Tapparan toimitusjohtajan tontilta vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävällä Mikko Leinosella on pitkäaikainen näkemys siitä, miten pelaajamarkkinat ovat kehittyneet Suomessa. Leinosen kokemus lähtee jo pelaajauralta, joka alkoi SM-sarjassa kaudella 1973–1974. Seurajohtajana Leinonen on toiminut 1990-luvulta lähtien. Ensimmäinen iso muutos on tullut agenttien roolin kasvamisena.
– Kyllä se on kasvanut ja se on toisaalta hyvä, jos pelaaja ei pysty itse päättämään mikä on hyväksi hänelle. Uskon kuitenkin, että paras tulos tulee, kun pelaaja itse päättää, Leinonen sanoo.
Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt kritisoi ennen joulua Suomen pelaajamarkkinoiden olevan vastenmieliset, koska pelaajasopimuksia seuraavalla kaudelle kirjoitetaan jo ennen edellisen kauden alkua. Leinonen allekirjoittaa, että sopimuksia on alettu neuvotella entistä aikaisemmin.
– Se on mennyt koko ajan aikaisemmaksi. Jotkut ovat alkaneet tehdä niitä aikasemmin ja osa on lähtenyt siihen mukaan, Leinonen kertoo.
Tappara ei kuitenkaan ole lähtenyt mukaan tähän kilpailuun vaan on pääsääntöisesti saanut hyviä tuloksia, vaikka sopimukset on neuvoteltu vasta keväällä.
– Meillä on ihan hyviä kokemuksia, että vaikka siihen ei lähde mukaan niin ihan hyvin pärjää. Aika myöhään meille tuli esimerkiksi Patrik Virta ja Charles Bertrand tälle kaudelle. Olisihan se tietysti kiva, jos voitaisiin tehdä kaikki sopimukset vasta keväällä, mutta myös ulkomaalaisseurat vaikuttavat, Leinonen paljastaa.
Leinonen näkee asiassa myös toisen puolen.
– On se toisaalta kiva tietää, jos joku on lähdössä jo aikaisessa vaiheessa. Se on aina helpompi rakentaa seuraavan kauden joukkuetta, kun saadaan tietää, että pelaaja lähtee, Leinonen näkee.
Leinosen kasaamana Tapparasta on yleensä löytynyt paljon pitkään joukkueessa pelanneita pelaajia. Esimerkiksi Jan-Mikael Järvinen, Jukka Peltola sekä Dominik Hrachovina olivat Tapparassa pitkään ennen siirtymistään ulkomaille. Tämä on ollut selvä valittu linja toimitusjohtajan ideologiassa.
– Se on hyvä, että niitä jatkajia löytyy. Näin hiljainen tieto siirtyy, kun on pelaajia, jotka pelaavat jo esimerkiksi viidettä kautta. Ei ole hyvä, että koko joukkue vaihtuu joka kausi. Silloin on vaikea rakentaa pitkäjänteistä menestystä, Leinonen toteaa.
Liigassa tällä hetkellä maksimimäärä joukkueita
Mikko Leinosen ura toimitusjohtajana on ollut pitkä ja harvinainen nykyisessä Liigassa, jossa joukkueiden johtoportaissa on ollut paljon vaihtelua. Leinosen lisäksi vain neljä muuta toimitusjohtajaa ovat olleet saman seuran toimitusjohtajana pidempää kuin vuodesta 2015. Liian aktiivista johtajien vaihtelua Leinonen hieman karsastaa, vaikka onkin pääasiassa positiivisilla mielin nykyisestä johtoryhmästä.
– Hyvillä mielin olen suhtautunut uusiin tekijöihin. Liigan nykyinen johtoryhmä on erittäin valveutunutta. Vaikka johtajia minun mielestäni vaihdetaan liian nopeasti, jokainen seura joutuu miettimään itse mitä he tekevät. Me olemme tällaista vanhoillista passiivista politiikkaa noudatettu Tapparassa, eli kun vaihtamalla ei parane niin jatketaan samalla, Leinonen naurahtaa.
Leinonen on hoitanut Tapparassa sekä urheilupuolta että taloutta. Tämän yhtälön hän näkee tulevaisuuden johtajille mahdottomaksi.
– Nykyään ei enää voi hoitaa urheilua ja liiketoimintaa sama henkilö. Liikevaihdot ovat kasvaneet siitä, kun aloitin kymmenkertaiseksi. Resurssit ei vain riitä enää. Olen huomannut sen itse tässä matkan varrella, kun on areenahanketta, pelaajien seuraamista ja pitäisi johtaa toimistoa. Yhtiöt kehittyvät ja resurssit kasvavat sekä henkilöstömäärä nousee, Leinonen myöntää.
Pienemmiltä seuroilta Leinonen peräänkuuluttaa hieman suurempaa riskinottoa, jonka Tapparakin teki 2010-luvun alussa. Raha tietysti tuottaa ongelmia, mutta kokenut kiekkojohtaja vaatisi laajempaa omistajapohjaa, jotta panostus pystytään tekemään.
– Ei ole rahaa eikä uskalleta ottaa sitä riskiä heti alkuvaiheessa. Mieluusti pitäisi kerätä omistajaportaaseen useampia isompia tekijöitä, joiden harteiden päälle voidaan kasata. Meillä on esimerkiksi kymmenen henkilöä omistajissa. Jos seuralla on yhden henkilön hartiat taustalla, se on hyvin eri kuin kymmenen hengen hartiat, Leinonen kertoo.
Leinonen on uransa aikana nähnyt joukkueiden taustojen muuttumisen yhdistyksistä osakeyhtiöiksi. Hänen mukaansa tämä ratkaisu oli isossa osassa pelastamassa Suomi-kiekkoa.
– Lähes kaikki seurat olivat heikossa hapessa 90-luvun lopussa. Ei ollut muuta tietä kuin yhtiöittäminen, kun ei ollut enää "kummisetiä", jotka maksoivat kulut. Sen jälkeen on eletty niin sanotusti omien rahojen kautta, Leinonen avaa.
Nykyisen joukkuemäärän hän näkee Liigan maksimimääränä.
– Ei lisää ainakaan voida ottaa kovin helposti. Tuntuu olevan maksimimäärä tällä hetkellä. Jos jokin ratkaisu löydetään, niin voi olla vähemmänkin. Markkinataloushan tässä taustalla ohjaa ja nyt 11 seuraa teki positiivisen tuloksen eli olemme menossa ihan hyvää kohti, Leinonen näkee.
Positiivisen taloudellisen kehittymisen taustalla tarkan markan mieheksi tituleerattu Leinonen näkee ajatusmallin muutoksen.
– Seurat ovat ymmärtäneet kannattavan liiketoiminnan merkityksen ja kukaan ei halua tehdä enää tappiota. Ehkä 15 vuotta sitten sillä ei ollut väliä, mutta meille sillä on ollut koko ajan väliä. Omistajat ovat olleet erittäin kiinnostuneita aina tuleeko plussaa vai miinusta, Leinonen päättää.
