Kouvolassa on paistanut aurinko siitä lähtien, kun KooKoo voitti Mestiksen mestaruuden, eikä tiistaiaamu ollut siihen poikkeus. Ratkaisevasta finaalista on kulunut jo reilu viikko, mutta juhlinta jatkui betonikaupungissa päivätolkulla.
Pitkien mestaruusjuhlien jälkeen luulisi ihmisten näyttävän yhä väsyneemmiltä, mutta kannun nostaminen teki KooKoon pelaajille nuorennusleikkauksen. Virtasen mukaan jotkut nuorentuivat jopa kymmeniä vuosia.
− Kun Markus Västilä ajoi partansa, hän nuoreni jotain kolmekymmentä vuotta. Olisi mennyt aikaisemmin viisikymppisestä, Mikko Virtanen tirskui.
Hyökkääjä ei partaa pudotuspelien kunniaksi kasvattanut, mutta finaaleissakin viuhunut jagrmainen takatukka on saanut väistyä kesän tieltä.
− Joo, kävin juuri parturissa! Olin pelaamassa futista kavereiden kanssa ja hiukset olivat koko ajan naamalla. Ajattelin, että nyt on pakko leikata hiukset, KooKoon oma kasvatti naureskeli.
Vaikeuksien kautta torille
Sitten on aika vakavoitua hieman. KooKoon kannalta kausi oli täysi napakymppi. Lopputuloksena oli mestaruus ja tuhatpäinen kansanjuhla yleensä aavemaisen hiljaisella Kouvolan torilla. Myös Virtanen oli tyytyväinen joukkueen kehitykseen.
− Kausi lähti hieman vaikeasti käyntiin, mutta pystyimme parantamaan koko ajan omaa pelaamistamme. Mitä pidemmälle menimme, sitä parempia olimme, hyökkääjä summasi.
− Jokipojat-sarja meni ihan hyvin, Hokkia vastaan oli kuitenkin vaikeuksia. Hokki pelasi toki hyvää kiekkoa. Jukureita vastaan pelasimme hyvin, vaikka se yksi peli Mikkelissä oli meiltä vähän ohipeli. Kausi oli tietenkin hienoa päättää mestaruuteen, Virtanen analysoi mestaruuskautta.
Kulunut kausi oli Kouvolan kiekkokoulun omalle kasvatille varsinainen läpimurtokausi. Virtanen pelasi runkosarjassa 31 ottelua, pudotuspeleissä startteja kertyi yhteensä 14. Kausi piti sisällään pelejä myös KooKoon A-junioreissa, sekä kuuden ottelun pikavisiitin HIFK:n junioreihin.
− Pääsin alussa pelaamaan KooKoossa, mutta katsoimme valmennuksen kanssa etteivät pelit menneet nappiin, eikä peliaikaa tullut riittävästi. Lähdin käymään HIFK:n A:ssa, jossa pelit lähtivät hyvin käyntiin. Sain enemmän vastuuta ja pääsin pelaamaan enemmän.
Virtanen palasi vuodenvaiheen jälkeen takaisin synnyinseuduilleen ja mustaoranssiin paitaan. Nousseen lähteneen kehityskäyrän taustalla oli toimiva ketjukoostumus.
− Löysimme Teemu Tallbergin ja Timo-Pekka Heikkisen kanssa toimivan kentän. Omat pelit alkoivat mennä hyvin ja myös pisteitä alkoi tulemaan.
184-senttisen hyökkääjän mukaan mahdollisuus pelata KooKoossa oli lähinnä itsestä kiinni. Myös valmennuksen kanssa tehtiin yhteistyötä läpi kauden.
− Puhuimme, että pääsen pelaamaan, jos edellytykset riittävät. Kun pelit alkoivat rullata, pääsin myös pelaamaan enemmän, Virtanen muisteli.
KooKoon A-junioreiden riveistä moni sai myös tällä kaudella peliaikaa edustusjoukkueessa. Hyökkääjät Jesse Koskinen ja Jere Espo, sekä puolustaja Tuukka Laakso saivat kokeilla siipiään aikuisten sarjassa. Espo pelasi kolmikosta ainoana myös pudotuspeleissä neljän ottelun verran. Auttoiko tuttujen kavereiden tuki taistelussa paikasta edustukseen?
