Uutta kiekkoa ei MM-kisoissa tarvita vain sen takia, että pelissä käytetty kiekko olisi lentänyt katsomoon tai vaihtoehtoisesti maalin jälkeen se on annettu jollekin pelaajalle muistoksi siitä syystä, että joku merkittävä rajapyykki, usein ensimmäinen maaottelu- tai MM-kisamaali on saavutettu.
Kiekon vaihdon tarkoituksena on se, että pelissä käytettävä kiekko on tarpeeksi kylmä. Pelin ja ajan kuluessa kiekko lämpenee, mikä vaikuttaa sen ominaisuuksiin heikentävästi ja erityisesti muuttaen sen arvaamattomammin käyttäytyväksi.
Pohjois-Amerikassa ongelmaan on löydetty ratkaisu, mikä on otettu käyttöön sikäläisissä ammattilaissarjoissa ja nykyään käytäntö on voimassa myös jääkiekon korkeimmissa arvoturnauksissa. Pelikiekot tulevat nimittäin kentälle suoraan pakastimesta.
Brave Stick Hockey -sivusto tuo esiin, että kiekkojen jäädyttämisen tarkoituksena on saada ne jähmeäksi. Näin kiekko ei pompi yhtä herkästi, ja kiekko liukuu jäätä pitkin sen sijaan että se pomppisi tai pyörisi jäällä.
Epävakaa kiekko tekee pelivälineen hallinnan vaikeammaksi, oli tarkoituksena sitten antaa tarkka syöttö tai laukoa maalia kohti. Ammattilaispelaajat osaavat yleensä hallita pyöriviäkin kiekkoja, mutta siinä on myös riskinsä. Jäädytetyn kiekon kanssa vaikeasti ennustettavat tilanteet vähentyvät.
Koska kiekot valmistetaan vulkaanisesta kumista ja kumi on luonteeltaan kimmoisaa, kiekkojen jäädyttäminen auttaa.
Kansainvälisen jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen mukaan tarkoituksena on, että uusi kiekko tuodaan peliin aina, kun kaksi minuuttia varsinaista peliaikaa on kulunut. Lennosta pelivälinettä ei tietenkään voida vaihtaa, mutta seuraavalla pelikatkolla tulee uusi kiekko käyttöön.
Linjatuomarit eivät ole niin hyvin tietoisia peliajan etenemisestä, mutta toimitsijoilla se on hallussa, ja näin ohje on, että rangaistusaition ovi aukeaa aina seuraavalla katkolla, kun on kulunut vähintään kaksi minuuttia edellisestä kiekon vaihdosta.
Mikäli pelissä nähdään normaalia pidempi viivästys esimerkiksi loukkaantumisen, jääongelman tai pleksin rikkoutumisen takia, uusi kiekko voidaan tuoda peliin nopeamminkin kuin peliajassa kahden minuutin kuluttua.
Järjestäjä vastaa kiekoista
Se, että kiekot ovat vaaditussa lämpötilassa, vaatii myös järjestäjiltä töitä. Ensinnäkin rangaistusaitioon on tuotava pakastin, ja kirjurin vastuulla on, että sen lämpötila pysyy kahdeksan ja kahdentoista pakkasasteen välillä. Ideaalilämpötila on kymmenen astetta pakkasella.
Rangaistusaitiossa sijaitsevaan pakastimeen tuodaan 15 kiekkoa kutakin erää varten. Toisaalla areenalla on toinen pakastin, jossa peliä varten pitää olla 80 kiekkoa valmiina käytöön 12 pakkasasteen lämpöisenä.
Pelissä käytetty ja rangaistusaitioon palautettu kiekko ei mene takaisin rangaistusaitiossa olevaan pakastimeen, vaan se toimitetaan takaisin järjestäjälle erän päättyessä.
Varsinkin paljon kiekkoa käsittelevä pelaaja osaa huomata eron kiekon käyttäytymisessä sen lämpötilan muuttuessa.
− Kyllä sen aistii varsinkin sellaisissa peleissä, kun halli on täynnä. Kuten voi huomata, jää ei ole paras mahdollinen, ja kiekko pomppii joskus. Jäädytetty kiekko auttaa aina siinä, että kiekko liukuu paremmin. Samalla kiekko ei jää jumiin, vaikka jää ei olisikaan niin hyvä, Kanadan puolustaja Thomas Chabot kommentoi.
Millaisia tuntemuksia on puolestaan maalivahdilla, kun tehtävänä on torjua kiekkoja? Ero ei tunnu siihen suuntaan niin merkittävältä.
− Mietin joskus, kuinka paljon sillä on merkitystä. On vaikea nähdä eroa, enkä tunne sitä. Mutta ymmärrän, että kun ammutaan ränniin, kiekko rauhoittuu nopeammin ja liukuu vähän paremmin, tanskalainen Sebastian Dahm näkee.