Jokavuotiseen tapaan Liiga menetti ison liudan pelaajia. Poistumaa tapahtui runsaasti kärkipelaajien joukosta, joskin myös muilta osa-alueilta. Jokainen lähtijä ei jätä korvaamatonta aukkoa, mutta Liigan laajentuessa jossain vaiheessa tulee väistämättä realiteetit vastaan, sillä Suomen pelaajatuotanto ei riitä loputtomiin kattamaan poistumaa. 

Huolestuttavin trendi on kotimaisten parhaassa peli-iässä olevien pelaajien määrä, erityisesti kärjen kohdalla. Vaikka muuttoliikennettä esimerkiksi Ruotsista on enemmän Liigan suuntaan, tähtipelaajien kohdalla suunta on suht yksipuoleinen Ruotsiin. 

Pohjois-Amerikasta saapuvilla pelaajilla aiempaa heikommat meriitit

Osa pelaajista (Kim Saarinen, Jakub Málek, Jesse Nurmi), jotka solmivat NHL-sopimuksen, jatkavat Liigassa myös tulevalla kaudella. Heitä ei sisällytetty listalle. Listalle kuitenkin laskettiin pelaajat, jotka pelasivat jo viime kauden lainalla Liigassa (Ville Koivunen, Niklas Kokko). Määrään ei laskettu Oliver Kapasta, joka siirtyi ensin Timrå IK:hon ja solmi vasta sen jälkeen tulokassopimuksen Montréal Canadiensin kanssa. Kapanen pelannee myös alkavan kauden Timrån riveissä.

Lukumääräisesti Pohjois-Amerikan sarjojen välillä siirtyneissä pelaajissa ei ole suurta määrää, mutta lähtevien pelaajien lista täyttyy pelaajista, joilla on kova kausi alla kotimaisessa pääsarjassa. 

Liigaan siirtyvillä pelaajilla on suuria saappaita täytettävänä, kun maalipörssin kakkonen Jani Nyman, pistepörssin kuudes Ville Koivunen ja tähdistöön valittu Filip Král lähtevät valloittamaan amerikkalaista unelmaa. Karkeasti tilastoista laskettuna lähtijät vievät mukanaan 138 maalia ja 305 tehopistettä. 

 Tulevista pelaajista Kim Nousiaiselle, Antti Saarelalle ja Ville Petmanille Liigan kiemurat ovat jo tuttuja, ulkomaalaispelaajien kohdalla sopeutuminen on suurempi kysymysmerkki, vaikka taitojen puolesta taso riittäisikin Liigaan. 

Vielä vuosikymmen sitten Liiga-joukkueet pystyivät hankkimaan AHL:stä pelaajia, joilla oli vähintäänkin suht tuoreita näyttöjä tulosroolissa pelaamisesta. Tämän kesän meritoitunein Pohjois-Amerikan hankinta on Lukon Karson Kuhlman, jolla on tilillään 147 NHL-ottelua, joista tuoreimmat kaudelta 2022−23 Winnipeg Jetsin riveistä. Lisäksi yhdysvaltalaishyökkääjä pelasi mm-kisat keväällä 2022. 

AHL:n lisäksi osa joukkueista on kääntänyt katseita myös sarjaa alemmas ECHL:ään. Viime vuosien aikana ECHL:stä on löytynyt Justin Danforthin, Josh Kestnerin ja Les Lancasterin kaltaisia nimiä, mutta vastapainona myös lukuisia turistiluokkaan laskettavia pelaajia. 

Tänä suvena Liigaan päätyi viisi pelaajaa, jotka pelasivat viime kaudella pääosin ECHL:ssä. Heistä kovimmat näytöt viime kaudella antoivat Jukurien Isaac Johnson (50 peliä, 68 pistettä) sekä KalPan Patrick Curry (72 peliä, 87 pistettä). SaiPaan aluksi pätkäpestille tullut Oskari Salminen pelasi viime kaudella sekä ECHL:ssä että AHL:ssä, mutta kausi päättyi Norfolk Admiralsin riveissä alemmalla sarjatasolla. 

