Ei ole mikään salaisuus, että Liigan nykyinen tv-sopimus Telian kanssa tuottaa sarjan seuroille runsaasti rahaa.
Tv-korvaukset takaavat joukkueille peräti yli miljoona euroa kaudessa ainakin JYPin tilinpäätösten perusteella. Summa on valtaosa esimerkiksi Jukureiden alkavan kauden 1,5–1,6 miljoonan euron pelaajabudjetista.
Tämä tulo ei kuitenkaan tule pysymään samanlaisena ikuisesti. Nykyinen tv-sopimus päättyy keväällä 2027. Päättymistä edeltänevät uudet neuvottelut tämän jälkeisistä oikeuksista.
Tämänhetkinen sopimus tuskin tuottaa Telialle ainakaan voittoa. Yhtiö siirsi Liiga-oikeudet vuodenvaihteessa 2022–23 omistamansa MTV:n alaisuuteen. Viime syksynä MTV:n toimitusjohtaja Johannes Leppänen kertoi Ylelle oikeuksien kuormittavan yhtiön taloutta.
– Liiketoiminnallisesti se [Liigan televisiointi] ei kuitenkaan ole kestävällä pohjalla, ja siksi emme tietenkään ole niin innoissamme siitä, Leppänen kommentoi.
Liigan tv-tuottaminen nykyisellä hinnallaan ei siis kannata. Olkoonkin, että kotimaisen pääsarjan kiinnostavuus on hyvällä tasolla esimerkiksi Helsingin Jokerien nousupyrkimysten ja Kiekko-Espoon sarjanousun ansiosta.
Tismalleen samasta syystä tuote kuitenkin kärsii. 16 joukkueen pääsarjaa on nykyisessä muodossaan jossain määrin vaikeaa elättää Suomessa. Jo menneellä kaudella yli puolen miljoonan euron tappioita tekivät ainakin HIFK, Sport ja SaiPa.
Jos tv-sopimuksen rahavirrat heikkenevät kolmen vuoden päästä, on seurojen pakko pystyä muuntautumaan ja kilpailemaan muilla keinoin.
Taloudellisesti hyvin liigaorganisaatioista vaikuttaisi menevän etenkin Kärpillä, jonka liiketulokseen ovat vaikuttaneet positiivisesti muun muassa sen omistamat Qstock-musiikkifestivaali ja karaokebaaritoiminta. Vastaavasti Lukon ei tarvitse huolestua tappioistaan sen kanssa samaan konserniin kuuluvan ja miljoonavoittoja tuottavan RTK-Palvelu Oy:n ansiosta.
Näin ollen ei ole mikään yllätys, että useampi seura ilmoittaa tällä hetkellä pyrkivänsä laajentamaan ja kehittämään liiketoimintaansa. Onhan tämä myös taloudellinen perusedellytys, mutta painotus vaikuttaisi olevan entistä enemmän muussa toiminnassa jääkiekon sijaan.
Tätä selittää vuorostaan se, että kotimainen jääkiekkoliiketoiminta ei yleisesti ottaen ole kovinkaan tuottavaa, josta kertoo esimerkiksi kolme kertaa putkeen suomenmestaruuden voittaneen Tapparan menneen kauden liiketappio.
***
On varsin kyseenalaista, että muilla aloilla kilpailussa onnistuisivat kaikki seurat ainakaan samaan aikaan.
Esimerkiksi mainitulla RTK-Palvelulla on kuitenkin yli 50 vuoden etumatka potentiaalisiin kilpailijoihinsa nähden. Esimerkkinä uusista laajentujista Tappara myi vastikään tappiollisen kiinteistöpalveluyhtiönsä vasta kahden vuoden yrittämisen jälkeen.
olisi suurempi yllätys, jos sarjassa olisi 16 joukkuetta vielä vuosikymmenen lopussa
Näinpä en jaksa uskoa, että Liigan osakassopimukseen Iltalehden mukaan keväällä luotu takaportti sarjasta poistumiseen ja siitä saatavaan miljoonien korvaukseen jäisi täysin käyttämättä.
Pikemminkin olisi suurempi yllätys, jos sarjassa olisi 16 joukkuetta vielä vuosikymmenen lopussa. Yleinen kustannustason nousu sekä syyskuussa voimaan tuleva yleisen arvonlisäveron korotus ovat omiaan ajamaan seuroja entistä tiukemmalle.
Vaikka oma seura ei olisikaan tuottava, haluaa tuskin kukaan vapaaehtoisesti tai vastikkeettomasti menettää rahaa. Miksi Liiga-seurojen omistajat jättäisivät siis 2,2 miljoonaa euroa ottamatta, jos käsissä oleva seura on valunut konkurssikypsäksi asti esimerkiksi tv-sopimusrahojen heikennyttyä?
