia varsinaista peliaikaa on kulunut. Lennosta pelivälinettä ei tietenkään voida vaihtaa, mutta seuraavalla pelikatkolla tulee uusi kiekko käyttöön.

Näin vaihtuu pelikiekko Slovakian ja Kanadan välisessä ottelussa.

Kuva © Juuso Pellava - www.jpellava.fi

Linjatuomarit eivät ole niin hyvin tietoisia peliajan etenemisestä, mutta toimitsijoilla se on hallussa, ja näin ohje on, että rangaistusaition ovi aukeaa aina seuraavalla katkolla, kun on kulunut vähintään kaksi minuuttia edellisestä kiekon vaihdosta.

Mikäli pelissä nähdään normaalia pidempi viivästys esimerkiksi loukkaantumisen, jääongelman tai pleksin rikkoutumisen takia, uusi kiekko voidaan tuoda peliin nopeamminkin kuin peliajassa kahden minuutin kuluttua.

Järjestäjä vastaa kiekoista

Se, että kiekot ovat vaaditussa lämpötilassa, vaatii myös järjestäjiltä töitä. Ensinnäkin rangaistusaitioon on tuotava pakastin, ja kirjurin vastuulla on, että sen lämpötila pysyy kahdeksan ja kahdentoista pakkasasteen välillä. Ideaalilämpötila on kymmenen astetta pakkasella.

Rangaistusaitiossa sijaitsevaan pakastimeen tuodaan 15 kiekkoa kutakin erää varten. Toisaalla areenalla on toinen pakastin, jossa peliä varten pitää olla 80 kiekkoa valmiina käytöön 12 pakkasasteen lämpöisenä.

Pelissä käytetty ja rangaistusaitioon palautettu kiekko ei mene takaisin rangaistusaitiossa olevaan pakastimeen, vaan se toimitetaan takaisin järjestäjälle erän päättyessä.

Varsinkin paljon kiekkoa käsittelevä pelaaja osaa huomata eron kiekon käyttäytymisessä sen lämpötilan muuttuessa.

− Kyllä sen aistii varsinkin sellaisissa peleissä, kun halli on täynnä. Kuten voi huomata, jää ei ole paras mahdollinen, ja kiekko pomppii joskus. Jäädytetty kiekko auttaa aina siinä, että kiekko liukuu paremmin. Samalla kiekko ei jää jumiin, vaikka jää ei olisikaan niin hyvä, Kanadan puolustaja Thomas Chabot kommentoi.

Millaisia tuntemuksia on puolestaan maalivahdilla, kun tehtävänä on torjua kiekkoja? Ero ei tunnu siihen suuntaan niin merkittävältä.

− Mietin joskus, kuinka paljon sillä on merkitystä. On vaikea nähdä eroa, enkä tunne sitä. Mutta ymmärrän, että kun ammutaan ränniin, kiekko rauhoittuu nopeammin ja liukuu vähän paremmin, tanskalainen Sebastian Dahm näkee.

Kuten Jatkoaika aiemmin kertoi, Mestis neuvottelee tiiviisti mahdollisuudesta laajentua Baltian suuntaan. Laajentumissuunnitelmat Latviaan ja Viroon ei ole tulleet seuroille täysin yllätyksenä, mutta mahdollisesti jo tulevalle kaudelle mukaan kaavailtu joukkue Latviasta aiheuttaa epätietoisuutta.

Jatkoajan haastattelemat seurojen edustajat kaipaavat lisää tietoa mahdollisimman nopeasti. Seuroissa hankkeen tuntemus on vähäistä. Huolenaiheet sen sijaan ovat yhteisiä: mahdollisen laajentumisen taloudelliset vaikutukset sekä uuden joukkueen kilpailukyky.

Ketterä haluaa olla mukana kehittämässä Mestistä – talous ja vaikutusmahdollisuudet mietityttävät

Imatran Ketterän urheilujohtaja Turkka Partanen pitää laajentumista yleisesti ottaen hyvänä asiana ja näkee siinä paljon mahdollisuuksia. Imatralla kuitenkin kaivataan pikaisesti lisää tietoa, varsinkin rahoituksen suhteen

− Hiukan herättää kummastusta se, ettei seuroille ole tästä puhuttu juurikaan. Enemmän tietoa on saanut lukea lehdistä. Yleisesti ottaen on kuitenkin hieno asia, että Mestis haluaa kehittyä ja laajentua. Meillä ei missään nimessä ole mitään sitä vastaan. Hiukan voisi kyllä seurojenkin kanssa käydä vuoropuhelua.

