Tappara solmi toukokuussa joukkueen apuvalmentajana toimineen Juha Juujärven kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen. Valmennusuran ensimmäisen mestaruuden voittaneella Juujärvellä on pitkä historia valmentamisesta, mutta siitä huolimatta mennyt kausi toi paljon uutta kokemuspankkiin.
– Kaiken kaikkiaan viime kausi oli varmasti kaikille mukanaolijoille iso oppimisprosessi, että miten tällainen muutos voidaan toteuttaa. Niin niille pelaajille, ketkä sitä muutosta olivat suorittamassa, kuin myös sitten meille valmentajille, ketkä hypättiin mukaan siihen "Riken" (Rikard Grönborg) johtamaan muutosprosessiin.
Henkilökohtaisella tasolla mennyt kausi oli Juujärvelle ammatillisesti hyvin palkitseva ja opettava niin johtamispuolella kuin pelillisten asioiden osalta sekä yksilö-, että joukkuetasolla.
– Sain paljon uutta ajateltavaa ja ymmärrystä siitä, että miksi jotkut asiat mihin olen uskonut, niin miksi ne ovat toimineet ja mihin olisi pitänyt uskoa vielä vahvemmin ja viedä niitä rohkeammin eteenpäin. Myös sitten rikkaus ja rohkeus ajatella asioista eri tavalla. Ei tarvitse yrittää miellyttää sillä omalla peli-ideologialla sitä valtavirtaa, vaan kilpailuetua voi myös saavuttaa sillä, että tekee tiettyjä asioita tarkoituksellisesti eri tavalla mitä on totuttu tekemään.
Juujärvi on niin sanotun Meidän pelin -valmentajia, mutta pelikirja on kokenut päivitystä vuosien varrella. Ei välttämättä niin, että vanhat periaatteet olisi heitetty romukoppaan, vaan lähinnä pelin painotusten muuttamisen osalta.
– Liigassa pystyy pelaamaan hyvää kontrolloitua tilan voittopeliä ja hyvää kontrolloitua riistopelaamista suhteessa paljon enemmän kuin mitä yleinen ajatus oli, että paljonko voittavaan liigapelaamiseen kuuluu keskustan puolustamista ja tilantekopelaamista.
Juujärvi ymmärtää varsin hyvin myös konservatiivisemman tavan pelata jääkiekkoa, sillä hänellä itselläänkin on historiaa sellaisen pelin valmentamisesta tarpeen vaatiessa.
Juujärvi näkee Tapparan pelityylissä useamman ulottuvuuden, joista kaikista voidaan todeta, että ne myös toteutuivat viime kaudella kirvesrintojen osalta.
– Pelitavan pitää olla pelaajia kehittävä, pelitavan pitää olla voittava ja pelitavan pitää olla myös katsojaa miellyttävä.
– Olen itse tykännyt katsoa tämän tyylistä pelaamista ja uskon, että siitä on nauttinut myös iso yleisö. Ja sitten se, että kun taitotaso nousee, niin pystytään pelaamaan laadukasta kiekollista peliä myös kovenevassa tempossa ja se on kuitenkin myös pelaajien kehittämiseen iso tekijä.
Vahva alku prosessille
Tapparan kaukalotuote oli iso puheenaihe alkukaudesta aina kevääseen asti, sillä se poikkesi niin vahvasti siitä, mitä Suomessa on yleisesti nähty. Alkukaudesta peli ei aina rullannut Tapparan haluamalla tavalla, mutta siitä huolimatta tulosta tuli. Ensimmäiseen 14 otteluun Tappara hävisi vain yhden ottelun.
Juujärven mukaan vahva tuloskunto Liigakauden alkuun auttoi prosessin läpiviemisessä, vaikka Tappara putosikin CHL-jatkopeleistä pois.
– Tehokkuus, hyvä maalivahtipeli ja se, että meidän pelitapamme yllätti jotkut joukkueet. Pystyimme luomaan sellaisia maalipaikkoja, mihin välttämättä ei olla totuttu, että Suomessa luodaan. Se auttoi meidän tehokkuuteemme ja sitten maalivahtipeli aika kokeneen puolustuksen tukena auttoi siihen. Tärkeä oli, ei käy kiistäminen.
Tapparan valmennuksessa oltiin valmistauduttu siihen, että muutosprosessi tuo matkan varrella myös haasteita, joita valmennustiimin kesken kutsuttiin "storming" -vaiheiksi. Vahvasta alusta huolimatta myös mestaruuden voittanut Tappara koki myrskyisiä vaiheita kauden aikana.
– Ja kyllä kauden aikana niitä kasvukipuja oli riippumatta siitä, oliko pelaajalla mikä tausta, oliko ensimmäistä vuotta Tapparassa vai ei.
