Yli kymmenen vuotta maaleja vartioineella Sami Aittokalliolla on vyöllään useita kausia Pohjois-Amerikassa. Ura ammattilaiskiekkoilijana jatkuu yhä.
Joonas Korpisalo on parissa vuodessa vakiinnuttanut paikkansa Columbus Blue Jacketsin vakiotorjujana. Varsinainen läpimurtokausi 2019–20 Blue Jacketsissä tuotti all stars -edustuksen ja joukkueelle pudotuspelipaikan.
Viime kaudella Mestiksen parhaaksi maalivahdiksi valittu Eetu Mäkiniemi nousi Ilveksen edustukseen, ja Lukáš Dostálin lähdön jälkeen oli Ilveksen ykkönen. Nyt on suuntana on Pohjois-Amerikka.
Vakuuttavia saavutuksia ja maalivahteja, joita kaikkia yhdistää yksi yhteinen nimittäjä. He ovat ponnistaneet maailmalle Markus Korhosen valmennuksesta.
Viime vuosina on käyty huolestunutta debattia suomalaisen maalivahtituotannon kehityksen hiipumisesta: NHL-tason supertähtiä ei ole kasvanut, Vezina-ehdokkuudet ovat menneet ohi suun, arvokisoissa on nähty suurelle yleisölle outoja nimiä, ja nuorissa ikäluokissa maa- ja seura joukkueiden kantavat voimat ovat enenevissä määrin hyökkääjiä.
Kritiikille on sijansa, muu kiekkoileva maailma on ajanut Suomen perinteisen kilpailuedun kiinni. Korjaava lääke on yksinkertainen: panostuksia ja raakaa työtä. Ilveksessä haaste on otettu vakavasti, ja tuloksena on suomalaisen jääkiekkoilun laadukkain maalivahtihautomo.
Halukkaita tulijoita on ulkomaita myöten. Tulevalla kaudella Korhosen valmennusrinkiin liittyvät Amur Habarovskista saapunut tšekkiläinen Marek Langhamer sekä 20-vuotias venäläinen Vadim Žerenko.
Maineikkaiden esikuvien innoittamana
Maalivahdit ovat pitkään olleet suomalaisen kiekkoilun arvostetuimpia ja seuratuimpia tuotoksia. Taustatyö kirkkaisiin valoihin tehdään seuroissa ja niiden panostuksista riippuen. Kansainvälinen huippumaine syntyy tai hiipuu yksittäisten osaajien käsissä.
Tampereen Ilveksessä tehty pitkäjänteinen työ on mahdollistanut nuorten lahjakkuuksien esiinmarssin kansainvälisille kentille. Yksi onnistumisen pääarkkitehdeistä on pitkän linjan maalivahtivalmentaja Markus Korhonen. Puolitoista vuosikymmentä kestäneen pelaajauran jälkeen siirtyminen valmennustehtäviin tuntui luonnolliselta.
– Jo oman pelaajauran loppuvaiheessa heräsi vahva kiinnostus jatkaa valmennustyössä. Minulla oli paljon kokemusta eri maista ja pääsin näkemään läheltä huippumaalivahtien työskentelyä.
Korhoselle jäi aktiiviuralta mieleen vaikuttavia hahmoja pelipaikan huipulta: Jukka Tammi, Vesa Toskala, Nicklas Bäckström, Pekka Rinne, Tim Thomas sekä Brynäsin aikaiset ruotsalaiset Johan Holmqvist ja Jacob Markström, joka tekee tällä hetkellä vahvaa uraa NHL:ssä.
Maalivahtivalmentajista tärkeitä innoittajia olivat muun muassa Jaakko Sirén Ilveksessä, Ari Hilli Kärpissä, sekä Pecka Alcen Brynäsissä. Viimeisen kahden vuoden aikana on Marko Toreniuksella on ollut Korhosen uralle suuri merkitys. Torenius on myös monelle uudelle maalivahtivalmentajalle tärkeä mentor.
Oma tie on aina kuljettava itse, mutta parhaista kannattaa ottaa oppia. Osaamista Suomessa riittää.
