Topi Jaakola pelasi kaudella 2018-19 vain yhden liigapelin TPS:n riveissä, ja yksivuotinen sopimus purettiin lokakuussa Jaakolan aloitteesta. Ilman sopimusta ollut konkaripuolustaja keskittyi syksyn ja talven ajan kuntoutumiseen.
− Harri Hakkaraisen kanssa olen tehnyt yhteistyötä syksystä asti, hänen ohjeillaan on tehty kuntoutusta. Tilanne oli itselle uusi, eikä näin pitkää kuntoutusjaksoa ole aiemmin tullut uran aikana vastaan. Haastavaa oli myös viime kesänä olla epätietoisuudessa vamman laadusta, mutta syksyllä siihen saatiin vastaus. Vammoihin ja elämään muutenkin liittyen epätietoisuuden kanssa eläminen voi olla hankalaa, mutta noinkin pitkän kuntoutusjakson läpivieminen laittoi
miettimään, että miksi tätä tehdään.
− Olisi naiivia sanoa, että kuntoutusjakson läpikäyminen olisi ollut hauskaa. Se oli haastava pätkä, mutta pitkään prosessiin asennoituessa päästin lajista kuitenkin irti eli varsinaista urheilijan arkea tai normaalia kiekkoelämää ei tullut elettyä. Kuntoutumisen ja kunnossa pysymisen suhteen tein tarvittavan, mutta muuten irtauduin siitä arjesta, mitä kauden aikana yleensä on. Positiivista oli se, että ei tarvinnut istua lentokoneessa tai bussissa, mikä on tässä ammatissa yleensä keskeistä.
Vammansa laatua Jaakola ei tarkenna, mutta kertoo, ettei palaaminen kaukaloon kuitenkaan ollut vaarassa.
− Palaaminen peleihin ei ollut missään vaiheessa uhattuna eli terveydellistä estettä pelaamiselle ei ollut, kunhan kuntoutus saatiin hoidettua, mikä tarkoitti monen kuukauden prosessia. Missään vaiheessa ei kuitenkaan keskusteltu, että ura olisi ollut vaakalaudalla tai että vamma olisi vaatinut leikkaushoitoa. Pelaaminen olisi ollut realistista myös viime kauden aikana.
Vaikka koko ajan oli tilanne se, että vamma ei estänyt pelaamista, niin itse halusin useamman kuukauden jakson, jonka aikana harjoittelu kovenee
Jaakola kertoo viime kautta haitanneen vammansa vaivanneen vain pelaamisen ja harjoittelun ulkopuolella.
− Jäällä en joutunut vammaani miettimään viime syksynäkään, vaan mahdolliset oireet ovat tulleet levossa, mikä on väärä kehitys. Rasituksessa saa tuntua vähän kipua, mutta sen pitäisi hellittää päivän aikana eli leposärky voi olla huonompi merkki.
− Jäällä tai harjoitellessa en ole joutunut asiaa miettimään. Toki vammatausta on otettu huomioon, mutta se on liittynyt enemmän jään ulkopuoliseen oheisharjoitteluun. Tällä hetkellä leposärky on hyvin hallinnassa, mikä on mahdollistanut nykytilanteen, että pääsen taas harjoittamaan ammattiani.
"Suhtaudun kauteen kuin se olisi viimeinen"
Haastatteluhetkellä Jaakola oli pelannut vasta yhden harjoitusottelun − 9.8. Sibir Novosibirskia vastaan − mutta ennusmerkit olivat lupaavat.
− Oli kiva päästä pelihommiin kiinni taas. Pelistä tuli hyvä vaste, kroppa reagoi peliin hyvin pitkän tauon jälkeen. Se mietitytti, kuinka kroppa reagoi erilaiseen rasitteeseen, mutta reaktio oli positiivinen. Otanta on vielä pieni, mutta päällimmäinen tavoite on saada lisää pelejä alle ja päästä testaamaan kropan kestävyyttä. Vaikka koko ajan oli tilanne se, että vamma ei estänyt pelaamista, niin itse halusin useamman kuukauden jakson, jonka aikana harjoittelu kovenee ja konkreettisesti huomaa, kuinka kroppa siihen reagoi.
− Mikäänhän ei poissulje, etteikö voisi tulla uutta vammaa, koska ne kuuluvat tähän lajiin. Harjoittelukuukausia on kuitenkin jo useampi takana ja hyvin tietää, että kroppaa on pystytty oikealla tavalla rasittamaan. Tämä on henkilökohtaisesti tärkeää aikaa, että saan joka viikko harjoituspelejä alle ja pystyn rytmittämään fyysistä kuormaa.
Loukkaantumiset eivät ole sinänsä Jaakolan harjoittelua muuttaneet.
− Olen harjoitteluani päivittänyt koko ajan pikkuhiljaa. Samalla tavalla kun peli muuttuu koko ajan, olen pyrkinyt myös harjoitteluani muuttamaan. En ole mennyt samalla sapluunalla vuodesta toiseen, vaan mielestäni on luonnollista kyseenalaistaa omia tapojaan. Sen aloin viime vuosina huomata, että viikkoja ei ollut kausien välissä palautumiseen niin paljon kuin pitkän kauden jälkeen olisi kehittymisen kannalta hyvä olla.
Ikääntyminen on kuitenkin muokannut konkaripuolustajan ajattelumaailmaa.
− Omalla kohdalla kun mittariin tuli 32−33 vuotta, niin en pysty enkä halua miettiä kuin yhden kauden kerrallaan. Olen pohtinut sitä, millä ehdoilla ja missä merkeissä ura jatkuu. Kropan sanelemana tuli pysähtyminen viime syksynä, mutta jo KHL- ja Leijonat-rytmissä pohdin jo useamman vuoden, että kaudet ovat pitkiä ja valmistautuminen seuraavaan kauteen jää lyhyeksi.
− Keskustelun käyminen eri instanssien kanssa palautumisesta, kehittävästä harjoittelusta ja kenties jopa lomailusta tahtoi olla aika haastavaa. Ei minua edes kiinnosta, kauanko pelit jatkuvat, mutta kuten monena aiempana kautena suhtaudun siihen kuin se olisi viimeinen.
Kaudeksi 2019−20 Jaakola teki sopimuksen viime kaudella runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneen Pelicansin kanssa.
− Kevättalvella käytiin hyviä keskusteluja Pelicansin kanssa. Yksi osatekijä oli, että olin aloittanut Harrin kanssa yhteistyön jo aiemmin, ja hän oli Pelicansin palkkalistoilla. Olin kuullut paljon hyvää seuran arjesta. Seuraava askel oli istua saman pöydän ääreen, ja Janne Laukkasen, Pasi Nurmisen ja Ville Niemisen kanssa käydyistä keskusteluista jäi hyvä fiilis. Neuvottelut etenivät siihen pisteeseen, että laitettiin nimiä alle.