Isoin kysymysmerkki Partaselle on talous. Lisääntyvät kulut eivät houkuttele, ellei avustusta tai lisätuloja ole saatavilla.

− Rahahan tässä pitkälti ratkaisee. Olisi hyvä tietää, saadaanko jostain ulkopuolista ylimääräistä rahoitusta kattamaan ottelumatkat ulkomaille ja onko mahdollisesti tulossa muuta taloudellista hyötyä. Vaikka tv-sopimusten kautta. Ihan huvikseen ja omakustanteisesti ei viitsisi Riikaan joukkuetta viedä.

Tiettävästi Suomen Jääkiekkoliiton suunnalla hanketta ollaan pohjustettu myös talousnäkökulmasta. Tavoitteena on laajentumisen toteutuessa luoda seuroille myös tukea lisääntyviin kuluihin.

Hämmästystä Imatralla herättää myös se, mitä käy suunnitellulle joukkuemäärän supistamiselle.

− Tässä on kuitenkin ollut tavoitteena supistaa Mestiksen joukkuemäärää kahteentoista ensi kauden aikana, niin nyt ollaankin ottamassa ulkomaalaista joukkuetta mukaan. Ollaanko nyt supistamassa vai laajentamassa sarjaa? Mielenkiinnolla seurataan, mitä tässä nyt tapahtuu, Partanen tuumaa.

Ketteräon hallinut mestaruutta viimeiset neljä kautta. Kolme mestaruutta, neljännen vei koroan peruuttamat pudotuspelit.

Kuva © Topi Lainio

Partanen näkee hyvänä mahdollisuutena Mestiksen arvostuksen nousun, mutta silloin laajennusjoukkueen on oltava myös kilpailullisesti vahvistus sarjalle.

− Paljon riippuu siitä, minkälainen joukkue ja minkälaisia pelaajia sieltä on tulossa. Mielestäni heidän täytyy urheilullisesti pystyä nostamaan sarjan tasoa, silloin Mestiksen arvostus nousisi. Näen tässä hyvän mahdollisuuden sille.

Ketterä-pomon mukaan nyt tarvitaan pikaisia toimintoja, loppukesään ei päätöksiä voida venyttää.

− Sarjaohjelma on yleensä julkaistu kesäkuun puolessa välissä. Siihen mennessä olisi oltava kaikki selvillä, ei niitä enää sen jälkeen voi alkaa muuttelemaan.

Imatralla ollaan valmiina istumaan neuvottelupöydän ääreen.

− Ketterä seurana haluaa ehdottomasti kehittää omaa toimintaansa sekä samalla koko Mestistä. Urheilullisesti olemme pärjänneet viime vuodet mainiosti, niin mielellään olisimme mukana keskustelemassa ja päättämässä näistä asioista.

Rovaniemellä ei hötkyillä – taloudellisesti järkevää ratkaisua odotetaan rauhassa

RoKi:n toimitusjohtaja Pekka Kankaanranta kommentoi asiaa varovaisesti, koska seuralle ei ole juurikaan tietoa asiasta kantautunut. Periaatteessa laajentuminen saa Rovaniemellä kannatusta, kunhan siitä on hyötyä niin sarjalle kuin joukkueellekin.

− Ainakaan meillä ei ole tiedossa, minkälainen kuvio on tulossa. Kun emme ole olleet mukana keskusteluissa, emme oikein tiedä mitä on tulossa.

Tässä vaiheessa Kankaanranta ei halua ottaa kantaa matkailun synnyttämien lisäkustannusten suhteen. Taloudellista apua tai helpotusta kaivataan Rovaniemelläkin.

− Jos laajennus tapahtuu, kyllähän sen täytyy olla taloudellisesti järkevä kuvio sekä Mestiksen että RoKi:n osalta. Siinä täytyy olla hyötynäkökulma niin sarjalle kuin seuroillekin.

Laajentuminen saattaa nostaa Mestiksen arvostusta niin koti- kuin ulkomaillakin, mutta siihen tarvitaan uskottavat sekä kilpailukykyiset joukkueet. Kankaanranta nosti esille laajennuksen vaikutuksen tv-sopimukseen.