– Halusin sitten jakaa kertynyttä kokemusta uran jälkeen. Itse en ollut ihan huippua, mutta uskoin, että valmentajana minulla olisi enemmän annettavaa, ja mahdollisuus nousta maailman huipulle.
Vierumäen opiston kautta tie johti Ilvekseen, jota Korhonen edusti pelaajana 1990- ja 2000-luvun jälkipuolella. Uran alussa Ilveksen urheilujohtaja Seppo Hiitelä ja päävalmentaja Juha Pajuoja osoittivat heti luottavansa kokeneen maalivahdin valmennusosaamiseen
– Iso kiitos siitä heille.
Toimiva yhteistyö on onnistumisen tae
Lahjakkuuksien löytäminen on organisaation tehtävä, ja Ilveksen seurajohto on tehnyt erinomaista työtä lupaavien maalivahtien nostamisessa. Valmentajan osana on hioa lahjakkuus voittavaksi ammattilaiseksi.
Ilveksen laadukas maalivahtituotanto lähtee liikkeelle ruohonjuuritasolta, ja taustalla piilevät myös seurahistorian perinteet: Ilves on tuottanut kautta historiansa huippuluokan maalivahteja. Jatkumo on strategian mukaisesti taattu jatkossakin.
– Kaikki alkaa lahjakkuuksien etsimisestä. Seuran tulee tarjota puitteet ja työkalut kehitystyölle. Ensisijaisesti uusia maalivahteja kartoitetaan ja nostetaan omasta organisaatiosta, mutta kilpailun koventuessa etsimme luonnollisesti lahjakkuuksia myös muualta, kertoo Ilveksen urheilujohtaja Timo Koskela.
– Markus on kokenut ja raudanluja ammattilainen. Ei meidän tehtäviin kuulu puuttuminen arjessa valmennustyöhön, mutta isoista linjauksista keskustelemme luonnollisesti kokoajan. Uskon, että se työ mitä Ilveksessä ja ennen kaikkea mitä Markus on tehnyt maalivahtivalmennuksen eteen, on vaikuttanut seuran kiinnostavuuteen, kun etsimme uusia maalivahteja.
Korhonen itse arvioi Ilveksen onnistumisen kumpuavan hyvästä toimintailmapiiristä, skouttaamisesta sekä yhteistyöstä valmennuksen ja seurajohdon välillä.
– Seurajohto on yhdessä kanssani löytänyt hyviä, kehityskelpoisia ja motivoituneita tyyppejä valmennusrinkiin, Korhonen kertoo. Valmentaminen on toki yhteistyötä, mutta totta kai pelaajat itse ovat varsinaisen työn tehneet.
Joukkueeseen on saatu haluttuja pelaajia. Onnistunut valmennustyö on mahdollistanut työrauhan.
– Pitää olla kiitollinen seuralle näistä luottamuksenosoituksista, Korhonen sanoo.
Palolla ja intohimolla
Harjoittelu on perusasia. Kun perusasiat ovat kunnossa, kykenee maalivahti keskittyneeseen ja onnistuneeseen suoritukseen. Tällä sektorilla päävastuu on valmentajalla.
VALMENTAMINEN ON YHTEISTYÖTÄ MUTTA PELAAJAT TEKEVÄT VARSINAISEN TYÖN
– Harjoittelun puutteesta ei saa mikään jäädä kiinni. Työ johtaa varmuuteen ja nostaa itseluottamusta, Korhonen toteaa.
Jokaista valmennettavaa lähestytään yksilöllisesti, tämä koskee paitsi peli- ja fysiikkatreeniä, myös henkistä valmennusta. Tällä on ollut Korhosen
valmennusfilosofiassa erityinen painoarvo.
– Tavoitteena on luotettava valmentajayhteistyö. Itseluottamus on avain toimivaan peliin. Teen omaa työtäni palolla ja intohimolla, ja pyrin siihen, että nämä asiat tarttuvat myös muihin, Korhonen summaa.
– Se lähtee liikkeelle ihan jutustelusta. Markus on helposti lähestyttävä persoona, joka saa omalla luonteeltaan luotua hyvän ja luottamusta herättävän ilmapiirin, Koskela taustoittaa.
