Liiga- ja Mestis-seurat ovat huhtikuun alusta saakka saaneet lomauttaa pelaajiaan. Suomessa astui voimaan laki, jonka myötä työnantaja saa lomauttaa myös määräaikaisessa työsuhteessa olevat työntekijänsä. Lomautus voi olla myös osa-aikainen.
Lakimuutos liittyy koronakriisin lievennystoimenpiteisiin. Maan hallitus lisäsi yritysten mahdollisuuksia reagoida yhtäkkiseen tulojen vähentymiseen. Koronapandemia ja sen torjumistoimet kun ovat viime viikkoina pysäyttäneet lukemattomia aloja Suomessa – yksi niistä on ammattilaisurheilu.
Lomautus olisi ammattijääkiekkoilijalle ennenkuulumaton tilanne. Nyt ajankohtaista on myös jääkiekkoilijoiden työttömyysturva.
– Liiga- ja Mestis-pelaajien työttömyysturva on heikko. Esimerkiksi lomautuksen ajalta he saisivat vain Kelan peruspäivärahaa, joka on bruttona noin 700 euroa kuukaudessa, joukkueurheilun pelaajasopimuksista väitöskirjaa kirjoittava asianajaja Esa Schön kertoo.
– Minun mielestäni ei ole mitään järkeä, että työttömyysturva on noin heikko. Ja se on myös epäoikeudenmukaista, koska pelaajilla ei ole mahdollisuutta liittyä työttömyyskassaan, hän lisää.
Jääkiekkoilijalla ei oikeutta työttömyyskassaan
Ammattijääkiekkoilijalla ei ole Suomessa oikeutta työttömyyskassan jäsenyyteen eikä ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan. Se johtuu siitä, että Suomen työttömyysturvalainsäädännössä on poikkeussäädös, joka vapauttaa ammattiurheilijat ja heidän työnantajansa työttömyysvakuutusmaksuista.
Poikkeussäädös koskee suunnilleen 1100 urheilijaa. Muut palkansaajat kuuluvat niin sanottuun yleiseen järjestelmään.
– Jos ammattijääkiekkoilijat kuuluisivat yleisen järjestelmän piiriin, se todennäköisesti pienentäisi heidän palkkojaan. Koska sosiaalivakuutusmaksut toisivat työnantajille lisäkulun, jota niillä ei nykyään ole. Mutta toisaalta pelaajat saisivat sitä rahaa aikanaan takaisin parempana eläkkeenä ja korkeampana työttömyysturvana, Schön puntaroi.
Muiden alojen työsuhteisiin työttömyysvakuutusmaksut kuuluvat elimellisesti. Jos palkansaaja kuuluu työttömyyskassaan, hän saa kuukausipalkastaan lähteneiden työttömyysvakuutusmaksujen ansiosta mahdollisen lomautuksen tai työttömyyden aikana kuukausittain kassan maksamaa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Tavanomaisin tapa kuulua työttömyyskassaan on ammattiliiton jäsenyys, joka sisältää työttömyyskassan jäsenyyden.
Vakuutukset ovat suurin ongelma
Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEKin antidopingasioiden valvontalautakunnan 1. varapuheenjohtajana istuva Schön ynnää mahdollisia kustannuksia. Yleisessä järjestelmässä maksettavasta työttömyysvakuutusmaksusta palkansaajan osuus on 1,25 prosenttia bruttopalkasta ja työnantajan osuus 0,45 prosenttia bruttopalkasta. Jos jääkiekkoilijan kuukausipalkka on vaikkapa 5 000 euroa, palkansaajan osuus olisi kuukausittain 62,50 euroa ja työnantajan osuus 22,50 euroa. Molemmat osuudet tilittää eteenpäin työnantaja.
Suoraan palkkaan liittyvät kustannukset olisivat siis 5 000 euron kuukausipalkalla vuodessa 1 020 euroa. Sillä periaatteessa saisi normaalin työttömyysturvan. Lisäksi työttömyyskassan jäsen maksaa vuosimaksua 100–200 euroa.
– On kuitenkin olennaista, että jos ammattijääkiekkoilijat tuotaisiin yleisen järjestelmän piiriin, se tarkoittaisi myös lakisääteisiä eläkemaksuja ja tapaturmavakuutuksia. Vakuutukset ovat urheilijoiden kohdalla tässä suurin ongelma. Niiden kustannus määräytyy työtehtävien tapaturmariskin mukaan. Toimistotyötekijällä on pieni, rakennusmiehellä huomattavasti isompi ja jääkiekkoilijalla olisi todella iso. Sellaisessa vakuutusmaksussa ei olisi oikein kohtuutta.
Yleisen järjestelmän eläkemaksu olisi seuroille paljon työttömyysvakuutusmaksua suurempi kulu. Vanhuuseläkemaksu on muiden alojen työnantajille 16,95 prosenttia työntekijän bruttopalkasta. Liiga- ja Mestis-seurat maksavat 4,5 prosenttia. Siksi myös eläketurva on ammattijääkiekkoilijoilla selkeästi heikompi kuin tavanomaisemmilla palkansaajilla.
