Edellisellä kaudella maajoukkuetauolle tultaessa Pelicans oli sarjataulukossa sijalla kaksi ja kaikki näytti hyvältä lahtelaisorganisaatiossa.
Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen. Tommi Niemelän valmentama ryhmä on kaksi pistettä pudotuspeliviivasta ja päävalmentajan asema on ollut viime aikoina iso puheenaihe, mitä Pelicans ei ainakaan hillinnyt kutsumalla joukkueen kuuluisaan darts-turnaukseen marraskuun ensimmäisenä päivänä.
Nämä kaikki huomioiden voi varmasti todeta maajoukkuetauon tulleen hyvään saumaan Pelicansille.
– Varmasti tuli hyvään saumaan. Kyllä meillä tosi kova syksy oli varsinkin fyysisesti ja totta kai se henkinen puoli siinä kanssa. Väsymystä siinä oli. Tiedettiin, että on kovin syksy, mitä on ollut koskaan reissupelien ja vastustajien suhteen. Kun saatiin vihdoinkin tämä pieni huili, niin tuli varmasti hyvään paikkaan.
Tulos on ollut kaikilla mittareilla mitattuna heikkoa, mutta Niemelän mukaan numerot pelistä näyttävät hyvältä.
– Sehän tässä hauskaa on, että me eilen katsoimme joukkueen kanssa taas yhteenvetoa siitä, missä mennään 20 pelin jälkeen ja CHL-pelit siihen päälle, niin numerot näyttävät kaikki muuten hyvältä paitsi tulos, se on erikoista. Sitä totta kai olemme koutsiryhmällä verranneet esimerkiksi vuoden takaiseen, niin olemme ihan helvetisti edellä sitä, mikä on jännä asia. Pelinumerot näyttävät ihan eriltä, mitä tulos näyttää, siinä asiassa on iso ero.
Pelicansissa kyseiset pelinumerot kattavat erityisesti maalipaikka-analyysia niin 5v5-pelistä kuin erikoistilanteiden osalta. Lisäksi kiekonhallinta-aikaa hyökkäysalueella mitataan. Niemelän mukaan näiden kautta rakentuu kokonaisuus, joka määrittelee Pelicansin pelaamista.
Ensimmäiset kymmenen ottelua olivat Niemelän mukaan selkeästi heikompia verrattuna edelliseen kymmeneen otteluun ja päävalmentaja kokee, että pisteitä voisi olla tällä hetkellä enemmänkin.
– Tämä oli aika jännä kympin jakso. Laskimme, että meillä oli yksi peli, joka oli tosi surkea, ja se oli Vaasan peli. Sitten oli yksi selkeästi heikompi peli, joka oli SaiPaa vastaan kotona. Mutta kaikki muut olivat oikeastaan pelillisesti aika hyviä pelejä. Niistä olisi kaiken järjen mukaan voinut enemmänkin ottaa ehkä mukaan.
Meidän tavoitehan on olla siellä huhtikuussa se joukkue, joka nostaa viimeisenä käsiä pystyyn.
Epäkohdaksi Niemelä nostaa kuitenkin ketjujen suorittamisen, mikä ei ole ollut tasalaatuista. Esimerkiksi allekirjoittaneen kirjanpidon mukaan ensimmäiseen kuuteen peliin Patrik Carlssonin kipparoima ykkösketju oli ainut koostumus, joka oli jokaisessa ottelussa onnistunut luomaan enemmän paikkoja kuin vastaanottanut.
– Mutta ei me tietenkään sillä lailla olla niin tyytyväisiä siihen peliprosessiin, sillä meidän joukkue on vähän liian kahtiajakautunut. Tietyt kentät ovat tuottaneet tosi hyvin ja sitten tietyt kentät eivät ehkä niin hyvin. Ei pelkästään nyt mietitä maaleja, vaan sitä pelin virtauksen hallintaa.
Yksi asia, jota Pelicansin alkukautta arvioitaessa ei voi ohittaa, on loukkaantumissuma. Joukkueen ykköspuolustajaksi hankittu Filip Král oli alkukaudesta sivussa ja tällä hetkellä poissaolijoissa on ollut hyökkääjistä muun muassa Aatu Jämsen, Elias Vilén sekä Sakke Hämäläinen.
– Sehän tässä oli se hirveä tilanne, kun ajatus oli, että meillä on hyvä määrä pelaajia, joita me pystymme kierrättämään koko ajan. Heti alusta lähtien meillä oli kuusi tervettä pakkia ja 12 tervettä hyökkääjää. Eikä siinä mitään, jätkäthän taistelivat mahtavasti ja meidän pakkipuolikin veti kuudestaan varmaan kymmenen peliä, se oli aika huikea suoritus heiltä kanssa.
