Yle kysyi Tuomo Ruudulta, missä maalinteon kanssa tuskaileva Eeli Tolvanen voisi parantaa otteitaan. Ruutu vastasi ytimekkäästi, että Eelin pitäisi laittaa kiekkoa maaliin.

No, näinhän asia tietysti on, mutta luulisi, että Nuorten Leijonien valmentaja pystyisi hieman syvällisempään analyysiin joukkueen ykköstähtensä pelaamisesta.

Yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli.

MTV:llä Ruutu pohti hävityn Ruotsi-avausottelun jälkeen, että Suomi alkoi luistella ja pelata vasta päätöserässä. Heitettiin kuulemma "aivot narikkaan".

Unohtiko Suomi luistella ja pelata kahdessa ensimmäisessä erässä?

Ruudun kommenteissa ei sinällään olisi mitään vikaa, jos Ruutu olisi edelleen pelaajan roolissa. Tällaisia höpötyksiähän kuulee tämän tästä pelaajilta.

Ruutu latelee melko nollatason höpinää kuin lähes kuka tahansa pelaaja hikihaastattelussa erätauolla.

Mutta kun kyseessä on Suomen toiseksi seuratuimman jääkiekkomaajoukkueen valmentaja, pitäisi pystyä syvällisempään analyysiin. Se on ennen kaikkea tärkeää joukkueesta ulospäin välittyvän mielikuvan kannalta.

Suomen valmennustiimissä Olli Salo, Jussi Ahokas ja Jukka Varmanen puhuvat spesifiin sävyyn pelistä. Se antaa ammattimaisen mielikuvan joukkueen toiminnasta, mikä on välittynyt myös kaukaloon. Nuorten Leijonien pelaaminen on ollut taktisesti sellaista kuin sen tällä tasolla pitääkin.

Eikä Suomen valmentajilla ole yhtään varaa väheksyä pelin taktista puolta. Se nähtiin vuosi sitten.

Ja sitten valmennustiimissä on Ruutu, joka latelee nollatason höpinää kuin lähes kuka tahansa pelaaja hikihaastattelussa erätauolla.

Ei toki Ruutu ole pelkkänä kisamaskottina mukana. Hän mitä ilmeisemmin on lähellä nuoria pelaajia ja pitää yllä hyvää ilmapiiriä, vaikka Jatkoajan haastattelussa hän kommentoi omaa valmentamistaan ja rooliaan hyvin niukasti.

Ruutu tuo Nuoriin Leijoniin pelaajanäkökulmaa. Siinä ei ole mitään vikaa, vaan päinvastoin pelaajanäkökulma on hyvinkin tärkeä osa valmennuksen kokonaisuutta, jotta valmennus ei leijaile omassa pelitaktisessa pilvilinnassaan.

Ruutu on myös vakuutellut opiskelleensa peliä ja suomalaista jääkiekkoa taktisesta näkökulmasta, mutta miehen puheissa se ei oikein kuulu. Esimerkiksi Viasatilla tai viime talviolympialaisten televisiostudiossa, joissa Ruutu on työskennellyt asiantuntijana, hän on puhunut pelistä erittäin löyhästi.

Toki voihan asia olla niinkin, että Ruutu on opiskellut peliä ja hän vain vetää jotain ihmeellistä mediapeliä ja pitää osaamisensa piilossa.

Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajan Rauli Uraman mukaan Ruudun panos näkyy Nuorissa Leijonissa etenkin henkisessä valmennuksessa. Liitolla on myös linjaus siitä, että juniorimaajoukkueiden valmennusjohtoon otetaan nykyään aina vähintään yksi merkittävän pelaajauran tehnyt jäsen. Jääkiekkoliitossa koetaan siis, että entinen pelaaja, jolla ei ole välttämättä lainkaan valmentajakokemusta, on parempi vaihtoehto nuorten pelaajien henkiseksi valmentajaksi kuin alan ammattilainen. Sitähän Ruudun valitseminen kielii.

Linjaus on mielenkiintoinen. Ruudun kohdalla esiin nousee väistämättä ajatus, että keltanokkavalmentaja on vielä aivan väärässä ja liian kovassa paikassa.

Nuorten Leijonien valmennusryhmä vaikuttaa kuitenkin olevan selkeästi ja järkevästi roolitettu. Todennäköisesti viisikkotaktiikka on jätetty tyystin Ahokkaan, Salon ja Varmasen harteille. Ruutu on pelaajien henkisenä tukena ja pitää yllä positiivista ilmapiiriä.

Ruutu höpisee, mutta antaa hänen höpistä. Niin pitkään kuin Nuorten Leijonien valmennuksessa pysyy roolit selvänä ja Ruutu ei tule sörkkimään viisikkopelaamista, hän pystynee tukemaan ainakin jollain tasolla Nuorten Leijonien otteita.