− Periaatteessa kyllä. Meillä oli jo edellisiltä vuosilta yhteisiä kokemuksia ja onhan se kiva, että on niitä tuttujakin joukkueessa.
Kouvolalainen pärjää Helsingissäkin
Hyökkääjä on tehnyt visiittejä Kouvolan lisäksi myös Tampereelle ja Helsinkiin. Kun kutsu HIFK:hon jälleen kävi, oli Virtasella matkaoppaat jo valmiina.
− Henri Tammisen ja Juhani Tarkkasen tunsin jo viime kaudelta, kun kävin siellä lainalla. Oli mukava nähdä heitäkin, kouvolalainen Virtanen totesi.
Lainakokemuksista Virtaselle jäi käteen hyviä muistoja, sekä uusia tuttuja. Kaupunginvaihdos ei kymeenlaakson poikaa järkyttänyt.
− Helsinki on ainakin vähän isompi kaupunki kuin Kouvola, Virtanen hymyili.
− Sain uusia tuttuja ja pääsin näkemään erilaista kulttuuria. Viihdyin Helsingissäkin.
Jos Virtasen kaikki kauden ottelut laskettaisiin yhteen, olisi nuorukaisen pistesaldo 64 pelissä yhteensä 16+29=45. Vuonna 1994 syntyneen hyökkääjän mielestä paremmin olisi kuitenkin voinut mennä.
− Olisi niitä voinut enemmänkin tulla, paikkoja olisi ainakin ollut. Hyvä, että edes tuon verran, Virtanen vähätteli suorituksiaan.
Lähes koko kiekkosuomea puhuttanut liiganousu on ollut erityisesti kouvolalaisten huulilla. Kouvolassa on puhuttu jo vuosia Liigasta, mutta vasta mestaruuden tultua KooKoolla on ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus nousta korkeammalle sarjatasolle. Virtasen korviin Liiga-KooKoo kuulostaisi hyvältä.
− Paikalliselle hieno juttu. Saa nähdä mitä siellä päätetään, mutta me teimme tällä kaudella sen minkä pystyimme. Nyt se ei ole enää pelaajista kiinni.
Motivoiko mahdollisuus pelata Liigaa KooKoon paidassa?
− Olisihan se kivaa, että oman paikkakunnan joukkue pystyisi pelaamaan Liigaa. Olisi hienoa pelata sitä omassa kasvattajajoukkueessa, Virtanen tuumi.
Viimeisimpien vuosien aikana Virtanen on noussut esiin myös nuorten maajoukkuekokemuksen myötä. Virtanen on omien sanojensa mukaan syöttelijä, eikä ainakaan vielä joukkueen kovanaama.
− Tykkään pitää kiekkoa paljon. Syöttelen ja jakelen kiekkoa laitureille, pysyttelen taustalla siitä rouhimisesta. Rouhiminen onnistuu tarpeen tullen, mutta se ei ole ihan omaa profiilia.
− Ainakaan vielä. Pitäisi saada vähän lisää massaa, mutta onhan tässä koko kesä aikaa, Virtanen lisäsi virnistäen.
Hyökkääjä saa harjoitella myös tulevan kesän kotikonnuillaan, sillä sopimuksesta löytyvä optio aiotaan Virtasen mukaan käyttää. Pelaamisen lisäksi myös arkisia asioita täytyy hoitaa kuntoon.
− Pitäisi saada tuo lukio käytyä, tavoite on saada kirjoitettua ensi jouluna. Intissäkin pitäisi vielä käydä. Niiden jälkeen en tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ulkomailla olisi kiva pelata joskus, iltalukiota käyvä Virtanen kertoi.
Hyökkääjän puhelin soi. Kyseessä ei ollut kuitenkaan toinen haastattelu tai lukiosta kyselevä opettaja, vaan tutumpi ihminen.
− Nyt täytyy varmaan mennä, pitäisi vaihtaa faijalle renkaat. Moikka!