− Aika vaikeaa arvioida, kun ei tiedä minkälaisia joukkueita sieltä olisi tulossa. Kyllähän laajentuminen varmasti toisi katsojille uudenlaista vivahdetta. Tv-sopimukseen vaikuttaminen, miten se näkyy, on iso aika.

Rovaniemellä ollaan valmiita taistelemaan jatkossakin Mestiksen kärkisijoista.

Kuva © Topi Lainio

Toukokuu on päättymässä eikä seuroilla ole vielä juurikaan lihaa luiden ympärillä laajentumissuunnitelmien suhteen. Kovin pitkälle ei ratkaisua voida Kankaanrannan mukaan siirtää.

− Tuomas Haanpää (Mestiksen hallituksen puheenjohtaja) taisi kommentoida juhannukseen mennessä olevan asiat selvillä, mikäli muutoksia tulee. Kyllä se aika lailla takaraja on.

Rovaniemellä on myyty jo mukavasti kausikortteja tulevalle kaudelle. Mikäli ottelumäärät lisääntyvät, siitä ei kuitenkaan aiheudu lisäkustannuksia.

− Ei tule muutosta hinnoitteluun. Ajattelemme asian niin, että pystymme tarjoamaan hiukan ekstraa kausikorttilaisille.

Rovaniemellä toivotaan ensisijaisesti lisää infoa aiheesta.

− Jäädään odottelemaan, miten asia etenee.

Lippujen hinnat eivät miellytä, runsaslukuiset yritysasiakkaat aiheuttavat närästystä ja Tampereen hulppean huippuareenan tunnelmakin on vääränlainen.

MM-kisojen pariviikkoinen karnevaali on monelle katsomofanaatikolle kotimaassa hieman erilainen kokemus, ulkomaille karkaamisen verran laimeampi elämys. Sinänsä moitteettomasti sujuneen MM-turnauksen ilmapiiri kenties ansaitsee kritiikkinsä muutenkin – välillä juhlassa on ilman tuntua.

Kotimaisen kiekkoväen ei silti kannata nyrpistellä nenäänsä kisoille, vaikka karkeloita ja kansanjuhlaa ei arvostaisi tippaakaan.

Erityistä lätkälippistä kannattaa heittää ilmaan kisojen huipentuessa, kun varmistui, että Tampere saa isännöitäväksi pääosan myös ensi vuoden kiekkokarnevaalista. Kaksi perättäistä MM-kisaisännyyttä tuo Suomen Jääkiekkoliitolle taloudellista voittoa varovaisenkin arvion mukaan jonkin matkaa yli kymmenen miljoonaa euroa.

Se on valtava "ylimääräinen" summa suomalaisen urheilun mittakaavassa. Ja sillä rahalla jääkiekko voi entisestään vankistaa asemaansa sinivalkoisena kansallislajina.

Jääkiekkoliitto ansaitsee taatusti kritiikkiä monenlaisista asioista, mutta näiden joukkoon ei kuulu se, että liiton jätkät hassaisivat muhkeita voittopotteja omaan taskuunsa ja leveään elämään. MM-kisatuotot talletetaan sijoituksiin ja ne annostellaan valtaosin lajiväen hyödyksi pidemmällä aikavälillä.

Edellisten kotikisojen tuotoilla on rahoitettu valtakunnallista taitovalmentajasysteemiä lähes vuosikymmenen ajan. Jääkiekkoliitto on rahoittanut miljoonaa lähentelevällä vuosittaisella panostuksella parin tusinan ammattivalmentajan työskentelyä. Satsauksen merkitystä suomalaiselle juniorityölle ei liene syytä vähätellä.

Nyt liiton kassakirstuun helähtää taas tuhti pesämuna. Sen turvin lajiväki saa nauttia jälleen uudenlaisista kehitysaskelista.

Ja tarpeita näille askelille on. Pelillisesti ja valmennuksellisesti Suomi on monelta osin kiekkomaailman kärkeä, mutta muutakin tehtävää riittää. Kymmenellä miljoonalla saa vaikkapa maltillisen alun olosuhdeohjelmalle, jolle on jatkossa kysyntää kotimaisen jäähallikannan vanhentuessa tasaisesti.

Toisaalta Jääkiekkoliitto tekisi itselleen palveluksen ottamalla oppia naapurista. Palloliitto sai samantapaisen "lottovoiton" Huuhkajien menestyttyä Kansojen Liigassa ja edettyä aina EM-kisoihin saakka. Sitä muhkeaa pottia on kylvetty seuratason toiminnan kehittämiseen, mutta Palloliitto osasi myös toimia strategiansa mukaisesti ja panostaa tuhdisti muun muassa viestintään.