Pari miljoonaa on kuitenkin selvästi enemmän kuin jo nykyisen sopimuksen suoma korvaus. Summa voisi teoreettisesti auttaa velkaista seuraa jatkamaan toimintaansa edes alemmalla sarjatasolla, jos osakassopimus sen sallii, tai ainakin kattamaan suurimpia menoja.
Toinen potentiaalinen ratkaisu seurojen taloudellisiin haasteisiin olisi esimerkiksi se, että sarjassa solmittaisiin aiempaa laajemmin sponsorointisopimuksia. Suomalainen urheilusarjojen kenttä on valmistautunut useammassa lajissa jo tovin Veikkauksen vedonlyöntimonopolin vuodeksi 2026 suunniteltuun purkamiseen.
Mitään aiempaa näyttöä vastaavasta muutoksesta Suomessa ja sitä kautta takeita ei kuitenkaan vielä ole siitä, parantaako tämä uusi kilpailu käytännössä suomalaisten urheilusarjojen talouksia merkittävästi. Vedonlyöntirahoihin nojaaminen on toiveisiin nojaamista.
– Kyllä tässä on matkan varrella oppinut, ettei kannata etukäteen ainakaan budjetoida mihinkään. Sen jälkeen, kun meillä on faktaa, voidaan katsoa, ollaanko plussalla verrattuna vanhaan, argumentoi SaiPan toimitusjohtaja Jani Valkeapää arpajaislain muutoksesta Etelä-Saimaalle elokuussa.
***
Olivat uuden osakassopimuksen yksityiskohdat minkälaisia hyvänsä, joko Liiga itse tai sen seurat joutunevat edellä mainituista syistä tekemään ennen pitkää kovia ratkaisuja talouksiensa turvaamiseksi sekä kilpailukykynsä säilyttämiseksi. Jälkimmäinen herättää jo nyt keskustelua, kun Liigan kärkipelaajia kuten Valtteri Kemiläinen, Arttu Ilomäki ja Tarmo Reunanen siirtyy Euroopassa Sveitsin ja Ruotsin ohella aiempaa useammin esimerkiksi Tšekkiin.
Tämä aiheuttaa väistämättömiä ja oletettavasti suuria muutoksia kotimaisessa pääsarjassa.
Olivat ratkaisut sitten seuroille uuden osakassopimuksen hyödyntäminen, Liigalle uusien kumppanien löytäminen, kotimaisten pelaajien kehittäminen, uusien markkinointiratkaisujen keksiminen tai vaikkapa tekoälyn uudenlainen hyödyntäminen, on muutoksia tapahduttava mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Kuvittelisin ainakin, että sarjan sisällä ajatellaan näin.
Sillä jos Liigan kansainvälinen kilpailukyky heikkenisi entisestään, olisi sarja ennen pitkää entistä enemmän nenät vastakkain Jääkiekkoliiton kanssa.
– Huippujääkiekon näkökulmasta joukkueita on liikaa. Pelaajat eivät meinaa riittää siihen, ja se väistämättä jollain aikajänteellä vaikuttaa A-maajoukkueen tuloksiin, niin kuin tänä keväänä nähtiin, myönsi Leijonien tuore päävalmentaja Antti Pennanen MTV:lle kesäkuussa.
Edessä voisi olla jopa kansallinen häpeä, jos edes kotimaiset huippulupaukset eivät voisi jäädä Suomeen kehittymään pääsarjan heikon tason vuoksi. Tästä on jo jonkinlaisia ennusmerkkejä Kanadan junioriliigojen suurten suomalaisvarausten määrän perusteella.
***
On ihan yhtä mahdotonta ennustaa tulevan kauden sarjasijoituksia tarkasti kuin ennustaa, minkä arvoinen uudesta tv-sopimuksesta lopulta tulee, tai mikä seura kohtaa tulevina vuosina vaikeimmat taloudelliset haasteet. Näin ollen varmaa mahdollisten muutosten kynnyksellä vaikuttaisi olevan lähinnä se, että niitä on tulossa.
Muutokset voi povata huomaamalla, ettei Liiga voi tuotteena hyvin. Osakassopimuksen uudistus on kuin seurojen hätähuuto: vaikkei se sano mitään suoraan, se paljastaa vaikeuksien olemassaolon.
On jopa hiukan hirvittävää kuvitella, mitä seurojen jo nyt useammassa paikassa heikot taloudelliset luvut tulevat kolmen vuoden päästä olemaan, jos Liigaa ei uudisteta siihen mennessä huomattavasti.
Osakassopimus paljastaa myös, että Liiga-joukkueiden johtajat ovat pohtineet samaa.
