Sport nappasi Espoosta 3–2-vierasvoiton ja aiheutti samalla Kiekko-Espoolle jo viidennen peräkkäisen tappion. Kesken kauden Liigassa torjuntavastuuseen noussut Masi Härkönen joutui toistaiseksi lyhyen pääsarjauransa kovimpaan kiekkosateeseen kotijoukkueen laukoessa 43 kertaa kohti maalia. Näistä kaksi upposi Härkösen selän taakse, mutta hän ansaitsi ottelun ykköstähden kunnian. Härkönen itse vähätteli ottelun vaikeusastetta.
– Paljon tuli torjuntoja, mutta taistelimme hyvin koko joukkueena, eikä siinä loppujen lopuksi niin paljon pahoja paikkoja tullut. Mitä enemmän helppoja koppeja tulee, sitä helpompaa pelissä on pysyä sisällä, nuori maalivahti tuumi.
Sport osasi pelata puolustusalueella varsin vähin rikkein, sillä alivoiman aiheuttaneista rikkeistä vain Axel Holmströmin kaksiminuuttinen tuli omassa päässä. Lari Heikkinen ja Atro Leppänen ottivat rangaistukset hyökkäysalueella, ja molemmat koituivat Sportin kohtaloksi takaiskujen muodossa.
Kiekko-Espoon kavennettua pelin kuudella neljää vastaan espoolaiset pelasivat uudestaan ilman maalivahtia, ja viimeinen aloitus oli kolme sekuntia ennen peliajan loppua. Kavennuksen tehnyt Peter Quenneville pääsi vielä laukomaan, mutta Härkönen sai varusteensa tielle.
– Ihan sama, paljonko kellossa on aikaa, loppuun asti vedetään täysillä, ja sitten lopetetaan summerin soitua, Härkönen totesi.
Härkönen pelasi ensimmäisen ottelunsa Liigassa 27. marraskuuta, jolloin hän torjui voiton Lukosta ja nollapelikin oli lähellä. Lukko-ottelu mukaan lukien Sport on pelannut 13 ottelua, joista kymmenessä maalin suulla on ollut Härkönen.
– Aika puskista tuli se mahdollisuus pelata Liigassa. Se mahdollisuus on käytetty ihan OK, ja toivottavasti sama jatkuu, ja pystytään vielä parantamaan, mitä pidemmälle kevättä mennään, hän totesi.
Paikka aukesi, kun Miroslav Svoboda loukkaantui JYP-ottelussa ja joutui loppukaudeksi sivuun. Niilo Halonen ehti torjua kahdessa ottelussa Svobodan loukkaantumisen ja Härkösen debyytin välillä.
– Ei ennen kautta ollut mitään puhetta, että pääsisin Liigassa kokeilemaan. Sellaista mahdollisuutta pidettiin auki, että voin Mestistä käydä pelaamassa, jos joku joukkue tarvitsee maalivahtia.
Mahdollisuus aukesi Joensuun Kiekko-Poikien vierasreissulla Rovaniemelle ja Kokkolaan. Napapiirillä Härkönen oli vielä varamaalivahtina, mutta Kokkolassa Hermestä vastaan hän sai pelata. Kiekko-Pojat hävisi ottelun voittomaalikilpailun jälkeen.
– Tulikin pelattua vain se yksi peli Mestiksessä, ja sen jälkeen pääsinkin Liigan mukaan. Joskus toisen epäonni on toisen onni. Tietysti tuntuu pahalta näiden maalivahtien kannalta, jotka ovat edestäni loukkaantuneet, mutta nautitaan nyt itse tästä mahdollisuudesta.
Viimeisin vuosikymmen on tuonut Suomessa useita toisen polven maalivahteja kehiin. Ennen Härköstä isiensä pelipaikkaesimerkkejä ovat seuranneet muun muassa Lassi Lehtinen, Rasmus Korhonen ja Juho Markkanen. Masi Härkönen toteaa, että hän ei aluksi halunnut olla maalivahti, mutta mieli muuttui kokeilun myötä.
– Ei se minulle ollut alusta asti selvää, että minusta tulisi maalivahti. Kun meillä aluksi kierrätettiin veskareita, en aluksi edes halunnut käydä koittamassa, mutta sen jälkeen kun siellä kävin, se paikka puraisi. Kävin vielä myöhemmin joitakin pelejä kentällä, kun se oli hienoa, mutta kyllä maalivahdin homma on vielä hienompaa, Härkönen näkee.
Isän opeista on ollut pojalle hyötyä. Samalla hän antaa arvostuksen siitä, että Ässissä aikanaan pelannut Marko Härkönen osasi erottaa isän ja valmentajan roolin toisistaan.
– On siitä apua, että isä tietää kuinka rankkaa henkisesti maalivahdin homma on. Sieltä saa paljon apua. Hän oli U16-ikäluokkaan asti maalivahtivalmentajana siinä oli hyvä apu, mutta onneksi kotona hän oli vain isä, ja maalivahtivalmentajan rooli jäi hallille.
Marko Härkönen pelasi pääsarjassa vain 167-senttisenä. Masilla pituutta on kymmenkunta senttiä enemmän, eli hänkään ei kuulu pisimpiin maalivahteihin. Hän ei kuitenkaan anna sen häiritä peliesityksiä.
– On siinä tuuria käynyt, että itsestäni on tullut hieman pidempi. Nykyään ei ehkä pärjäisi niin lyhyenä kuin isä oli. Vaikka itselläkään ei kokoa hirveästi ole, koitetaan näyttää että tällainenkin voi vetää hyvin.