Kotimaisen jalkapallon ja ennen niin tunkkaisen "Pöllöliiton" julkisuuskuva onkin viime aikoina kirkastunut pitkin harppauksin vahvasti uudistuneen perusviestinnän ansiosta. Samankaltaista kilven kiillotusta voi suositella lätkäjätkille.

Kimmo Timonen, 47, pelasi pitkällä urallaan peräti 1 108 NHL-ottelua Nashville Predatorsin, Philadelphia Flyersin sekä Chicago Blackhawksin riveissä. Peliura päättyi Stanley Cupin voittoon Chicagossa vuonna 2015.

Suomen maajoukkueessa Timonen saavutti olympiahopeaa Torinosta vuonna 2006, kolme olympiapronssia, World Cupin kakkossijan sekä kolme MM-hopeaa. Yhteensä puolustaja edusti Suomea olympialaisissa viisi kertaa ja MM-tasolla seitsemän kertaa.

– En voinut kuvitella mitään tällaista silloin, kun aloitin kiekkourani. Vasta, kun ura ja matka pelaajana päättyy, huomaa kaiken sen, mitä matkan varrella on tapahtunut. Vaatii paljon onnea ja terveyttä, että pääsee pelaamaan pitkään ja pääsee mukaan maajoukkueeseen.

– Omankin matkani varrella on ollut paljon onnea, ylä- ja alamäkiä, mutta tämä tuntuu hienolta ja olen otettu kunniasta, Timonen kertoi tuoreeltaan tapahtuman jälkeen.

Timonen poseerasi IIHF:n puheenjohtajan Luc Tardifin kanssa.

Kuva © Samuli Huikuri - https://www.instagram.com/shuikuri/

"Ikävöin sitä kilpailua ja joukkuekavereita"

Timonen pelasi useaan otteeseen arvoturnausten finaaleissa voittamatta kirkkainta mitalia, mutta aika on kullannut negatiivisetkin muistot. Pitkälle uralle hienoja muistoja mahtuu, eikä Timonen itsekään osannut listata vain yhtä asiaa.

– Stanley Cupin voittaminen on totta kai yksi suurin kohokohta urallani. Tämä valinta kunniagalleriaan asettuu kyllä korkealle myös. Lisäksi viidet olympialaiset ovat sellainen juttu, että pysyi terveenä ja pääsi pelaamaan maajoukkueen kanssa niin monessa eri turnauksessa. Arvoturnauksista on kuitenkin neljä mitaliakin.

– Nuo ovat sellaisia hyviä muistoja, mutta on uralla paljon pieniäkin kohokohtia. Nostan aina esille kaikki maajoukkuemuistot, mutta muistan kyllä ensimmäiset NHL-ottelut sekä Liiga-ottelut ja sen, kuinka minut varattiin NHL:ään vuonna 1993.

Pitkä NHL-ura huipentui vuonna 2015, jolloin Timonen ei pelannut Flyersin riveissä otteluakaan, mutta hänet kaupattiin Blackhawksiin loppukaudeksi, jotta hän saisi mahdollisuuden voittaa Stanley Cupin.

Toiveet ja unelmat toteutuivat ja kiekkohistoriaan on painettu isolla hetki, jolloin Blackhawksin kapteeni Jonathan Toews antoi pokaalin välittömästi Timoselle. Siihen Stanley Cupin nostoon päättyi Timosen mittava peliura.

– Jokaisen pikkupojan unelma on varmaankin pelata NHL:ssä ja siellä jokaisen unelmana on Stanley Cup. Tiesin, että vuosi 2015 oli viimeinen pelivuoteni ja viimeinen mahdollisuuteni voittaa se. Kun minut vielä kaupattiin toiseen seuraan, jotta saisin täytettyä unelmani, se tuntui vielä hienommalta.

– Kannun nosto on jotakin sellaista, mitä ei voi sanoin kuvailla, Timonen kertasi seitsemän vuoden takaista hetkeä.

Peliuran päättymisen jälkeen Timonen on tehnyt muun muassa podcastia ja ollut mukana TV-tuotannoissa. Vaikka arki rullaa tällä hetkellä ilman jääkiekkoa, eivät muistot ja ikävä ole kadonneet minnekään.

