Kesken edeltävän kauden KooKooseen saapunut ja joukkueen profiilipelaajaksi välittömästi noussut Seth Barton lähti kauden päättymisen jälkeen käymään kotimaassaan Kanadassa. Loukkaantumiseen kautensa päättänyt puolustaja on ollut täysillä joukkueensa mukana harjoituskauden alusta alkaen.
− Tuntuu hyvältä päästä tekemään sitä, mitä meidän pitääkin tehdä, eli pelata jääkiekkoa. Harjoituskausi on pitkä täällä ja nyt olemme olleet jäällä paljon ja hioneet joukkueen pelitapaa kuntoon, kertoo Barton kuulumisiaan.
Kesän Barton vietti käytännössä kokonaan kotimaassaan Kanadassa.
"Palattuani Suomeen pääsin maalaamaan Gröndahlin taloa"
− Vietin paljon aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, pelasin paljon golfia, retkeilin ja kävin muutamissa häissä. Ne olivat vanhojen pelikaverieni häitä, eivät omiani, Barton varmistaa.
Palattuaan Barton pääsi välittömästi nauttimaan suomalaisesta talkoohengestä, kun konkaripuolustaja Ari Gröndahl muisti Bartonin aikaisemmin antaman lupauksen avunannosta talonrakennusprojektissa.
− Palattuani Suomeen pääsin maalaamaan Gröndahlin taloa. Hän rakensi sen tänne ja on rakentanut autotallia kesällä. Totesin hänelle ennen lähtöäni, että laittaa minut töihin kun palaan ja hän todellakin muisti sen.
− Tutustutimme myös Riley Sawchukin välittömästi suomalaiseen talkoohenkeen, kun päällystimme yhdessä Gröndahlin autotallin kattoa ja maalasimme sen seiniä. Ari on huikea tyyppi, naurahtaa Barton.
Sawchuk on KooKoon oletettu ensimmäisen ketjun keskushyökkääjä tulevalla kaudella. Kyseessä on uusi hankinta joukkueeseen, mutta Bartonille aiemmilta pelivuosilta ennestään tuttu henkilö.
− Hän teki sopimuksen Grand Rapids Griffinsiin kun pelasin siellä, joten olimme muutaman kuukauden ajan joukkuekavereita. Harjoittelimme myös kesän aikana samassa porukassa kun olimme Red Wingsin organisaatiossa. Tunsimme toisemme entuudestaan ja keväällä sekä Riley että Jarno (Kultanen) mainitsivat, että he keskustelevat hänen siirtymisestään Suomeen.
Bartonin mukaan pohjoisamerikkalaiset keskustelevat Eurooppaan siirtymisen kynnyksellä paljon keskenään. Hän oli siirtyessään ollut kysyjän roolissa ja vaihtanut sopeuduttuaan vastaajaksi.
− Keskustelin itse Charle-Édouard D'Astous'n ja muutamien muiden tuttujen kanssa Liigasta ennen siirtymistäni tänne ja nyt olen sen kuvion toisella puolella, joten asioista pitää olla hyvin rehellinen. Rileyn kanssa tilanne oli helppo, sillä hän tiesi jo etukäteen millaiseen tilanteeseen ja paikkaan on saapumassa ja Jarno teki todella hyvää työtä hänen istuttamisessaan joukkueeseemme.
− Omasta kokemuksestani uuteen maahan ja joukkueeseen siirtyminen on helpompaa, kun siellä on saman maalaisia pelaajia jo ennestään. Haluaisin sanoa vaikuttaneeni hänen siirtonsa toteutumiseen, mutta hän hän on älykäs ihminen ja teki itse oikean päätöksen.
"Finland is not an option"
Keskustelu Liigan vetovoiman tasosta pelaajien silmissä heräsi henkiin Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedtin kerrottua Satakunnan Kansalle, kuinka hankalaa joukkuetta on nykypäivänä rakentaa. Bartonin kokeman ja kuuleman mukaan Liiga on edelleen varteenotettava vaihtoehto.
