Naisten Liigassa HPK haki pisteet TPS:n kotikaukalosta lukemin 4−0. Lauantain kohtaamisessa tulosta tärkeämpää ainakin kahdelle pelaajalle oli se, että he ylipäätään viilettivät omiensa riveissä kaukalossa. Turkulaisten Elina Heikkinen sekä HPK:n Jade Mäkivaara palasivat pitkien poissaolojen jälkeen pelikentille.
− Minulle tehtiin viime keväänä leikkaus molempiin polviin, eikä kyseessä ollut ensimmäinen loukkaantuminen, vaan näitä on tässä muutama ollut, TPS-hyökkääjä Heikkinen taustoittaa.
− On ollut vaiherikas kuntoutus. En ollut vielä operaation aikoihin varma, että tuleekohan tästä enää pelivalmista pakettia. Olen kyllä todella iloinen, että pääsin takaisin pelaamaan.
En ollut vielä operaation aikoihin varma, että tuleekohan tästä enää pelivalmista pakettia.
Heikkinen on pelannut naisten liigaottelussa edelliskerran maaliskuun alussa 2023. Matka tähän päivään asti on ollut mutkikas, vaikka maali on ehtinytkin olla jo horisontissa jonkin aikaa.
− Oli tiedossa, että kuinka kauan kuntoutuminen kestää. Alkuperäiseen arvioon tuli kuitenkin jonkin verran lisää aikaa, koska halusimme ottaa varman päälle. Tarkoitus olikin, että jos kaikki menee nappiin niin tässä tammi-helmikuun vaihteessa pääsen takaisin. Aika hyvin tämä siihen osui, Heikkinen toteaa.
26-vuotias Heikkinen sai pelipäivän aamuna uutta virtaa, kun totuus ja riemu paluun koittamisesta iski tajuntaan.
− Tuntuihan se ihan sairaan hyvältä. Tämä oli haastavin kuntoutukseni ja epävarmuus siitä, noustaanko tästä vielä – niin fiilis oli ihan järjettömän hyvä fiilis. Hitto vie, kyllähän tässä vielä pystyykin pelaamaan! En tiedä, miten sen paremmin sanoisi. Olin kuin pikkulapsi, kun kotona tajusin, että tänään on pelipäivä.
TPS on menossa viimeisten joukossa Naisten Liigan pudotuspeleihin. Heikkinen suhtautuu maltillisesti omiin tavoitteisiinsa.
− Itselle tärkeintä oli, että pääsen ehjänä pelaamaan. Aina voi tietysti tehdä jotain paremmin, mutta oma keskittyminen oli muissa kuin pelillisissä asioissa. Joukkueena ihan ok suoritus. Vähän tahmea, jotain jäi piippuun. Se näkyy tuloksessakin. Odotan, että pääsen tästä parempaan pelikuntoon, jolloin pystyn auttamaan paremmin joukkuettakin.
Haasteita palautumisen kanssa
HPK:n Mäkivaara, 26, pelasi edellisen liigaottelunsa viime syyskuussa. Sen jälkeen aika on kulunut pääasiassa kuntoutuksen parissa.
− Minulla on ollut sellaista vaivaa, että jalat eivät ole toimineet kunnolla. Jo oikeastaan koko viime kauden oli sellaista, että reidet vetivät hapoille, eikä hirveästi jaksa luistella, kun jalat pettää alta. Sitä on nyt tutkittu kaikin mahdollisin keinoin, eikä oikein mitään ole löytynyt. Todennäköisesti kyse on jostain hermoston palautumisongelmasta.
− Nyt lähdin kokeilemaan, että miltä tuntuu. Tavoite olisi, että pystyisin loppukauden pelaamaan. Ei kuitenkaan voi ihan varmaksi vielä sanoa, Mäkivaara tuumaa.
Tavoite olisi, että pystyisin loppukauden pelaamaan. Ei kuitenkaan voi ihan varmaksi vielä sanoa,
Vaikka loppukauden kohtalo onkin vielä hämärän peitossa, pystyi peluri nauttimaan lauantain ottelusta.
− Oli ihanaa päästä pelaamaan, koska olen laittanut aikalailla kaiken jääkiekolle muutama viime vuonna. On ollut aika raskasta, kun ei ole päässyt pelaamaan. Viime kausi oli hyvä, mutta jäi harmittamaan, etteivät jalat olleet täysin kunnossa.
TPS-mittelö meni Mäkivaaralta hyvin, mutta pitkän poissaolon jälkeen hänkin suhtautuu Heikkisen tavoin jatkoon toppuutellen.
− Tulevat pelit näyttävät, että miten tästä palautuu. Olen käynyt jonkun verran harjoituksissa, joten se etu tässä on, etten ole ihan täysin sivussa ole ollut. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman paljon joukkueen mukana. Ihan koko aikaa en ole ollut, mutta jonkun verran kuitenkin.
Oli Mäkivaara lopulta kaukalossa tai ei, uskoo hän joukkueensa menestyvän pudotuspeleissä.
− Odotan, että tämä kausi päättyy mitaliin. Luotan siihen vahvasti. Meillä on hyvä joukkue ja hyvää tekemistä. Ryhmällämme on paljon potentiaalia, Mäkivaara päättää.
