Heinäkuun lopulla Kajaaniin kimpsunsa raahannut Casper Santanen kuuluu alkavalla kaudella kategoriaan ”uudet tuttavuudet”. Ainakin, mikäli kategoriassa painotetaan Mestis-kokemusta. Kaudella 2008-09 TPS:ssa 53 ottelua pudotuspelit mukaan lukien pelanneen Santasen tilillä on kylläkin kokemusta Mestis-otteluista U 20-maajoukkueen riveistä.
Turun-kauden jälkeen Santasen tie vei Norjaan, jossa peluri edusti Manglerudia. Talousvaikeuksiin ajautuneesta seurasta matka jatkui kesken kauden 2010-2011 Tanskalaiseen Esbjergiin.
Nyt kauden 2012-2013 ovella Santanen on Mestiksen yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista koto-Suomeen palaajista. Puskaradiolla oli merkittävä rooli sopimusneuvotteluiden etenemisessä.
– Olin kuullut Hokista paljon hyvää vanhoilta pelikavereilta ja muutenkin, että hommat toimii hienosti, niin päätin sitten tarttua tarjoukseen. Virtalan veljeksiltä sain kattavimmat tiedot ja varsinkin Teemu oli merkittävässä roolissa että päädyin Hokkiin, Santanen valottaa.
Vaikka kauden alla on tapana kehua uutta seuraa ylitsevuotavin sanoin, Santasen tapauksessa sanoilla on totuttua suurempi painoarvo. Manglerudin talousvaikeudet pakottivat ensin vaihtamaan maata ja sarjaa, vaikka pelaaminen Norjan maalla oli maittavaa. Sen sijaan Tanskassa ja Esbjergissä kiekkokulttuuri ja organisaatio ei ollut sillä tasolla, että kiekosta nauttiminen olisi ylipäätään ollut mahdollista.
– Norjan sarjasta ja pelityylistä pidin ja siellä olisin mielelläni jatkanutkin. Tanskaan en olisi jäänyt vaikka jatkoa olisikin tarjottu. Näin jälkikäteen voi sanoa, että se ei minulle sopinut enkä siellä onnistunut, Santanen muotoilee.
Kiekolliseen rooliin
Erilaisissa rooleissa jo kulttuurikysymysten vuoksi pelaamaan joutuneena Santanen osasi arvella mitä Mestis sarjana tarjoaisi. Tanskan sarja ei yksinkertaisesti suosinut Santasta pelaajatyyppinä.
– Manglerudissa sai olla luova ja toteuttaa itseänsä. Esbjergissä olisin voinut vaikka pelata ilman mailaa. Punaviivan jälkeen kiekko päätyyn ja sitten odoteltiinkin jo vastustajan tuloa.
Konkreettinen esimerkki paljastaa karulla tavalla, millaisessa valmennuskulttuurisessa ympäristössä Juuttien maalla eletään vielä 2010-luvulla.
– Jos yritti treeneissä harhauttaa jonkun, ja vaikka olisi onnistunutkin, niin koutsi vihelsi pelin poikki ja painotti ettei sellaisia riskejä voi vaan ottaa. Sen johdosta itseluottamus oli ihan nollilla, ja voin rehellisesti sanoa etten montaa kertaa viime kauden aikana kiekkoon koskenut.
Santasen tarinaa mutustellessa on helppoa ymmärtää pelaajien ja valmentajien pitkin kautta hokemaa mantraa siitä, kuinka pelaamisesta pitää pystyä nauttimaan. Työpaikalle kun on keskimäärin mukavampaa tulla vapaaehtoisesti ja tietoisena siitä, että luovalle toiminnalle on tilausta.
– Onhan täällä Kajaanissa ihan eri fiilis! Ensinnäkään aamuisin ei vituta lähtee hallille kuten Tanskassa! Täällä painotetaan jatkuvasti, että pitää yrittää toteuttaa itseänsä eikä virheitä saa pelätä. Niitä tulee kuitenkin kaikille.
Mestis-kaukalot tuntemattomia
Liigakaukalot tavoitteekseen tunnustava Santanen uskoo olevansa paremmin esillä Mestiksessä kuin ulkomailla pelatessaan. Näin eittämättä on. Onkin hieman nurinkurista ajatella, että maan toiseksi korkein sarjataso on Santaselle tuntemattomampi kuin itse pääsarja.
– Kauheasti kun ei Mestis-pelejä ole vyöllä, niin on aika paha verrata meidän jengiä muihin joukkueisiin. Mielestäni joukkue on hyvä ja monipuolinen. Veskariosasto on kunnossa ja kenttäpelaajienkin puolella näyttää hyvältä. Vielä kun saadaan pitkäaikaispotilaat takaisin niin uskon, että ollaan tosi kovia!
Oli lähellä, ettei myös Santasesta tehty pitkäaikaispotilasta taannoisessa Jokipojat-pelissä vastustajan päästessä taklaamaan laukauksen jälkeen huonossa tasapainossa ollutta puolustajaa. Viikon päivät huilannut Santanen pääsi kuitenkin jäille vielä ennen sarjan alkua ja on näin ollen täydessä iskussa sarja-avauksessa.
Se kuuluisa ehjä kausi tammikuisen nilkkaleikkauksen jälkeen on toiveissa myös Santasella. Karrikoiden ilmaistuna uutta alkua uralleen hakeva Santanen kuitenkin vielä muistuttaa, että usein menestyksen takana vaikuttaa myös yksi jääkiekon ulkopuolinen seikka, joka ei viime vuosina ole ollut kohdillaan.
– Itse taas toivoisin pelaavani ehjän ja hyvän kauden siten, että vielä keväälläkin voisi mennä hymyssä suin hallille!