− Mielestäni Liigan asema yhtenä Euroopan parhaista sarjoista on merkittävä asia ulkomaalaisten pelaajien näkökulmasta. Sarjan pelityyli lisää myös sen kiinnostavuutta pohjoisamerikkalaisten silmissä, sillä tyyli on verrattavissa useampiinkin Pohjois-Amerikan organisaatioihin ja siihen on helppo sopeutua. Itse ainakin olen pitänyt siitä paljon, ja uskon Rileynkin pitävän.
− En usko Liigaa pidettävän pohjoisamerikkalaisissa piireissä paikkana, jonne ei kannattaisi mennä. Minulla on muutama ystävä Kanadassa, jotka ovat tähdänneet pelaamaan Mestistä. Liigan asemaan ulkomaalaispelaajien silmissä vaikuttaa varmasti henkilöistä ja agenteista riippuenkin moni asia, mutta mielestäni Liigaa pidetään edelleen kiinnostavana vaihtoehtona.
Bartonille Suomessa pelaamisen hyvät puolet ovat selkeät.
− Rahalla on tietysti aina painoarvoa. Mutta jos Pohjois-Amerikasta tulevat pelaajat haluavat siirtyä Eurooppaan ja pelata laadukasta kiekkoa historiallisissa organisaatioissa, johon heillä on helppo sopeutua ja sovittaa oma pelityylinsä sekä oppia paikallisesta kulttuurista, niin Suomi on mielestäni edelleen yksi kärkivaihtoehdoista.
Käynnissä oleva harjoituskausi on 25-vuotiaalle ensimmäinen Euroopassa. Aikaisemmin Detroit Red Wingsin organisaatioon kuulunut pelaaja on huomannut eroja pohjoisamerikkalaisen ja suomalaisen harjoituskauden välillä.
− Pohjois-Amerikassa vaikuttaa paljon se, saako kutsun NHL-joukkueen harjoitusleirille vai ei. Kausi alkaa niistä leireistä ja pelaajien suoritusten arviointi alkaa välittömästi. Stressitaso on siinä systeemissä erilainen kun täällä. Suomessa joukkue on jo selvillä ja koko harjoituskauden ajan keskitytään joukkueen suorituksen hiomiseen.
KooKoo oli kirjoitushetkellä pelannut kolme harjoituspeliä. Niistä käteen oli jäänyt voitto SaiPasta ja tappiot sekä Jukureille että HPK:lle.
− Paluu arkeen on kuitenkin molemmissa kulttuureissa siinä mielessä samanlaista, että kesän jälkeen pitää etsiä jalkansa uudestaan ja totutella pelaamaan täyden vauhdin jääkiekkoa. Eniten aikaa vaativia asioita ovat päätöksenteko, ajoitukset ja viisikkopelaaminen. Mielestäni se on hieman myös näkynyt harjoituspeleissämme.
Kevyitä muutoksia ja päävalmentajan härnäämistä
Barton palasi kesän jälkeen samaan seuraan ja samaan kaupunkiin, mutta vastassa odotti jotain täysin uutta. 18 entistä joukkuekaveria vaihtuivat 16 uuteen, joukkueen valmennustiimi vaihtui kokonaisuudessaan ja Liigan sarjajärjestelmä koki merkittäviä muutoksia.
− Tuntuu hieman siltä, kuin olisi liittynyt uuteen joukkueeseen. Asiat kuten halli ja arjen rutiinit kaupungissa ovat kuitenkin tuttuja ja kulttuurishokit ovat nyt pienempiä kuin liittyessäni mukaan talvella. Ennestään tuttu ympäristö teki muutosten omaksumisesta helpompaa, mutta uusiin kasvoihin, toimintatapoihin kommunikaatioon tutustuminen ja tottuminen on uusi mielenkiintoinen haaste.