Vuodenvaihteessa Tapparalle koitti vaikeampi jakso, kun se voitti 11 ottelun aikana vain kaksi ottelua. Heikon kierteen katkaiseminen ja sitä oppiminen oli isossa osassa viime kauden joukkueen tarinaa.
– Meillä tippui tehokkuus, sitten tippui tulos ja sitten yhtäkkiä olimme turbulenssissa vähän siellä joukkueen sisälläkin. Ja kun se saatiin käsiteltyä vuodenvaihteen jälkeen, niin se antoi meille loistavan kokemuksen kohti kevättä.
Ei ole vaikea arvata, kuka joukkueen sisältä nousi esiin edellä mainituissa vaikeissa hetkissä.
– Esimerkiksi Otto Rauhalan panos oli aivan mielettömän tärkeä niin sanotuissa kauden kriisivaiheissa. Rauhalan rooli on älyttömän tärkeä, koska hän pystyy tuomaan ne asiat molempiin suuntiin ja sitten näyttämään kentällä eteen, että mitä se tarkoittaa – pulinat pois ja nyt tehdään.
Pelin kehittyminen
Paljon puhuttanut pelitapa herätti ihastusta, vihastusta sekä kenties myös ihmetystä. Ainakin allekirjoittanut myöntää etenkin alkukaudesta katsoneensa mielenkiinnolla, mutta myös hieman kulmien alta Tapparan ylimenevää prässiä ja pelin ylöspäin pakottamista sellaisissa hetkissä, joihin ei Suomessa olla totuttu.
Luonnollisesti pelitapaa oltiin alkukaudesta vasta ajamassa sisään muun muassa vahvan prässipelaamisen sekä nopean pelin kääntämisen osalta.
– Kun se peli alkaa tulla kaikilla enemmän selkäytimestä, niin pelin ennakointi parantuu, ja sitten se seuraava lukee sitä tilannetta paremmin.
– Muutosprosessissa tietyssä alkuvaiheessa varmasti haluttiin ylikorostaa tiettyjä juttuja, joista sitten, kun mentiin tuloskärki edellä kohti kevättä, niin ne olivat jo iskostuneet sinne selkäytimeen ja ne tulivat automaattisesti, jota kautta tilanteen tunnistaminen parani.
Keväällä Juujärvi mainitsi YLE:n haastattelussa, että Grönborg ei pelkää eriäviä mielipiteitä eikä sitä, että häntä haastetaan. Valmennuksen välisistä keskustelun aiheista Juujärvi nostaakin esimerkiksi hyökkäyspelin tasapainon pohtimisen.
– Ehkä tasapainon löytäminen hyökkäyspelaamisen osalta, että missä menee tämän joukkueen kultainen keskitie nopean pelaamisen ja kiekkokontrollijääkiekon välillä. Siitä rytmistä me kävimme kauden aikana tosi paljon keskustelua, Juujärvi avaa.
Juujärvi kuitenkin korostaa, että kenenkään valmentajan yksittäinen ajatus ei mene sellaisenaan kaukaloon, vaan asioista keskustellaan avoimesti koko valmennustiimin kanssa. Ja vaikka keskustelua käydään, niin päävalmentaja on luonnollisesti viime kädessä se, joka kantaa vastuun päätöksistä.
– Hänen pitää miettiä, että jos jollekin asialle annetaan enemmän tilaa, niin onko se jostain pois. Konkreettisesti, jos lisäämme kiekkokontrollia, niin onko se pois nopeasta pelaamisesta.
Tätä taustaa vasten ajateltuna prosessi eteni aika lailla juuri niin kuin sen pitikin, sillä mitä pidemmälle kausi eteni, sitä vahvempi Tappara nähtiin niin kiekottoman kuin kiekollisen pelin osalta.
Maaliodottamatilasto pakkasella
Tappara viimeisteli menneellä sesongilla runkosarjassa eniten maaleja, vaikka maaliodottamaero oli neljänneksi huonoin. Vaikka valmennusryhmä tiedosti tämän kauden aikana, ei kyseinen tilasto ollut ohjaava tekijä kirvesrintojen tekemisessä.
– Onhan se yksi mittari minkä huomioi, että tämmöistä on pidetty, mutta se ei ollut meillä analyysin väline pelissä missään vaiheessa.
Tieten tahtoen maaliodottamalukemia ei kuitenkaan haluttu negatiiviseksi, ja Juujärven mukaan Tapparassa olisikin toivottu tietyissä hetkissä enemmän laukauksia ja painetta kohti maalia.
– Mutta myös sitten se tapa miten me tuotimme maalipaikkoja, niin siinä se yllätyksellisyys ja nopeus oli meille arvokkaampaa kuin määrä.