Schön esittää, että jos ammattiurheilijatkin haluttaisiin yleiseen järjestelmään, maalaisjärkisintä olisi tehdä poikkeus lakisääteisen tapaturmavakuutuksen suhteen. Ammattijääkiekkoilijat – tai ammattiurheilijatkin – ovat siksi pieni joukko, ettei heidän muista palkansaajista poikkeava tapaturmavakuuttaminen Schönin mielestä suuremmin rasittaisi kollektiivista järjestelmää. Tällöin Liiga- ja Mestis-pelaajilla voisi olla tavanomainen työttömyys- ja eläketurva, mutta seurat eivät joutuisi kustantamaan tapaturmavakuutusta yleisen taulukoinnin mukaan.
– Tämä vaikuttaisi tietysti niinkin, että järjestelmän piiriin kuuluvia urheilijoita ei tarvitsisi erikseen vakuuttaa urheiluvakuutuksilla. Henkilökohtaisia vakuutuksia luonnollisesti voisi ottaa. Mutta tämä yleiseen järjestelmään liittyminen on poliittinen ratkaisu. Jääkiekon Pelaajayhdistys on toistuvasti esittänyt, että urheilijat tuotaisiin yleisen järjestelmän piiriin. Esitykset vain eivät ole menneet lainsäätäjälle läpi. Jos esittäjänä olisi koko jääkiekkoala eli Pelaajayhdistys, Liiga ja Suomen jääkiekkoliitto, uskoakseni lakimuutos olisi hyvinkin mahdollinen, Schön sanoo.
Ulkomaalaispelaajien kohdalla pulma voisi olla lähinnä työttymyysturvamaksuihin kuluva osuus palkasta. Eläkkeensä muunmaalaiset saavat nostaa Suomesta riippumatta asuinpaikastaan.
Seura voi valita lomautettavat pelaajat
Ammattiurheilijoiden eriarvoinen asema juontaa juurensa noin 30 vuoden taakse.
– Tämä ratkaisu tehtiin 1990-luvun alussa. Silloin alkoi tulla oikeuden päätöksiä, että urheilija voi olla työsuhteessa. Käsittääkseni silloin koettiin, että maksurasite on työnantajille niin suuri, että tehtiin tällainen poikkeussäädös. Työttömyysvakuutusmaksu on ollut aiemmin huomattavasti nykyistä suurempi, minkä vuoksi ei ole haluttu aiheuttaa työnantajille ylenmääräistä kustannuserää. Enää vakuutusmaksujen kanssa ei ole niin, työttömyysvakuuttaminen on verrattain edullista, Schön toteaa.
Nyt, kun lomauttaminen on mahdollista, seura voi lomauttaa myös vain tietyt pelaajat. Lomautuspäätökset ovat siis yksilöllisiä. Ja toisaalta taas lomautetulla työntekijällä on oikeus purkaa työsopimuksensa koska vain lomautuksen aikana.
Kaikki sopimukset ovat lainvastaisia
Ammattijääkiekkoilijat poikkeavat muista palkansaajista myös rahastointimahdollisuudellaan. Pelaajat saavat siirtää osan jääkiekkopalkoistaan rahastoon ja nostaa omaisuutensa sieltä käyttöön urheilu-uransa jälkeen. Kuitenkin kyse on vain pelaajan ansaitsemien rahojen siirtelemisestä ja rahastoiduista rahoista maksetaan normaali tulovero, kun ne nostetaan uran jälkeen käyttöön. Rahastointi ei sikäli ole ylimääräinen turva työttömyyden tai pienen eläkkeen varalle.
– Ammattiurheilijat poikkeavat myös siinä, että ura koostuu määräaikaisista työsopimuksista. Ne eivät vaikuta sosiaaliturvamaksuihin, mutta ovat kyllä ongelmallisia lain silmissä. Kun työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, se ei saisi tehdä lainkaan määräaikaisuuksia. Jääkiekkoseurallahan on pelaajatyövoimasta pysyvä työvoiman tarve. Mutta toisaalta sopisi erittäin huonosti urheiluliiketoimintaan, jos urheilijoiden kanssa tulisi tehdä toistaiseksi voimassaolevia työsopimuksia. Esimerkiksi joukkueiden rakentamisesta tulisi mahdotonta hallinnoida. Tästä ei ole laissa poikkeuspykälää, mutta asia on jätetty huomiotta, koska Suomessa kukaan ei ole koskaan riitauttanut asiaa, Schön huomauttaa.
Koronakriisi kurittaa jääkiekkoseuroja kaikenkattavasti. Yksikään seura ei ole kuitenkaan toistaiseksi tiedottanut lomautuksista pelaajistossaan. KalPa, Pelicans, Lukko ja JYP ovat ilmoittaneet aloittavansa yt-neuvottelut, mutta pelaajat ja valmentajat on rajattu niiden ulkopuolelle.
Esa Schön työskentelee asianajaja ja osakkaana helsinkiläisessä Asianajotoimisto Ajassa. Väitöskirjaansa hän tekee Helsingin yliopistoon.