Tilanne voisi olla jollekin haastava, mutta Barton näkee siinä runsaasti hyviä puolia.
"Tuntuu hieman siltä, kuin olisi liittynyt uuteen joukkueeseen"
− Asiat tuntuvat erittäin uusilta ja tuoreilta. Pidän tällaisista tilanteista, sillä ne pitävät minut varpaillani. Näin ei pysty rutinoitumaan ja tottumaan liikaa tiettyihin asioihin. Ajattelen sen myös auttavan minua pelaajana kokonaisvaltaisesti, sillä ensivaikutelmia on jatkuvasti tehtävä ja haluan antaa parastani joka kerralla. Silloin tulee usein hiottua omaa peliäänkin sulavammaksi.
− Osa joukkueesta oli harjoitellut jo kesällä yhdessä uusien pelaajien ja valmennustiimin kanssa, joten arkeen palaaminen sujui nopeasti. Täällä ollaan pelaamassa jääkiekkoa, joten keskitän kaiken energiani uusien nimien, kuvioiden ja pelitapojen oppimiseen. Neljän kuukauden kesätauon jälkeen on hauskaa palata jonkin sellaisen pariin, mihin on niin keskittynyt ja panostaa niin täysillä kuin jääkiekkoon.
Kokonaan uuden valmennustiimin myötä uusi arki ja työnteon kulttuuri on asettunut KooKoon toimintaan. Barton nauttii tilanteesta, jossa kaikki opettelevat tuntemaan toisiaan ja uuden rakentaminen suoritetaan alusta saakka yhdessä.
− Se on hieno uusi mahdollisuus, sillä molempien osapuolien välistä keskustelua on paljon. Nyt on mahdollista keskustella muun muassa pelitavasta, kapteeneista, työmoraalista ja arjen pienemmistä rutiineista esimerkiksi kuntosalilla tai muualla. Harjoituskaudella on hyvin aikaa hioa näitä asioita kuntoon.
Suurimmat muutokset ovat olleet pelillisiä.
− Viime vuoteen verrattuna esimerkiksi aikatauluttaminen on hyvin samankaltaista. Uskon sen olevan osa kokonaisvaltaista suomalaista urheilukulttuuria. Olen pitänyt siitä, että valmentajat ovat tuoneet laajasti uusia pelitavallisia asoita mukaan. Rakastan nähdä, kokea ja oppia uutta ja olen pitänyt Jouko Myrrän ja Tuukka Poikosen tyylistä tehdä asioita. Se on ollut virkistävää.
− Pelityylimme on samankaltainen kuin viime kaudellakin. Meillä on taitava joukkue ja meille on luonnollisempaa hyökätä ja käyttää nopeuttamme niin siirtymissä kuin vastustajan paineistamisessa hyökkäysalueella kiekon kanssa. Puolustamistamme on hankalaa vielä arvioida, mutta parannettavaa on. Yritimme parantaa sitä jo viime kaudella, sillä vaikka teimme paljon maaleja, päästimme niitä myös.
KooKoon valmennustiimiä tarkemmin tarkastellessa nousee esiin yksi poikkeuksellinen seikka, nimittäin yksi valmentajista, Manu Lähteenmäki, on vasta 27-vuotias. Bartonin mielestä on positiivista, että valmennustiimin ikähaarukka on suuri.
− Hänellä on paljon intohimoa, uskottavuutta ja tietoa harjoittelusta. Hän vaikuttaa siirtyneen tehokkaasti oppikirjojen ääreltä toiminnan pariin ja valmiilta tuomaan uusia ajatuksia ja näkökulmia pelaamiseemme. Pelaajat pitävät kun valmennustiimissä on ihmisiä, joilta voi kysyä asioita ja jotka ovat valmiina antamaan kattavia vastauksia ja keksimään yhdessä ratkaisuja tarvittaviin asioihin.