– Kyllä minä ikävöin sitä kilpailua ja joukkuekavereita. Ikävöin tunnetta, joka kopissa vallitsi aina ennen tärkeitä otteluja. Siinä on jotakin erilaista, kun näet kaikki kaverit keskittyneinä ja valmiina hyökkäämään kaukaloon. Silti pelin jälkeen lopputuloksesta huolimatta olette yhtä perhettä. Niitä tunteita ei pääse kokemaan missään muualla.

Moni nuori ja vanhempikin jääkiekkoilija on varmasti katsonut ihaillen Timosen otteita niiden yli 20 vuoden aikana, kun puolustaja vaikutti kiekkokaukaloissa. Timonen itse nostaa esille yhden pelaajan, joka on vaikuttanut häneen suuresti.

– Monia eri ihmisiä ja idoleita on ollut urani eri vaiheissa, mutta suomalaisista minun on nostettava esiin Teppo Numminen. Katsoin ja seurasin hänen pelejään ja olin erittäin onnekas, kun sain edustaa Suomea yhdessä hänen kanssaan.

Timonen sai NHL-uralleen kruunun Chicago Blackhawksin voittaessa Stanley Cupin kaudella 2014–15. Timonen kertoo, että kyseisen hetken ajatteleminen aiheuttaa vieläkin kylmiä väreitä.

Kuva © Getty Images

Suomessa vallitsee menestymisen kulttuuri

Suomen jääkiekkomaajoukkue on pitkään ollut mukana arvoturnausten kärkipaikoilla, mutta etenkin viime vuosina menestys on konkretisoitunut MM-mitaleina sekä olympiavoittona. Sunnuntainakin Suomi pelaa Kanadaa vastaan MM-finaalissa kolmatta kertaa peräjälkeen ja olympialaiset mukaan laskettuna finaalipaikka on neljäs peräkkäinen arvokilpailuissa.

– Yksi isoimpia syitä menestymiselle on se, että Suomen joukkue on erittäin tiivis ja joukkueessa sekä sen ympärillä on vahva yhteishenki. Kun saapuu pukukoppiin, tuntuu kuin näkisit veljesi istumassa kopissa. Tunsin aina, että olin iso suurta perhettä. 

– Tällä tasolla jokaisella joukkueella on taitoa. Jukka Jalonen ja valmennustiimi ovat luoneet hyvän systeemin ja voittamisen kulttuurin. Se, miten pelaajat sitoutuvat omaan rooliinsa, tulee minun mielestäni juuri siitä perhe-ajattelusta. Sitä on hankala selittää ulkopuoliselle, mutta sen tajuaa itse, Timonen kertasi.

Timonen odottaa sunnuntain MM-finaalia, ja toivoo totta kai Suomelle voittoa, kuten hän tilaisuudenkin aikana puheessaan ilmoitti.

– Joukkueessa täytyy olla talenttia, mutta pienet yksityiskohdat lopulta ratkaisevat. Ottelusta tulee varmasti jännittävä, ja se voi kääntyä miten tahansa, mutta Leijonilla on hyvä sauma tehdä jälleen kerran suomalaista kiekkohistoriaa.

Ville Peltonen ratkaisi hattutempullaan Suomen ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 1995. 16 vuotta myöhemmin Mikael Granlund säväytti ilmaveivillään välierässä Venäjää vastaan.

Leijonien kolmannen maailmanmestaruuden ratkaisivat maalivahti Kevin Lankinen ja kapteeni Marko Anttila. Lankinen nollasi välierässä Venäjän ja päästi loppuottelussa Kanadaa vastaan vain yhden maalin – Anttila puolestaan teki semifinaalissa Suomen ainoan maalin ja iski finaalissa kaksi lisää.

Kotikisojen loppuottelussa Granlund laukoi varsinaisella peliajalla kaksi maalia, mutta mestaruuden ratkaisi jatkoerässä Sakari Manninen – ja laukoi itsensä samalla leijonasankareiden joukkoon.

Mestaruuden ratkaissut maali oli vain kuorrute kakun päällä.

Ratkaiseminen ei toki ole Manniselle uutta: Jo vuoden 2019 MM-kisoissa pienikokoinen keskushyökkääjä laukoi voittomaalin Ruotsia vastaan puolivälierässä ja kaksi viimeisintä kautta Manninen on pelannut KHL:ssä lähes piste per peli -tahdilla. Myös historialliseen olympiakultaan päättyneessä Pekingin-turnauksessa Manninen oli Leijonien paras pistemies.