Loukkaantumiset ovat luonnollisesti myös vaikuttaneet siihen, miten peli on kauden mittaan kehittynyt.
– Kyllä se vähän sitä hidastaa, turha sitä on kieltää. Turha sitä on myöskään käyttää minään selityksenä, koska tilanne on mikä se on.
Mestariehdokkaaksikin maalailtu Pelicans on vain kahden pisteen päässä pudotuspeliviivasta, joten sikäli lahtelaisjoukkue ei ole vielä menettänyt mitään. Niemelän mukaan reitillä pudotuspeleihin ei myöskään ole niin suurta merkitystä, joskin lepoetu hyödyttääkin.
– Meidän tavoitehan on olla siellä huhtikuussa se joukkue, joka nostaa viimeisenä käsiä pystyyn. Ei periaatteessa ole mitään merkitystä, millainen se reitti on. Totta kai me tiedostamme sen, että ne, ketkä pelaavat suoraan puolivälierissä, saavat tietyn lepoedun siihen alkuun. Sitä on turha väheksyä, mutta turha meidän on miettiä sitä, että mikä se meidän loppusijoitus on. Meidän pitää miettiä sitä, että miten se meidän peli taas siinä seuraavassa pelissä paranee.
Kehityskohtia riittää
Pelillisestä prosessista puhuttaessa Niemelä kokee, että joukkue on pystynyt etenemään pääpiirteittäin aikataulussa. Ensimmäisen kymmenen ottelun aikana puolustusvalmius tarvitsi kuitenkin tarkempaa syynäämistä.
– Olemme menneet sen mukaan, mitä olemme suunnitelleet ja päättäneet. Mutta fakta on se, että ensimmäisen kympin aikana se maalimäärä, mitä päästimme omiin nimenomaan menetyksistä, niin se oli niin valtavaa, että meidän oli pakko puuttua siihen.
Silloin, kun viisikko venyy ja kiekko menetetään, meidän on ihan mahdotonta puolustaa sitä tehokkaasti.
– Me olimme ihan ylihyökkäävä porukka. Se oli sellaista ylioptimistista hyökkäämistä, jossa viisikon tasapaino ei ollut kunnossa ja meidän piti siihen puuttua siinä vaiheessa, ja se saatiin muutettua käytännössä.
Jälkimmäisen kymmenen kamppailun osalta Niemelä on ollut tyytyväisempi otteisiin, mutta nostaa esiin henkisen puolen pettämisen. Erityisesti kolmannet erät ovat olleet vaikeita Pelicansille tällä kaudella.
– Nyt sitten tämä toinen kymppi, niin oikeastaan ainoa asia, joka on vähän pettänyt, on oman pään puolustuspelaaminen ja nimenomaan kolmannessa erässä. Se kertoo vähän jostakin muusta kuin vain pelistä, se kertoo enemmän tuolta nuppipuolen asioista.
Pelicansin pelilliseksi huoneentauluksi nousi viime kaudella jatkopaineistaminen, jossa joukkue halusi olla Suomen paras. Tällä kaudella sitä ei ole viime kauden tapaan nähty, sillä joukkue on pelannut melko paljon trapia läpi alkukauden, noin 15 kappaletta ottelua kohden. Tavoite on kuitenkin yhä sama.
– Me haluamme olla Suomen paras virtausta hallitseva joukkue. Se on tavoitteena, ja jatkopaine on siihen selkeä työkalu. Mutta ei olla läheskään yhtä hyvin siinä onnistuttu ja nimenomaan sen takia, että meidän hyökkäysalueen hyökkäyspelin pituus ei ole ollut riittävää. Se on johtanut sitten siihen, että emme ole oikein päässeet hyviltä paikoilta enää paineistamaan.
Toinen joukkueelle leimallinen asia viime kaudella oli tiiviin viisikon lyhytsyöttöpelaaminen, millä joukkue purki vastustajan painetta kerta toisensa jälkeen laadukkaasti. Tällä kaudella Pelicansin viisikko on kuitenkin ajoittain venynyt epätyypilliseen tapaan ja Niemelä myöntääkin tyytymättömyyden asian suhteen.
– Kyllä me edelleen haluamme pelata tiiviillä viisikolla. Kysymys nyt on varmasti ollut siinä se, että prosessi on tietyssä vaiheessa ja emme ole saaneet kaikille pelaajille sitä viestiä perille, että miksi me haluamme tehdä mitäkin ja mihin se johtaa. Se on ollut varmasti sellainen asia johon emme ole niin tyytyväisiä kuin haluaisimme olla.