− Varsinkin loukkaantumiseni jälkeen on ollut hyvä, että valmennustiimissä on joku joka opettelee itsekin asioita pelaajien kanssa. Olen pitänyt kokemuksesta hänen kanssaan toistaiseksi ja siitä, että seuran yhteydessä toimii myös nuorempia henkilöitä. Tietyistä perinteistä on hyvä pitää kiinni, mutta silloin kun asiat eivät toimi, tarvitaan uudempaa ja sopeutuvampaa ajattelua.
KooKoossa aikoinaan pelaajanakin viihtynyt Myrrä nimettiin joukkueen uudeksi päävalmentajaksi keväällä. Myrrän tyyli johtaa ja valmentaa on Bartonille jotain täysin uutta ja omanlaistaan.
− Hän on ihmisläheinen henkilö. Keskustelemme hänen kanssaan aktiivisemmin, kuin mitä viime kaudella (Olli) Salon kanssa. Myrrä vastaa joukkueen asenteesta, energiasta ja toiminnan isommasta kuvasta, kun taas Poikonen on hoitanut enemmän pelitapa-asioita ja taktisia yksityiskohtia.
Kopissa valmentajien välillä vallitsee nimityksistä huolimatta tasavertaisuus. Otteluissa Myrrä on selkeä pääkäskijä, mutta ei pyri pitämään kaikkia lankoja käsissään.
− Jos ymmärsin oikein, Myrrä sanoi, että kaikki valmentajat ovat samalla viivalla keskenään. Se on uusi toimintatapa, joka ei ole minulle tuttu aikaisemmalta peliuraltani. Päävalmentaja ja apuvalmentajat ovat lähinnä nimellisiä asioita. Saattaa toki olla että tulkkaamisessa on vain tapahtunut virhe, mutta tekeminen harjoituksissa vaikuttaa myös siltä.
− Otteluissa valmentajat ovat myös tasavertaisempia, kuin mihin olen aikaisemmin tottunut. Siellä Myrrä on ehdottomasti päävalmentaja, mutta hän ei pyri yksin hallitsemaan kaikkea. Hän ei ravaa pitkin vaihtopenkkiä ohjeistamassa ensin puolustajia ja sitten hyökkääjiä. Hänessä yhdistyvät suomalainen totisuus ja lähestyttävämpi henkilökeskeinen puoli.
Ennen KooKoon pestiään Myrrä oli puolitoista kautta valmentamatta saatuaan potkut Ilveksestä. Yleensä valmentajat erotetaan joukkueen pärjätessä huonosti, mutta Myrrä sai kenkää sarjan kärkipaikalta.
− On hyvä, että hänellä on kokemusta vastoinkäymisistä. Sellaiset ihmiset eivät yleensä lannistu kun asiat eivät mene suunnitellusti, toteaa Barton.
Myrrä pelasi KooKoossa kaudella 1991–92 44 ottelua ja teki niissä 37 maalia ja 71 tehopistettä. Hän jäi maalin päähän seuran kaikkien aikojen yhden kauden maaliennätyksen kiinniottamisesta.
− Voin käyttää tätä häntä vastaan. Voin välillä muistuttaa, että hän jäi yhden päähän ennätyksestä, suunnittelee Barton.
Vanha nimi, uusi sarja
Liigan pudotuspelimuoto uudistuu alkavaksi kaudeksi. Pudotuspeleihin pääsee 12 joukkuetta, joista neljä parasta jättävät ensimmäisen kierroksen pelaamatta. Sijoille 5.–12. päätyneet joukkueet pelaavat paras viidestä -sarjat keskenään. Sarjojen venyessä neljä odottavaa joukkuetta saattavat mahdollisesti joutua jopa yli viikon mittaiselle tauolle.
Barton ei ole pohtinut joukkuemääriä tai muita vastaavia, mutta tauon mahdolliseen pituuteen hänen mielipeensä on noudettavissa apteekin hyllyltä.