Seuraavaksi Mannisen on aika saada ansaitsemaansa arvostusta.

Peltonen ja Granlund ovat pelanneet upeat urat maajoukkueurotekojensa ulkopuolellakin ja ovat ehdottomasti Suomi-kiekon moderneja legendoja. Anttila puolestaan on Jukka Jalosen valmennuksessa kokenut todellisen renessanssin ja noussut kansallissankariksi – voidaan puhua jopa Mörkö-ilmiöstä.

En kaipaa "Kyy"-lempinimellä tunnetulle Manniselle samanlaista brändihässäkkää, mutta vastaava asema kansan suussa ja mielissä olisi paikallaan.

Manninen oli Leijonien ykkössentteri, vaikka NHL:stä tuli vahvistukseksi keskellä pelannut Granlund ja myös Erik Haula olisi ollut mahdollista saada. Manninen oli Leijonien paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.

Mestaruuden ratkaissut maali oli siis vain kuorrute kakun päällä. Suurista leijonasankareista puhuttaessa on jatkossa syytä mainita Sakari Manninen.

Yksi pitkä ura naiskiekon parissa tuli päätökseen olympialaisten jälkeen. Lähes kahdenkymmenen vuoden uran tehnyt 29-vuotias Tanja Niskanen on lopettanut pelaamisen ja keskittyy nykyään virkatyöhönsä Karjalan lennostossa. 

Ilmoituksesta on kulunut nyt muutama kuukausi, ja päätös lopettamisesta on tuntunut Niskasen mukaan oikealta. 

– Olo on vahvistunut siitä, että päätös on ollut oikea. Alkuun meinasi olla haikeutta ja syksyllä, kun kausi taas alkaa, niin varmaan tulee uudestaan. Tietyllä lailla on kuitenkin helpottunut olo, kun sitä ennätti tehdä niin kauan. Olo on ollut onnellinen ja samalla myös helpottunut. 

Pitkän uran elinehtona oli maajoukkuetoiminta

Niskasen maajoukkueura alkoi Tyttöleijonissa jo kaudella 2007−2008. Seuraavalla kaudella kutsu kävi tyttöjen lisäksi Naisleijoniin. Uralle mahtuu myös kausia, jolloin Niskasta ei nähty maajoukkuepaidassa, mutta viimeisimpinä vuosina hän oli Naisleijonien vakiokasvo.

– Maajoukkueessa pelaaminen on ollut elinehto. Totta kai olen nauttinut myös seurajoukkueen mukana olemisesta, kun se on kuitenkin ollut iso osa sitä arkea. Maajoukkue on kuitenkin ollut itselle aina se isoin motivaattori, etenkin nyt uran loppuvaiheilla. Aika selkeästi maajoukkue on ollut se syy, miksi olen pelannut.

Niskanen kertoi lopetuspäätöksensä uransa toisten olympialaisten jälkeen. Mikäli kisoista olisi jäänyt huonot fiilikset, olisi lopetuspäätös kuultu mahdollisesti vasta MM-kisojen jälkeen.

– Pidin pienen takaportin, että jos kisoista olisi jäänyt huonot fiilikset. Jos olisi tullut vaikka korona ja sen takia ei olisi päässyt mukaan. Nyt kuitenkin jäi niin hyvä olo, että en kokenut pystyväni antamaan kaikkea enää MM-kisoihin. 

Pelaaminen maajoukkueessa on pitänyt Niskasen liekin yllä.

Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures

Niskasen uran käännekohtia oli siirtyminen kauden 2015-2016 ajaksi Jyväskylään JYPin riveihin. Tuolloin hän oppi viettämään oikeaa urheilijaelämää. Kipinä pelaamiseen löytyi uudestaan ja kauden päätteeksi Niskanen juhlikin Suomen mestaruutta. Mieleen ovat tietysti jääneet myös kahdet olympialaiset ja Espoossa järjestetyt kotikisat vuonna 2019.

– Jyväskylässä vietetyn kauden aikana itseluottamukseni kohosi ja opin enemmän urheilijaelämästä. Kauden päätteeksi tullut mestaruus vain kruunasi kaiken. 

Tuon kauden aikana Niskanen ymmärsi, mitä kokonaisvaltaiseksi urheilijaksi tuleminen vaatii. Valmentajat ja taustaryhmät antoivat vinkkejä, mutta suurin tekijä oli Niskasen oman ajatusmaailman muuttuminen. 