Pelin osa-alueena laadukas avauspelaaminen on äärimmäisen tärkeää niin kiekonhallinnan kuin toisaalta myös puolustusvalmiuden kannalta.
– Silloin, kun viisikko venyy ja kiekko menetetään, meidän on ihan mahdotonta puolustaa sitä tehokkaasti. Niistä on itse asiassa tullut melko paljon maaleja ja maalipaikkoja. Fakta on se, että välillä kiekkoja menetetään, varsinkin jos haluat kiekolla pelata.
Hyökkäyspään tehokkuuden suhteen Niemelä on hieman kaksijakoisella tuulella. Hän on ollut tyytyväinen tehokkuuteen erityisesti viimeisen kymmenen ottelun otannalta, mutta laukausten laadussa on petrattavaa.
– Se, mikä meitä harmittaa maalintekopelaamisen tehokkuudessa tällä hetkellä on se, että kaikista maalipaikoista ja laukauksista 40 prosenttia menee tällä hetkellä jäätä pitkin. Se on ihan fakta, että sieltä tehdään maaleja kuitenkin aika paljon vähemmän. Siellä on iso osa siitä, minkä takia me emme tee maaleja enempää.
Aloitukset ovat olleet iso haaste Pelicansille kuluneella kaudella. Konsta Hirvonen on ainoa yli 50 prosentin aloittaja ja Nathan Schnarr on myös siinä lähellä, mutta heidän jälkeen lukemat putoavat huolestuttavasti.
– Kyllä se on meille tosi iso haaste ja ongelma. Jos ajatellaan, että pelissä on noin 60 aloitusta ja me joudumme 40 niistä aloittamaan puolustamalla, niin joukkueelle, joka haluaa kiekolla pelata, se on kova haaste. Me olemme paljon puhuneet ja yrittäneet löytää totta kai keinoja siihen, että miten voittaisimme aloituksia paremmin.
Tätä on pyritty ratkaisemaan muun muassa laitahyökkääjien toiminnan terävöittämisellä.
– Se ei ole pelkästään sentteristä kiinni, vaan myöskin niistä hakaspelaajista. Itse asiassa tilastoimme aika tarkkaan sen, miten hakaspelaajat voittavat 50-50-kiekkoja. Katsomme, kuka on hyvä niissä, sillä meidän pitää löytää keino voittaa niitä kiekkoja sekä erikoistilanteissa että tasaviisikoin.
Erikoistilanteet mietityttävät
Pelicansin ylivoimaprosentti on selvästi sarjan huonoin, 11,29 prosenttia. Tämänkin osa-alueen osalta Niemelä näkee, että kehitystä on tapahtunut.
– Ensimmäiseen kymmeneen otteluun teimme kaksi ylivoimamaalia, jotka olivat kummatkin suorahyökkäysmaaleja samassa pelissä Kärppiä vastaan. Muuten emme ole tehneet yhtään maalia, sehän on umpisurkeaa. Sen lisäksi meillä oli 24 maalipaikkaa, eli ei hirveän isoa määrää.
– Nyt edellisen kymmenen ottelun otannalla teimme kuitenkin jo viisi maalia. Se ei vieläkään ole 0,7 maalia per peli, mitä voittava pelaaminen olisi, mutta kuitenkin jo puoli maalia per peli ja maalipaikkamäärä oli 39. Nyt olemme jo neljässä tontissa per peli, minkä lähtökohtaisesti pitäisi riittää yhden maalin tekemiseen, eli kyllä se on selkeästi parantunut.
Lisäksi alueellevientien osalta ylivoimapelistä puhuttaessa Niemelä on ollut tyytyväinen.
– Sisäänvientiprosentti on huikea myös kymmenen viime pelin otannalla. Kun me nyt olemme hävinneet aloituksia aika paljon ja joutuneet hakemaan kiekkoa, niin 75 prosenttia oli meidän sisäänvientiprosentti niin, että saamme rauhoitettua tilanteen. Se on mieletön prosentti. Viime vuonna meidän paras suoritus koko kaudella yhdellä kympin jaksolla oli 56 prosenttia.
Ylivoima on siis menossa parempaan suuntaan, mutta alkukaudesta hyvin toiminut alivoima on tällä hetkellä enemmän huolen aiheena.
– Alivoima meitä vähän mietityttää. Näytti siltä, että se toimii paljon paremmin ja sitten yhtäkkiä tuli neljä peliä ja taisimme päästää Sportia vastaan kolme alivoimamaalia. Nehän romahduttavat niitä numeroita.
