Leijonapaita on kunnia-asia. Niin muistaa jokainen maajoukkueessa esiintynyt suomalaisjääkiekkoilija mainita. Eiköhän lause oli kuultu lukuisia kertoja Tuomo Ruudunkin suusta.
Niinpä oli pöyristyttävää lukea MTV:n haastattelusta, kuinka nyt Nuorten Leijonien apuvalmentajana työskentelevä Tuomo Ruutu kuvasi valmennuspestiään harrastukseksi.
Vaikka kyseessä olikin yksittäinen – ja ehkä vitsiksi tarkoitettu – lausunto, on kuitenkin hyvä muistaa, että alle 20-vuotiaiden MM-kisat on ikäluokalleen kauden päätapahtuma, ja lisäksi Suomi lähti Tšekin turnaukseen hallitsevana maailmanmestarina. Ei kuulosta harrastelulta.
Ruudun kommentin jälkeen ei myöskään suuresti ihmetytä, että Nuorilla Leijonilla oli ongelmia kurinalaisuuden kanssa. Jos valmentaja ei suhtaudu peliin täydellä intohimolla, miksi pelaajatkaan antaisivat kaikkensa.
New York Rangersin kehitysvalmentajana työskentelevä Ruutu voitti pelaajaurallaan alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa hopeaa ja kahdesti pronssia. Tuolloin valmennuksessa oli muun muassa Kari Jalonen, Erkka Westerlund ja Risto Dufva. Vaikeaa kuvitella kenenkään näistä suhtautuvan arvoturnaukseen harrastuksena.
Toki on niin, että päävalmentaja Raimo Helminen oli Nuorten Leijonien valmennusryhmän ainoa päätoiminen jäsen. Suomen apuvalmentajana pyöriminen ei ollut Ruudulle kokopäivätyö. Mutta jääkiekko Suomen ylivoimaisesti seuratuin urheilulaji, Suomi on lajin ehdoton mahtimaa ja Nuoret Leijonat on maan toiseksi seuratuin joukkue. Oli kyse sitten siitä, että Ruutu suhtautui tehtäväänsä kevyesti tai siitä, että Ruutu vain sanoi noin haastattelussa, kumpikaan ei ole hyväksyttävää.
Ylipäätäänkin Ruudun kaltaisten kouluttamattomien entisten jääkiekkoilijoiden raijaaminen ammattipelaajien noviisivalmentajiksi on kyseenalaista miltä tahansa organisaatiolta, saati Jääkiekkoliitolta. Ruudulla on takanaan kaksi MM-projektia Nuorissa Leijonissa. Ensimmäinen oli viime vuonna kultainen, toinen tänä vuonna kaikkea muuta. Hänen läsnäolonsa valmennuksessa on saanut runsaahkosti julkista kritiikkiä.
Toivottavasti Jääkiekkoliitossa on luettu tarkkaan ja hartaasti Ruudun haastattelu ja ennen kaikkea otettu opiksi. Suomalainen jääkiekkoilu on ollut ammattimaista jo vuosikymmenien ajan, joten harrastelijoiden paikka ei ole maajoukkueessa. Valmentaminen on Suomessa huipussaan, joten Ruutu voisi maajoukkuevalmentamisen sijaan etsiä harrastusta vaikka kulttuurin parista.
Eikö Ruutu ymmärrä rooliaan miljoonan suomalaisen seuraamassa maajoukkueessa? Luuleeko hän olevansa edelleen koskemattoman NHL-tähden asemassa?
Nuorten Leijonien valmentaminen on kunnia-asia.