– Ymmärsin, että jos haluan kehittyä ja pärjätä, asioita täytyy viedä hieman eteenpäin. Kai isoimpana siinä oli se, että oma ajatusmaailma muuttui. Halusin panostaa vielä enemmän jääkiekkoon. Toki olen aina treenannut kunnolla, mutta nyt kaikki loksahti paikalleen.

Ulkomaiden kutsu ei kiehtonut

Niskanen on pelannut koko uransa Suomessa, josta suurimman osan Kuopiossa. Monet ulkomaalaiset joukkueet ovat kuitenkin tarjonneet hänelle sopimusta. Kyselyitä on tullut lähes vuosittain. 

– Pari kertaa olen rehellisesti sanottuna miettinyt, että pitäisikö lähteä. Mutta monesti on ollut itsestäänselvyys, että ei se ulkomailla pelaaminen olisi kuitenkaan se oma juttu. Minua on pyydetty Jenkkeihin yliopistoon, mutta se oli itselle ehdoton ei. 

Pysyminen kotimaassa on sopinut Niskaselle eikä edes pohdinta uran loppumisesta saanut pelaajaa lähtemään muualle. 

– Tässä uran loppuvaiheilla olen miettinyt, että pitäisikö sitä kuitenkin lähteä. Olen kuitenkin ehkä semmoinen perussavolainen, että ei halua lähteä tutusta ympäristöstä. Ehkä olen hieman kotihiiri, Niskanen naurahtaa. 

Pisimmän aikaa urastaan Niskanen viihtyi Kuopiossa KalPan paidassa.

Kuva © Juuso Koro / @juusokuvaa

Ruotsin SDHL vetää pelaajia puoleensa ammattimaisuudellaan. Niskanen sai kuitenkin uralleen sponsoreita sekä apurahoja, jotka mahdollistivat käytännössä samat olosuhteet, mitä naapurimaassa oli tarjota. 

"Alkuun oli rankkaa palata takaisin työelämään."

– Viimeiset vuodet olen pystynyt keskittymään jääkiekkoon täysipäiväisesti muun muassa sponsoreiden tuella. Pystyin treenaamaan kaksi kertaa päivässä eikä tarvinnut olla töissä puolustusvoimilla. Ruotsissa pystyy kustantamaan pelaamisen ja elämisen, mutta ei sielläkään pääse rikastumaan. Eri asia jossakin Venäjällä tai muualla, jossa käteenkin jäisi enemmän. 

Työ arjen rytmittäjäksi jääkiekon tilalle

Aiemmin Niskasen arkea rytmitti jääkiekko ja kaikki muu täytyi suunnitella sen mukaan. Nyt jääkiekko on korvautunut työllä puolustusvoimissa. Alussa töihin palaaminen vaati totuttelua, mutta nyt kuukauden jälkeen uuteen arkeen on jo totuttu. 

– Alkuun oli rankkaa palata takaisin työelämään. Ensimmäiset kaksi viikkoa mietin, että tätäkö tämä elämä on seuraavat vuodet. Sen jälkeen kuitenkin pääsin jyvälle hommista ja on ollut kyllä kivaa. 

Vapaa-ajalla Niskanen on elänyt niin kuin kuka tahansa muukin. Urheilu on edelleen osa arkea, mutta myös ihan vain oleminen on tuntunut hyvältä. 

– Tässä on nyt töiden lisäksi tullut urheiltua. Olen minä käynyt pari kertaa Puijon portaissa ja otin kuntosalillekin jäsenyyden. Aika lailla olen tehnyt sitä, mitä mieli tekee. Nautitaan nyt tästä. Katsotaan tilannetta sitten, jos aika käy pitkäksi. 

Pelipaidat ovat vaihtuneet työvaatteisiin Niskasen palattua täysipäiväisesti Karjalan lennostoon.

Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures

Moni uransa lopettanut pelaaja jakaa tietotaitoaan eteenpäin muun muassa valmentajana. Toistaiseksi Niskanen haluaa kuitenkin ottaa etäisyyttä jääkiekkoon, mutta ajatus ei ole kuitenkaan täysin poissuljettu. 

– Vielä ei ainakaan kiinnosta lähteä valmentamaan, vaikka vähän on jo tullut kyselyitä. Nyt kun on itse lopettanut, haluan sitä omaa aikaa, eikä sitä oikein saa, jos valmentajan roolissa joutuu viettämään lähes yhtä paljon aikaa hallilla. 