− En pidä noin pitkästä tauosta. Joukkueilla on toki aikaa palautua loukkaantumisista, mutta muuten tuo on todella pitkä tauko ennen pelien alkua ja tuossa ajassa voi menettää pelituntumansa. Antaisin itse etulyöntiaseman matalammalle sijoittuneelle joukkueelle, jolla on jo muutama peli alla, kuin noin pitkään tauolla olleelle joukkueelle.
− Ottaisin muutaman ylimääräisen ottelun siitäkin syystä, että pudotuspelijääkiekko on erilaista runkosarjaan verrattuna. Ensimmäisellä kierroksella saa aikaa totutella erilaiseen fyysisyyden tasoon ja tuomarilinjan muutoksiin. Voin kuvitella myös kuinka hankala tuollainen tauko on aloittavalle maalivahdille.
"Ratkaisu kuulostaa nousijan kannalta toimimattomalta"
Myös karsintasarja on palautettu Liigan sarjamalliin. Uuden karsintamallin tultua tietoon useiden Mestis-seurojen asema on noussut tapetille, sillä tuloksesta huolimatta heidän rahkeensa eivät riitä Liiga-nousuun sarjan lisenssiehtojen ansiosta.
− Ratkaisu kuulostaa nousijan kannalta toimimattomalta. En keksi ratkaisua tilanteenseen, sillä heidän näkökulmastaan tilanne vaikuttaa tekemättömältä, toteaa Barton ytimekkäästi.
Pitkän muutosten listan jatkoksi Liiga tiedotti uusista sääntömuutoksista liittyen kiinnipitämiseen ja estämiseen. Puolustajien työskentelyyn vielä viimeistelyvaiheessa olevien sääntömuutosten luulisi erityisesti vaikuttavan.
− Ensinnäkin estäminen on todellista harmaalla alueella liikkumista. Kiinnipitämisjäähyt ovat yleensä selkeämpiä, mutta estäminen on mielestäni jopa taito omalla tavallaan. Jos on riittävän taitava, estämistä pystyy käyttämään hyödykseen joutumatta jäähylle esimerkiksi silloin, kun hoitaa pakkiparinsa kanssa kulmatilanteita tai kun hyökkääjät koittavat pyrkiä maalille, pohtii Barton.
Barton ei usko muutoksen vaikeuttavan omaa peliään olennaisesti.
− Olen yleensä riittävän hereillä ja oikein sijoittunut niin, ettei estämisjäähyjä tarvitse ottaa. Toki on mahdollista, että nopeat hyökkääjät pääsevät kiertämään minut laidan kautta ja niissä tilanteissa minun pitää mahdollisesti pitää uusi tuomarilinja tarkemmin mielessä. Luulen kuitenkin jatkavani vanhalla tutulla tyylilläni aikankin siihen saakka, kunnes opin uuden linjan kantapään kautta.
Liiga kertoi alkavansa ajamaan uusia sääntöjä sisään heti harjoituskaudella. Barton ei ole huomannut merkittävää muutosta toistaiseksi, mutta keksii kiekolliselle puolustajalle myös tavan hyödyntää uutta linjaa.
− Se voi tuoda myös siniviivapeliin uusia mahdollisuuksia. Jos puolustavan hyökkääjän saa pelattua ulos, tilanteen voi pelata tavallaan kuten koripallossa ja yrittää hankkia ylivoiman. En ole koskaan ollut kovin hyvä hankkimaan ylivoimia, useammin olen päätynyt sukeltamisesta jäähylle itse.
− Harjoituspeleissämme saattoi olla yksi hieman kyseenalainen kiinnipitämisjäähy, mutta mitään sellaista ei ole tapahtunut, mikä saisi minut valmentajana huutamaan tuomareille ja viskomaan tavaroita. Uskon että tarvitaan hieman lisää testimateriaalia ennen kuin voidaan tehdä päätelmiä eroavaisuuksista, mutta mielestäni tuomarilinja on ylipäänsä ollut harjoituspeleissä hyvä.
