Suomi lähti puolivälieräänsä Yhdysvaltoja vastaan selkeänä altavastaajana pelattuaan alkusarjan ailahtelevasti. Sveitsille hävityn viimeisen alkulohko-ottelun jälkeen Suomen pelaajisto piti keskenään palaverin, johon valmennuksella ei ollut asiaa.
− Pelaajistosta tuli aloite, että pidetään joku pieni palaveri ja jutellaan vähän keskenämme. Puhuttiin, että uskotaan yhteiseen tekemiseen ja nautitaan siitä. Tämä on kuitenkin viimeisiä hetkiä, kun saadaan yhdessä pelata, Suomen kapteeni Lassi Thomson avaa palaverin taustoja.
Palaverista oli selkeästi hyötyä, sillä Suomi onnistui Yhdysvallat kaatamaan numeroin 1-0. Voitosta nautittiin vähän aikaa, mutta katseet käännettiin nopeasti eteenpäin.
− Ei sitä hirveästi juhlistettu, vaan siirrettiin katseet kohti tulevaa. Ei kannata juhlia ja miettiä yhtä ottelua. Turnauksen jälkeen on aikaa juhlia.
Ottelun suurimpia puheenaiheita olivat rumat taklaukset, kun John Beecher taklasi ensimmäisessä erässä Eemil Erholtzin pää edellä vaihtoaition laitaan. Ottelun loppusekunneilla keitti yli Oliver Wahlströmillä.
− Niitä tuli jonkun verran. Välillä niitä tulee, eikä ne kuulu minusta jääkiekkoon. Sille ei eilen mitään voitu. Pari vähän törkeämpää taklausta tuli vastustajalta. Tuntui, että niillä meni vähän tunteisiin se, että pelattiinkin eri lailla, mitä turnauksen alussa. Ne oli varmaan katsoneet niitä pelejä ja luulleet, että tulisi helpompi peli, Thomson miettii.
Päähän kohdistuneet taklaukset ovat olleet suuri murheenkryyni jälleen menneenä syksynä jääkiekossa. Joukkue ei niihin liiaksi pelin jälkeen kuitenkaan takertunut.
− Ei me niitä hirveästi käsitelty. Ne tuli pelin sisällä, eikä niitä sen enempää mietitty ja murehdittu. Me ei niille eilen mitään voitu, Thomson sanoo.
Nuorten Leijonien voiton myötä joukkueen tie vei alkusarjakaupunki Třinecistä kohti Ostravaa. Samassa paikassa Suomi pelasi viimeisen harjoitusottelunsa ennen turnausta, joten myös Ostrava on tuttu paikka.
− Kyllähän täällä hyvät puitteet on, vaikka molemmat hallit on olleet hyviä. Sanoisin, että täällä on paremmat puitteet kuin Třinecissä, muuallakin kuin vain jäällä.
Teräskaupunki Třinecistä ei suurkaupungin tunnelmaa löytynyt. Terästehtaan lisäksi pitäjä on melko pieni ja virikkeetön, joten nähtävyyksiä ei paljoa ollut katseltavaksi.
− Hirveästi ei ehditty näkemään kaupunkia, lähinnä bussimatkat hallilta hotellille ja hotellilta hallille. Ei juuri hotellilta tarvinut poistua. Kuulemma ei ollut kummoinen paikka, Thomson nauraa.