Eetu Mäkiniemi luonnehtii valmentajaansa positiiviseksi ja joustavaksi ihmiseksi. Korhonen pyrkii pitämään kokonaisuuden rentona. Pieniin negatiivisiin asioihin ei takerruta, koska niitä on kaikilla. Hänen kanssaan on pyritty vahvistamaan pelaamisen hyviä puolia.
– Markus kiinnittää huomiota hyvin pieniin yksityiskohtiin ja henkiseen valmennukseen. Pitää olla malttia tehdä oikeita asioita.
– Markuksen ja Ilveksen toiminnasta ylipäätään on jäänyt kuva, että ympärillä on tukea ja turvaa, kun tarvitaan. Markuksesta tulee mieleen positiivisuus. En muista koskaan nähneeni häntä hallilla huonolla tuulella. Kun kysyin häneltä, voinko tulla tänä kesänä treenaamaan Ilveksen kanssa, vaikka minulla olikin sopimus Carolinan kanssa, se sopi hänelle, Mäkiniemi kiittelee.
"Maalivahti on kiinteä osa joukkuetta"
Korhoselle on tärkeää, että maalivahti on kiinteä osa joukkuetta. Eriytyneen maalivahdin aikakausi on ohi.
Fysiikkapuolella maalivahdit tekevät paljolti samaa treeniä muun joukkueen kanssa ja maalivahdit ovat läheisessä vuorovaikutuksessa kenttäpelaajien kanssa. Toki kehitystarpeet ovat usein erilaiset kuin kenttäpelaajilla.
– Maalivahtien omaa spesiaaliharjoittelua tulee tehtyä maalivahtien kanssa paljon, päivittäin. Myös videoiden kautta tehtävä valmennus kuuluu isona osana valmennukseeni.
Korhonen on samalla tyytyväinen siitä, että monien valmennettavien treeniohjelma on enenevissä määrin itseohjautuvaa ja oma-aloitteista. Lajin ulkopuolista harjoittelua ei tavallisesti ohjelmistoon kuulu.
– Ulkomaalaisten maalivahtien kanssa suunnitelmat ovat samankaltaiset kuin suomalaisten. Esimerkiksi Dostálin kanssa käytiin läpi treeniohjelma ja valmennuskäytännöt. Totta kai ohjelmat räätälöidään jokaisen maalivahdin omien tarpeiden mukaan, Korhonen muistelee.
Timo Koskela lisää esimerkiksi Dostálin olevan hyvin analyyttinen maalivahti. Se toi oman mausteensa nuoren lupauksen kehitykseen.
– Hän ei anna huonojen otteluiden vaivata, vaan ottaa nekin oppimisen kannalta. Negatiivisuuden kohtaamista ei pidä pelätä, Timo Koskela pohtii.
Halu mennä eteenpäin
Luonnollisesti valmentaminen on alttiina lajin muutoksille ja trendeille.
– Kehittymisen on oltava systemaattista. Tietoa on hankittava monipuolisesti. Olen kehittänyt itseäni systemaattisesti monta vuotta, Korhonen huomauttaa.
Korhonen tietää, mistä puhuu. Hän on ollut mukana muun muassa nuorten maajoukkueissa sekä NHL:ssä kykyjenetsijänä, ja päässyt näin ollen tutustumaan lajin eri osa-alueisiin.
– Opiskelin peliteknisiä tekijöitä, maalivahtien ominaisuuksia ja valmentamisen keinoja. Halusin perehtyä, millaista on kotimainen, kansainvälinen ja NHL:n kärkitaso, ja mitä ominaisuuksia siihen vaaditaan.
Näkemys valmentamisesta on luonnollisesti muuttunut vuosien aikana. Silmä on kehittynyt, eli kyky nähdä vahvuudet ja kehityskohteet. Ajan hermoilla on pysyttävä koko ajan, sillä maalivahtipelaaminen on muuttunut ja kehittynyt paljon näinä vuosina.
– Jos haluaa pysyä mukana, töitä on tehtävä, Korhonen täsmentää.
Hitaasti kiiruhtamisen filosofiaan luottava urheilujohtaja Koskela komppaa. Suunnitelmallisuuteen kuuluu myös reagointi ja prosessin arviointi.