Finaalisarjassa Tappara voitti oman kirjanpitoni mukaan maalipaikat tasakentällisin, joten voitaneen ajatella, että viisikon tasapainon löytyminen kauden edetessä myös tasasi tätä eroa, joka runkosarjassa näkyi.
Ylipäätään pudotuspelien aikana Tapparan peliotteet paranivat ja erityisesti KalPa tarjosi ison pelillisen haasteen mestarijoukkueelle.
– Kyllähän KalPan suorahyökkäysnopeus oli sitä luokkaa, että jos vähänkin hörppäsimme, niin kyllä KalPa käänsi pelin tosi nopeasti. Niin nopea pelin kääntäminen kouluttaa myöskin sitä omaa puolustuspelinopeutta.
Lopulta 4–1 tamperelaisille päättynyt finaalisarja Pelicansia vastaan oli kaiken kaikkiaan eheä suoritus Tapparalta, joka pystyi melkeinpä kaikilla pelin osa-alueilla olemaan napsun lahtelaisjoukkuetta edellä.
– Ehkä siinä me jollain tapaa koimme, että saimme Pelicansilta paremmin aseita pois, kun mitä he saivat meiltä.
Iso osa tätä aseista riisumista oli Tapparan prässipelaaminen, joka oli kiekollisesta pelistä eläneelle Pelicansille suoranaista myrkkyä.
– Se vaikuttaa niin paljon, kuinka hyvällä intensiteetillä esimerkiksi (Petteri) Puhakka, (Heikki) Liedes, (Philip) Granath ja muut hoitivat sen ensimmäisen karvaajan velvoitteen ja kuitenkin ehtivät myös sitten takaisin pelin sisälle, jos meidän kolmonen antoi painetta.
Juujärven mukaan hyökkääjien peliote mahdollisti puolustajien rohkean pelaamisen tiiviinä, jolloin Tapparalla säilyi myös hyvät puolustusvalmiudet aktiivisuudesta huolimatta.
Kaiken kaikkiaan Tappara oli finaaleissa täysin suvereeni. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten joukkueen prosessi lähtee pian alkavan kauden osalta liikkeelle ja miten joukkueet pelaavat suhteessa Tapparaan.
Jälkianalyysi ja alkava kausi
Urheilullisesti tulos ei olisi voinut olla parempi, mutta Juujärvi löytää muutamia asioita, joita Tapparassa pyritään toteuttamaan vieläkin paremmin tulevalla kaudella.
– Ehkä ei välttämättä tietoisesti haluttaisi niin paljon muutosta kokoonpanon osalta. Se on tietysti se mikä arki jääkiekkojoukkueessa on, että siihen on vain sopeuduttava. Siellä oli kauden alussa sellaisia pelaajia, jotka pelasivat CHL:ssä tärkeitä pelejä, jotka eivät sitten kuitenkaan jouluna enää olleetkaan meidän mukana.
Myös yksilön edellytykset pelitavan toteuttamisen osalta ovat olleet pohdinnan aiheena, nimenomaan pelinopeutta ajatellen.
– Sellainen pelinopeuden tavoittelu molempiin suuntiin mihin lähdettiin, niin analyysissä löydettiin myöskin sitä mitä se vaatii yksilöltä heti kauden alussa, että fyysiset ja pelilliset valmiudet ovat sillä tasolla, että pystyy sellaista jääkiekkoa pelaamaan. Ja miten me pystymme kauden aikaisella harjoittelulla tukemaan sitä, että yksilöt pystyisivät nopeammin pelaamaan vaaditulla tavalla.
Alkavan kauden osalta perusideologia pysyy samana, mutta Tapparan pyrkimyksenä on tuoda uusia elementtejä muun muassa hyökkäyspelaamiseen. Juujärven mukaan valmennukselta kysytään kärsivällisyyttä sen suhteen, että joukkueeseen tulleille pelaajille pelilliset asiat ovat uusia.
– Ehkä vähän nopeammin toivomme pääsevämme ketjujen yhteiseen kemiaan ja pelaajien tuottamiin uusiin juttuihin siellä kentällä. Paras viime vuoden esimerkki oli runkosarjan aikana (Oiva) Keskisen kenttä, joka pelasi pisimpään yhdessä. Heidän pelistään löytyi sellaisia juttuja, mitä ei pelikirjaan ole piirretty.
Tämä kehitys miellytti erityisellä tavalla 49-vuotiasta valmentajaa. Ja samaa toivotaan myös tulevalta kaudelta.
– Parhaimmillaan jääkiekon pitäisi olla sitä, että rakenne on, mutta se rakenne antaa mahdollisuuden yksilön luovuudelle.