HPK:n tasaisen taantuva tahti monella rintamalla ei ole kasvattanut odotuksia suureksi myöskään alkavan kauden suhteen. Kiinnostavinta tällä kaudella on etsiä joukkueesta ja seurasta elonmerkkejä, joilla uutta nousua voitaisiin pedata.

Seitsemäs, yhdestoista, yhdeksäs, kahdestoista, neljästoista. Siinä HPK:n sijoitukset viideltä viimeiseltä kaudelta, kausilta viimeisimmän yllätysmestaruuden jälkeen. Hämeenlinnassa alamäkiluisuun ajautunut suorittaminen on saanut paikalliset vakavaksi. Seuran väki on vaihtunut lähes täysin, ja aikansa vastaanpantuaan myös yleisö on alkanut reagoida.

Tämä ei riitä hämeenlinnalaisille. Selitykset eivät mene enää läpi, vaikka ne olisivat osaltaan ihan vilpittömiä ja osaltaan perusteltuja. Kriittisyys on kuitenkin nostanut päätään jo uskollisemmallakin puolella pöytää. Tulevalla kaudella HPK:n kilpailullisen kiekon ja organisaation pitäisi näyttää siltä, että pohjalta ponnistetaan kohti parempaa tulevaisuutta.

Mikkelin Jukureiden Liiga-joukkue koki tälle kaudelle rajuja muutoksia. Joukkue on uudistunut voimakkaasti, mutta myös suunnitelmallisesti. Kaiken mennessä nappiin joukkue nähdään keväällä pudotuspeleissä.

Olli Jokisen kolmen kauden mittainen valmennuspesti Mikkelin Jukureissa osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Ennakkoon Jokista pidettiin joissain arvioissa liian kokemattomana, mutta hänen aikakaudellaan Jukurit nousi pudotuspelijoukkueeksi.

Nyt mikkeliläisjoukkueessa on jälleen alkamassa uusi aikakausi hieman samantyyppisessä tilanteessa, kuin kolme kautta sitten. Näkyvimmät uudistukset ovat Liiga-tasolla debytoiva päävalmentaja Marko Tuomainen ja lähes kokonaan uudistunut valmennusryhmä sekä hyökkäysmateriaali.

Aika näyttää, onko tällainen tietyin ajanjaksoin tapahtuva laaja uudistuminen Jukureiden toimintastrategian mukaista vai ovatko nämä olleet pakon sanelemia ratkaisuja. Nyt joukkueen uudistaminen tehtiin rohkeasti ja ainakin ulkopuolelta katsottuna suunnitelmallisesti valmennusryhmästä alkaen.

Petri Karjalaisen vene on kunnossa, eikä sitä kannata korjata. Peli-identiteetin tuntevat kaikki, mutta harva kykenee haastamaan sitä.

Viime kauden piristysruiskeena toiminut KalPa lähtee loistavilta jalansijoilta tulevaan Liiga-kauteen. Savolaisjoukkueen runko on säilynyt liki samana, ja seuran pelillinen identiteetti on kenties vahvimmillaan sitten Pekka Virran aikakauden. Kapulat ovat vaihtamassa omistajia, mutta identiteetti säilyy vahvana − ja se tietää kuopiolaisille hyvää.

Petri Karjalainen saa käsiinsä KalPan mittapuulla laadukkaan alakerran. Tolppien välissä väriä tuo yhdysvaltalainen Stefanos Lekkas, joka viime keväänä riisui Ilveksen laadukkaan hyökkäyksen aseet täysin. Komeista viiksistään tunnetun maalivahdin tyyli on akrobaattinen, mutta tehokas. Nashville Predatorsin varaamalta Juha Jatkolalta odotetaan paluuta toissakauden huipputasolle. Viime kaudella leppävirtalainen kamppaili itseluottamuksen kanssa, mutta myös alkukaudesta vuotanut puolustus ja kesäharjoitusten vähyys tuottivat maalivahtilupaukselle haasteita. Paluu maajoukkuetason maalivahdiksi antaisi KalPalle jykevän selkänojan rohkean pelitavan taakse.

KooKoon viime kausi päättyi pettymykseen joukkueen jäätyä ulos pudotuspeleistä. Yksi suurimmista syistä lopputulokseen oli valtava poissaolojen määrä. Joukkue on kompastumassa samaan lankaan tulevalla kaudella, jopa ilman poikkeuksellisia loukkaantumis- ja sairastelu-aaltoja.

KooKoon edeltävä kausi katkesi vastoin kaikkia odotuksia jo runkosarjaan. Joukkueen pelissä oli hiomista koko kauden ajan, mutta kirsikan iskivät kakun päälle valtavat loukkaantumis- ja sairasteluaallot. Seura joutui jopa lainaamaan Mestiksestä ja muista Liiga-seuroista pelaajia saadakseen edes kolme täyttä ketjua kokoon ja yritti siirtää otteluidensa ajankohtia siinä onnistumatta.