– Kiire tappaa, ja mielestäni meillä on onnistuttu siinä, että pelaajille on annettu aikaa kehittyä pitkäkestoisessa prosessissa. Esimerkiksi Eetu Mäkiniemen kehitys on ollut jopa odotettua nopeampaa. Hän kuuluu näihin Markuksen mainitsemiin hyviin tyyppeihin – heihin joilla on halu oppia, on motivoitunut, nöyrä ja omistautunut, Koskela linjaa.
Tällaisia maalivahteja joukkueeseen halutaan. Maalivahdin pelaajatyyppi eräässä suhteessa kovin erilainen kuin takavuosina.
KIIRE TAPPAA. PELAAJILLE ON ANNETTAVA AIKAA.
– Maalivahdit ovat nykyisin suurempia verrattuna 80- ja 90-lukuun ja 2000-luvun alkuun, Koskela miettii.
Samalla torjujat ovat kuitenkin kehittyneet atleettisemmiksi eli nykyaikaisen maalivahdin balanssi koon ja urheilullisuuden välillä on parempi kuin muutamia vuosia sitten.
Koskela ei ole huolissaan kotimaisen maalivahtivalmennuksen nykytilanteesta isossa kuvassa, mutta juuri nykyaikaisen maalivahdin fyysisiin ominaisuuksiin liittyy huomionarvoinen strateginen havainto.
– Realiteetti on se, että nykyään maalivahdeilta edellytetään kokoa. On olemassa nyt ja varmasti aina tulevaisuudessakin poikkeuksia, jolloin pienempikin maalivahti pääsee huipulle, mutta suurin osa maailman huipuista on nykyään selkeästi isokokoisia maalivahteja.
Suomella on tunnetusti huomattavasti vähemmän juniorimassaa verrattuna Venäjään, Pohjois-Amerikkaan tai Ruotsiin. Koskelan mukaan on tärkeää löytää keinot, jolla lahjakkuudet saadaan ohjatuksi maalivahtituotantoon.
Viime vuosien kiekkokeskustelua on leimannut epäilys kotimaisen maalivahtituotannon tason heikkenemisestä, mutta Korhonen ei ole huolissaan. Huippunimiä nousee säännöllisesti. NHL-jäillä Juuse Saros on mennyt loistavasti eteenpäin. Kevin Lankisella ja Kaapo Kähkösellä on alla hyvät tulokaskaudet.
– NHL tulee nähdä mahdollisuutena, ei uhkana, Koskela huomauttaa.
Tuudittautumiseen ei kuitenkaan ole varaa, sillä huippu-urheilussa mitään ei tule ilmaiseksi. Kehitys ei saa pysähtyä.
– On pysyttävä kartalla koko ajan. Tiedostettava, missä maailman kärki menee, ja mitä he tekevät, Korhonen muistuttaa.
Suomi ei ole enää maalivahtimaailman yksinäinen supervalta. Myös muissa maissa tehdään huipputason maalivahtivalmennusta. Kilpailevat kansakunnat ovat menneet selvästi eteenpäin maalivahtituotannossa ja -valmennuksessa.
Lopulta kyse on kuitenkin korostetusti yksilöistä. Korhosen valmennuksessa olleista on jäänyt mieleen yhteisenä nimittäjänä päättäväisyys ja halu kehittyä.
– Omilla maalivahdeilla on ollut hirveä halu mennä eteenpäin. Se on isoin asia. He haluavat oppia ja kehittyä, tulla paremmiksi. On ollut hienoa ja suuri kunnia valmentaa urallaan eteenpäin pyrkiviä maalivahteja, joilla on asenne kunnossa, Korhonen summaa.
Luonteen vahvuus, intohimon palo, nöyryys ja päämärätietoisuus ovat huipputason maalivahdiksi kehittyvän pelaajan resepti. Liki kolmenkymmenen vuoden ajan erilaisia maalivahteja lukuisilla eri tasoilla seurannut Markus Korhonen ei suurista meriiteistä ja palkinnoista jaksa suuremmin piitata.
– Paras palkinto ja suurin ilo valmentajalle on nähdä oman valmennettavansa kehitys ja että hän saavuttaa tavoitteensa.