Ihminen haarniskan sisällä
Jäällä Barton on isokokoinen, sulavasti liikkuva ja kiekkovarma puolustaja. Jään ulkopuolellakaan hän ei lepää laakereillaan, vaan tutkii ympäröivää maailmaa niin paikallisesta kuin maailmanlaajuisestakin näkökulmasta. Mitä hän siis tarkemmin ottaen tekee silloin, kun ei pelaa tai harjoittele?
− Nyt antamani vastaus on luutavasti erilainen kuin se, minkä antaisin tammikuussa kun ulkona on 30 astetta pakkasta ja aurinko laskee kahdelta päivällä, toteaa Barton isänmaan realiteeteista.
− Tänään teimme nuotion rannalle ja söimme hot dogeja ja uimme. Pyrin liikkumaan paljon ulkona ja vaeltelemaan ympäriinsä. Minulla ja Rileyllä on ollut tapana kiertää pitkin kaupungin kahviloita ja jäätelöpaikkoja ja kokeilla mahdollisimman paljon eri makuja. Se on tapa, joka toivottavasti säiden salliessa jatkuu vielä muutamia viikkoja.
Kesän päättyminen vaikuttaa Bartonin vapaa-ajan viettoon, mutta muutamat tavat ovat ja pysyvät.
− Viihdyn kahviloissa vuoden ympäri. Teen siellä töitä tietokoneellani ja luen kirjoja, tai kuuntelen podcasteja. Pidän asioista, jotka saavat välillä ajatukseni pois jääkiekosta, sillä siten saan uutta ja tuoretta energiaa niihin hetkiin kun olen jäähallilla.
− Mitä tulee erilaisiin tekemisen muotoihin, Kouvola on erilainen paikka kuin esimerkiksi Helsinki tai Turku. Siellä on kuitenkin helppo pitää jalat maassa ja aikaa tulee vietettyä paljon enemmän ystävien ja joukkuekavereiden kanssa, mikä on mielestäni tärkeämpää.
Ammatiltaan Barton on jääkiekkoilija, mutta mitä sisältää tietokoneella kahvilassa tehty työ?
"Pyrin lisäämään ymmärrystäni siitä, miten maailma toimii"
− Toivoisin, että minulla olisi yksityiskohtaisempi selitys sille. Pelasin yliopistojääkiekkoa kolme vuotta ja opintoni keskittyivät rahoitus-alaan. Pidin aiheesta ja olen jatkanut siihen perehtymistä ja sen tarkkailua koulun jälkeen.
− Olen kiinnostunut taloudesta, yritystoiminnasta, asioiden tutkimisesta sijoittajan näkökulmasta, geopoliittisista vaikutuksista ja erilaisista talouden syy -seuraussuhteista. Pyrin lisäämään ymmärrystäni siitä, miten maailma toimii, miten talous toimii ylipäänsä ja miten se toimii ympäri maailmaa eri maissa, esimerkiksi Suomessa.
Jääkiekko on varustehifistelyn kummisetä. Pelaajat pelaavat monipalaisen suojakuoren sisältä ja joka raajan päässä on säädeltävä väline, joiden lisäksi peliä pelataan välineellä.
Erilaisia tyylejä, säätöjä ja asetuksia on ammattijääkiekossa niin monta kuin on pelaajiakin. Osa pelaajista ovat varustuksensa suhteen ääritarkkoja, osaa ei voisi vähempää kiinnostaa ja loput putoavat välimaastoon.
− Jos laitetaan jääkiekkoiljat asteikolle sen suhteen, miten tarkkoja he mailojensa kanssa ovat, olen mielestäni lähempänä välinpitämättömämpää päätyä. Osa pelaajista kohtelee mailojaan kuin lapsiaan ja osa ei vilkaisekaan pelivälinettään vaan menee sen kanssa jäälle sen kummempia miettimättä. Itse olen ehkä jossain näiden välimaastossa, kertoo Barton.
