HPK nimesi viisi kiekkovaikuttajaa Hämeenlinnan Pallokerhon Hall of Fameen keskiviikkona ennen joukkueen kohtaamista SaiPan kanssa. Kunniamaininnan saivat Eero Salisma, Hilpas Sulin, Harri Lintumäki, Jukka Jalonen ja Marko Tuulola.
Hall of Fame valinta oli onnistuttu pitämään Tuulolalta pimennossa ja asia olikin tullut lähes kaiken nähneelle pelaajalle yllätyksenä.
− Tämä tuli itselle täydellisenä yllätyksenä. Olen tietysti todella imarreltu tällaisesta kunniasta. Tässä pääsi aika isojen poikien kanssa samaan porukkaan tänään, Tuulola totesi.
Ympäriltä löytyikin pitkän linjan jääkiekkovaikuttajia ja menestyksekästä valmennusta.
− Kun katselin ympärilleni, niin kyllä sitä tunsi itsensä aika pieneksi. Kyllä sitä piti oikein katsoa ylöspäin, että kenen kanssa tässä nyt seistään. Siellä on toisilla vuosikymmeniä pyyteetöntä työtä takana HPK:n menestyksen eteen.
Junioreille - tärkeintä on oma halu tehdä asioita
Tuulolalla on oma menestyksekäs jääkiekkoura jo takanapäin. Pohdintaa tuli junioreista ja siitä, millä omia haaveita kannattaa lähteä tavoittelemaan. Tuulola aloitti oman juniorikiekkoilun paikallisissa Tiikereissä.
− Se oli aikoinaan hyvä voimavara Hämeenlinnalle, että oli kaksi kilpailevaa seuraa. Paikallisissa kohtaamisissa oli silloinkin oma mausteensa ja siellä katsottiin, että mitä toisen seuran porukka osaa.
− Oma isäni oli Tiikereitten puheenjohtaja ja minun oli luonnollista pelata silloin siinä joukkueessa. Kun joukkue sitten hajosi, niin oma pelaajapolku jatkui HPK:ssa.
Tuulolan mukaan valmentajan rooli on tärkeä, mutta varsinkin juniorivuosina pelaajan oma halu ja tekemisen palo ajaa kaiken edelle.
− Valmentaja tekee omaa työtänsä ja hänellä on iso rooli innostamisessa ja tukemisessa, mutta kaikki lähtee kuitenkin aina siitä, että pelaajalla on itsellä palo kehittyä. Yksikään valmentaja ei pysty yksinään motivoimaan pelaajaa tekemään harjoituksia sataprosenttisesti ja kehittämään pelaajaa.
Tuulolalla on kaksi poikaa, jotka jatkavat isän luistimen piirroissa luoden omaa uraansa jääkiekon parissa. Jääkiekko on varmasti tullut kotoa tutuksi, mutta tavoitteensa ovat pojat saaneet määritellä aivan itse.
− Minä olen tehnyt oman polkuni ja he tekevät sitten omaa polkuaan. Joskus aikoinaan toivoin, että he suuntautuisivat johonkin muualle kuin jääkiekon pariin. Itselläni isänä on kuitenkin ollut aina periaatteena harrastuksissa kustanna, kannusta ja kuskaa. Kuten aikaisemmin sanoin, niin motivaation ja halun tulee tulla kuitenkin aina kaikilta itseltään.
Tuulola antaa mielellään neuvoja nykyisille ja tuleville junioripelaajille, jotka seuraavat esikuviensa tekemisiä kentällä ja sen ulkopuolella.
− Sinun täytyy itse haluta asioita ja tehdä omia valintoja. Menestys tulee omien uhrauksien kautta. Se täytyy kuitenkin aina muistaa, ettei kaikista tarvitse tulla tähtiä. Parasta on se kemia ja sosiaalinen kanssakäyminen, joka tulee joukkueurheilun tai yleensäkin urheilun myötä.
− Kilpaurheilu ei ole ainoata oikeata urheilua. Kaikki ne sosiaaliset taidot mitä opitaan joukkueessa ovat isoja asioita, ja ne johtavat toivottavasti myöhemmin oikeisiin valintoihin elämässä, muutenkin kuin jääkiekon parissa.