Joukkueen poissaolojen määrä oli viime kaudella poikkeuksellinen, mutta tulevaa kautta varten se ei vaikuta kestävän edes normaalia hieman rankempaa loukkaantumissumaa. KooKoo myös aloittaa kautensa ilman kahta runkopuolustajaansa Joonas Lehtivuorta ja Ari Gröndahlia, joiden paluuaikataulusta ei ole vielä tietoa.

Rauman Lukko on muutaman aaltoilevan kauden jälkeen saanut kasaan joukkueen, jolla on kaikki mahdollisuudet taistella mestaruudesta. Tämä kuitenkin vaatii onnistumista jokaiselta taholta – erityisesti Tomi Lämsältä.

Kevään 2021 mestarin viimeisimmät kaudet eivät ole jättäneet liiemmin tarinoita jälkipolville.

Syitä on ollut monia. Milloinka pelaajamarkkinat ovat olleet kuivat, päävalmentaja epäonnistunut tai pelaajahankinnat pyllähtäneet pelillisesti. Tuskaista on ollut joukkueella, joka lähtökohtaisesti haluaa taistella mestaruudesta harva se vuosi.

Viime kaudella Lukko aloitti prosessinsa uudelleen viskaamalla Marko Virtasen ulos ja kutsumalla Tomi Lämsän penkin taakse. Lämsän vastaanotto oli skeptinen kuin pienellä lapsella, jonka äiti vakuuttaa lautasella olevan syltyn maistuvan kerrassaan erinomaiselta.

Idän ihme lähtee alkavaan kauteen uudistusten virrassa raikkaasti tuulettuneena. Nyt odotellaan vesi kielellä, mihin se kantaa.

14, 15, 15. Siinä ovat SaiPan sijoitukset kolmelta edelliseltä kaudelta. Viime sesongilla joukkue oli menettänyt mahdollisuuden pudotuspeleihin jo hyvissä ajoin ennen joulutaukoa ja Ville Hämäläisen johtama joukkio ilahdutti kannattajiaan vain ajoittain osaamisellaan. Jotain oli siis tehtävä.

Kevään ja kesän aikana pistettiin tuulemaan. Ensin vaihtoon meni seuran omistuspohja ja sen jälkeen Hämäläinen vapautettiin tehtävistään. Hänen tilalleen nousee viime kaudella HC Banská Bystricaa valmentanut Raimo Helminen. "Raipe" tunnetaan pelaajalähtöisestä valmentamisestaan, joka osaa puristaa käytettävissä olevasta materiaalista irti enemmän kuin odotetaan.

Kirvesrintoihin palaavalla Juha Metsolalla on suuret saappaat täytettävänä ja isot odotukset harteillaan, kun hän palaa Liiga-jäille kymmenen vuoden tauon jälkeen. Metsolan loukkaantuessa Tappara on todella pahoissa vaikeuksissa.

Juha Metsola lähti maailmalle pelattuaan kauden 2014–2015 vakuuttavasti Tappara-maalilla. Ensiksi tamperelaisvahti löysi itsensä Venäjältä, ja saavutti siellä menestystä, kunnes tie vei Sveitsiin jatkamaan tarinaa. Palkintokaappi ei täyttynyt mestaruuksien osalta ulkomaanreissulla, mutta vahvat otteet saivat jatkoa muun muassa KHL:n parhaan maalivahdin tittelillä ja jatkuvilla yli 91 % torjuntatilastoilla.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen maalivahti palaa takaisin Tapparan riveihin, ja sinioranssi yhteisö tietysti toivoo, että hän jatkaisi samalla tavalla kuin ensimmäisellä ajanjaksollaan seurassa.

Kovat odotukset ovat ymmärrettäviä, sillä Tapparan viime kausien ykkösvahti Christian Heljanko siirtyi vahvojen Liiga-otteiden siivittämänä SHL-kaukaloihin. Näin ykkösvahdin viitta kaipasi uutta haltijaa.

Ässien uudella päävalmentajalla Jarno Pikkaraisella on tehtävänään nostaa porilaiset uudestaan pudotuspelien maailmaan.

Ässien päävalmentaja Jarno Pikkarainen aloitti tehtävänsä Porissa maaliskuussa, kun Jere Härkälä vapautettiin päävalmentajan tehtävistään huonon kauden päätteeksi. Nyt Pikkaraisen tehtävä on nostaa Ässät uudestaan raiteille pudotuspeleihin.

Pikkarainen on kokenut valmentaja, joka tuo Ässien organisaatioon hyvää johtajuutta ja vaatimustasoa. Pikkarainen on toiminut Liigassa päävalmentajana sekä apuvalmentajana.