Eniten hän keskittyy varusteissaan mailansa ominaisuuksiin. Hän tietää tarkalleen mitä hänen mailastaan löytyy ja haluaa välillä kokeilla uusia asioita, mutta varusteen täydellisyys ei tarkoita Bartonille maailman loppua.
− Jokaisen mailan ominaisuuden ei tarvitse olla täydellisen kohdillaan, että voin pelata. Haluan välillä myös muuttaa mailastani asioita, jotta en jumitu vanhoihin asetuksiin liikaa. En ole lähiaikoina vaihtanut tuppiani tai teippaustani, mutta mailan kanssa kokeilen juuri tällä hetkellä uusia asioita.
"En tiedä luistimistani edes sitä, millaisiksi ne teroitetaan"
− Pidin entisen Bauerin P92 lapani, mutta vaihdoin lapakulmaani hieman tylpemmäksi. Muistelen pelanneeni sillä kulmalla yliopistossa ja ehkä toivon saavani hieman vanhaa kiekkokosketustani takaisin. Vaihdoin myös mailan värin oranssista mustaksi.
Varusteiden sopivuus on tärkeää, mutta Barton pyrkii olemaan miettimättä sitä liikaa. Hänen mukaansa pelaajan suoriutuminen on loppupeleissä hänestä itsestään kiinni.
− En halua ajatella, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella tai että jokin uusi säätö mahdollistaisi vaikka viiden lisämaalin tekemisen. Jos alan jossain vaiheessa syyttämään varusteitani huonosta suorituksesta, tiedän itse tekeväni jotain väärin.
− Loput varusteistani ovat aika tylsiä. Minulla on paljon suojia, joita olen luultavasti käyttänyt jopa liian kauan. Kyynärsuojani eivät luultavasti suojaa enää erityisen paljoa ja hartiasuojani ovat hyvin vanhaa liittoa.
Luistinten terät ovat Bartonille itselleen harmaata aluetta. Hän on löytänyt sopivat lähes sattumalta.
− Sain juuri uudet luistimet joista en pidä ja suunnittelen palaavani takaisin vanhoihin, joita käytin viimeiset kaksi vuotta. En tiedä luistimistani edes sitä, millaisiksi ne teroitetaan. Tänne saapuessani terieni profiili päätettiin niin, että joukkueen huoltajat kysyivät minulta, millaiset haluan.
− Sanoin etten tiennyt millä aikaisemmin pelasin, mutta voin selvittää. He vastasivat siihen että ei ole tarvetta ja että laittavat samat kuin D'Astous'lla. Ajattelin että pidän sen jos se toimii ja nyt se on niin kuin se on, kiitos D'Astous'n.
KooKoon kopista on lähiaikoina löytynyt Bartonia räväkämpiäkin esimerkkejä. Hän muistelee mieleenpainuvana kokemuksena viime kauden jälkeen muualle siirtyneen hyökkääjän Emil Molinin tapaa käsitellä varusteitaan.
− Viime kaudella istuin kopissa Emil Molinin vieressä ja hän oli suorastaan fanaattinen mailojen suhteen. Hänellä oli aina kolme mailaa paikkansa vieressä ja esimerkiksi puoli tuntia harjoitusten jälkeen, kun kaikki muut olivat suihkussa tai lähdössä kotiin, hän oli säätämässä mailojaan.
− Jos kuulit sahan käyvän, se oli yleensä hän leikkaamassa uutta mailaa. Hän oli ehdottomasti tarkempaa päätä, mutta me olemme jääkiekkoilijoita olemme outoja. Meillä on erilaisia hassuja tapoja ja kun pidämme jostain, pidämme siitä täysillä. Sellaisia me olemme, Barton kiteyttää.