Ajatuksen tasolla joku juniorijoukkue voisi olla sopiva kohde, kun treenejä ei olisi niin usein kuin esimerkiksi Naisten Liigassa. Tällä hetkellä Niskanen haluaa kuitenkin ottaa vielä etäisyyttä jääkiekkoon ja täyttää elämäänsä muilla asioilla. 

Niskasen työpaikalla on omat jäävuorot, joihin myös hänellä olisi ollut mahdollisuus mennä. Tilaisuutta ei ole toistaiseksi vielä hyödynnetty.

– Työkaveri oli ensimmäinen, joka kysyi, että onko minulla ikävä jääkiekkoa. Itse asiassa minulla ei ole ollut yhtään ikävä sitä. Ei noille lennoston jäillekään ole tehnyt mieli mennä. Ehkä joskus myöhemmin sitten. 

Naisten Liigan kehityksen tahti ei tyydytä 

Niskanen on uransa varrella nähnyt Naisten Liigan kehityksen, mutta hän toivoisi, että kehitysaskeleita otettaisiin vähän nopeammin. Asiaa ei auta se, että kun mennään yksi askel eteenpäin, jossakin toisessa asiassa otetaan samaan aikaan askel taaksepäin.

– Fakta on se, että Naisten Liiga on mennyt eteenpäin urani aikana. On ollut joitain hyviä juttuja, mutta sitten tuntuu, että takapakkia on otettu saman verran. Kun itse on ollut mukana lähes 20 vuotta ja sinä aikana on menty vain vähän eteenpäin, niin jos olisin pelannut vielä vaikka viisi vuotta, tuskin mitään ihmeitä olisi saatu aikaiseksi. 

Naisten Liigan kehittäminen voisi olla Niskasen mielestä vähän nopeampaa.

Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures

Niskanen nostaa esille lajiväkeä puhuttaneen Leijonat.tv:n, joka on saanut koko kauden ajan kritiikkiä toimivuutensa vuoksi. 

– Tämä Leijonat.tv on hyvä esimerkki siitä, kun sanoin, että askeleita otetaan taaksepäin. Ruutu+ -aikoina saimme näkyvyyttä jo hieman paremmaksi, mutta nyt tämän palvelun myötä tuntuu, että olisi palattu 15 vuotta ajassa menneisyyteen. 

Yksi kehittävä askel olisi lähteä samaan kokeiluun kuin mitä SDHL ja DamEttan tekevät taklaamisen suhteen. Niskanen olisi ollut urallaan valmis sääntömuutokseen, joka mahdollistaisi taklaamisen naistenkin puolella. 

– Naisten puolella tasoeroja on paljon enemmän kuin miesten puolella. Ikähaitari on Naisten Liigassa iso, saati sitten tasoerot, siksi se ei varmaankaan ole ollut sallittua. Miesten puolella liian heiveröiset ei olekaan joukkueessa, mutta naisten puolella jos karsittaisiin vaikka viisikymmentä liian heiveröistä pelaajaa, ei sinne kovin montaa joukkueellista jäisi enää.

"PELIN SALLIMINEN FYYSISEMMÄKSI, VAIKKA ILMAN TAKLAUKSIA, AUTTAISI PIENENTÄMÄÄN EROA POHJOISAMERIKKALAISIIN."

Huolta herättää kuitenkin se, että vain yksi naisten ylin sarja (SDHL) on sallinut taklaukset. Olisi ollut parempi, mikäli useampi sarja olisi lähtenyt tähän yhdessä mukaan. Niskanen ymmärtää kuitenkin niitä syitä, jotka todennäköisesti ovat Suomessa vaikuttaneet taklauskieltoon. 

Maajoukkueen osalta Niskanen näkee kuitenkin sen, että fyysisempää peliä olisi päästävä pelaamaan jo kotimaassa. Usein jäähyjä jaetaan liian herkästi, jolloin pelin fyysisyys kärsii, eivätkä pelaajat pääse tottumaan kovempaan peliin. 

– Pelin salliminen fyysisemmäksi, vaikka ilman taklauksia, auttaisi pienentämään eroa pohjoisamerikkalaisiin. Mutta jos kovempaa peliä ei lähtökohtaisesti anneta pelata, ei siihen myöskään totu.