Pelicans ei jäähyile erityisen paljoa, noin kaksi ja puoli kaksiminuuttista per peli, ja joukkue ei päästä vastustajaa vaarallisille maalipaikoille. Toisaalta tilanteet tulevat vaarallisilta paikoilta ja vastapuoli on pystynyt näistä myös rankaisemaan hyvällä prosentilla.
Niemelä nostaa alivoimapelistä esiin sen, että se vaatii totuttelua, mikäli pelaaja on tottunut pelaamaan eri tavalla.
– Meillä on paljon uusia pelaajia, jotka pelaavat alivoimaa. He eivät ole tottuneet siihen, mikä ajatuksemme on. Tyylimme on vähän yliagressiivinenkin paine, jossa pitää mennä vielä pitkältäkin matkalta. Moni pelaaja ei tajua, että mennään nyt, jolloin se jää vähän puolitiehen ja periaatteessa se on sitten ihan turhaa. Siinäkin meillä on vielä uusien jätkien kanssa prosessi kesken, että alkaisimme luottamaan siihen, että näin tämä homma toimii.
Valmentaja on pelaajia varten
Ennen maajoukkuetaukoa Pelicans matkasi Jyväskylään, josta joukkue haki helpottavan voiton. Yksi eniten puhuttaneista asioista tuon ottelun osalta oli se, että yhdysvaltalaishyökkääjä Ryan Lasch oli pudotettu kokoonpanosta päävalmentajan päätöksellä.
Lasch on 16 syöttöpisteellään yhä joukkueen paras pistemies. Taiturin otteet olivat kuitenkin aiemmissa otteissa katsomon puolelle näyttäneet ajoittain välinpitämättömiltä, erityisesti puolustusvelvoitteiden osalta. Niemelä ei kuitenkaan myöntänyt päätöksen olleen viesti siitä, että kukaan ei ole joukkueen yläpuolella.
– Ei se mielestäni mikään erityinen viesti ollut, se oli meidän mielestä paras kombo siihen otteluun. Ne 12 hyökkääjää, seitsemän pakkia ja kaksi maalivahtia, jotka siellä olivat mukana, niin koimme heidän olleen parhaat pelaajat sinä iltana. Koimme, että he ovat ne, jotka pystyvät lyömään tälle joukkueelle parhaan mahdollisen suorituksen. Ja niin he kyllä pystyivätkin, se oli hieno nähdä.
Keskustelu Niemelän ympärillä on fanien puolelta ollut syksyn mitassa osin turhautunutta. Valmentajalle on vaadittu potkuja ja esimerkiksi SaiPa-ottelun jälkeen yleisö antoi palautteensa kuulua Isku Areenalla.
– Mielestäni päijäthämäläinen kiekkoyhteisö on tosi vahva ja se on intohimoinen. Siellä on kovaa tunnetta tätä seuraa kohtaan, ja mielestäni se on tosi hieno asia. Se, että emme ole pystyneet tuloksellisesti vastaamaan heidän toiveisiinsa, harmittaa luonnollisesti. Sitten se tunne ei ole niin positiivinen.
– Mutta meidän valmentajien tehtävä on olla kuitenkin pelaajia varten.
Niemelä muistaa antaa myös tunnustusta seuran kannattajille sitoutuneisuudesta.
– Tuolla he ovat olleet, ja kyllä he ovat siellä kannustamassa. Jyväskylässä taisi lauantaina olla 200 faniosaston fania paikalla, mikä oli tosi mageeta nähdä. Jos välillä harmittaa, niin sitten harmittaa ja jos on maksanut lipun peliin, niin sen kun huutaa juuri sitä, mitä haluaa. Mielellään tänne halliin vaan lisää porukkaa huutamaan.
Kysymykseen, onko Niemelä valmentajauransa kovimmassa paikassa, hän ottaa perspektiiviä vähän pidemmältä ajalta.
– Uskon, että oman valmentajaurani kovin paikka on ollut silloin, kun ihan ensimmäisen kerran on mennyt joukkueen eteen joskus 15 vuotta sitten. Silloin huomasi että hei, minähän olen oikeasti tässä noiden jätkien edessä ja noille jätkille tässä vastuussa. Se on ollut kaikista kovin paikka, kun huomaakin, että tässä pitäisi noille 25 jätkälle olla lähellä.
– Sitten tämä tilanne, niin tässähän on vain pelkästään voitettavaa koko ajan. Silloin, kun prosessi periaatteessa menee oikeaan suuntaan, mutta tulos on väärä, niin silloin tietää, että nyt pitää jotakin pystyä parantamaan. Ja sitä vartenhan tässä ollaan, että yritämme parantaa koko ajan päivästä toiseen.