ECHL:stä Lukkoon siirtynyt Justin Danforth kiipesi Liigasta aina NHL-kaukaloihin.

Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures

* Tryout -sopimus

Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin liikkuu vuosittain pelaajia. Lähtevien pelaajien kohdalla otantaan valittiin pelaajat, jotka ovat viime kaudella esiintyneet useammin kuin kerran Liiga-joukkueiden kokoonpanossa. 

Liigaan siirtyvät pelaajat voidaan jakaa kahteen kastiin. Kanadan juniorisarjoissa pelanneet ja Yhdysvaltojen yliopistosarjassa pelanneet. 

Ensinnä mainittuun lukeutuvat Bruno Jalasti, Rasmus Kumpulainen sekä Arttu Kärki. Jokaisella visiitti Pohjois-Amerikkaan oli vain kauden mittainen. Jalastin näytöt jäivät ohkaisiksi, mutta Kumpulainen ja Kärki nakuttelivat pisteitä hyvällä tahdilla. Kumpulainen onnistui jopa niin hyvin, että hän solmi tulokassopimuksen hyökkääjän toisella kierroksella vuonna 2023 varanneen Minnesota Wildin kanssa, mutta 19-vuotias keskushyökkääjä pelaa ensimmäisen vuoden lainalla Pelicansissa. 

Yliopistosarjasta Liigaan siirtyi kesän aikana neljä pelaajaa. Yliopistosarjan läpikäyneistä pelaajista voi harvemmin enää puhua junioripelaajina, kuten ei myöskään tästä vuosikerrasta. Joukon nuorin, Veeti Miettinen, on 22-vuotias, mutta Samuli Niinisaari ehti täyttämään jo 26 vuotta. 

Kovimmat odotukset kohdistuvat KalPan kaksikkoon Miettinen ja Iivari Räsänen. KalPassa jo ennestään pelanneen Aapeli Räsäsen pikkuveli Iivari kipparoi aikanaan Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkuetta ja Miettinen tehtaili ennen lähtöään Kiekko-Espoon U20 joukkueessa pisteiden valossa sarjan historian seitsemänneksi kovimman pistesaldon. Pisteiden valossa myös kausia yliopistossa voi luonnehtia onnistuneiksi.

Kiivain muuttoliikenne kulkee yli pohjanlahden

Kaikkiaan 42 pelaajaa siirtyi kesän aikana Liigan ja Ruotsin kaukaloiden välillä. Pääsarja SHL:ään siirtyi kaikkiaan kymmenen pelaajaa, paluupostissa Liigan suuntaan tuli 15 pelaajaa. 

Määrällisesti Liiga siis voittaa, mutta nimiä tarkemmin katsellessa SHL on siirtosaagan voittaja. Liigasta länsinaapuriin kelpuutetaan vain tähtistatuksen pelaajia. Pelillisesti esimerkiksi Christian Heljangon, Anton Levtchin tai Charles-Édouard D'Astous'n rahkeet riittäisivät vieläkin korkeammalle, mutta kukin heistä valitsi tulevan kauden osoitteekseen Ruotsin kaukalot. 

Ei tulijoiden puolellakaan huonoja pelaajia ole, mutta yhdelläkään heistä ei ole allaan huippukautta. Karusti sanottuna Liigan suuntaan siirtyvät pelaajat tekevät tilaa Liigasta länsinaapuriin siirtyville tähdille. 

Kuten aiemmin jo Pohjois-Amerikasta siirtyneiden pelaajien kohdalla todettiin, uusi ympäristö tuo kuitenkin aina uusia mahdollisuuksia onnistumisille. Esimerkiksi Lukkoon siirtyneen 21-vuotiaan Anton Olssonin potentiaalista kertoo Nashville Predatorsin 3. kierroksen varaus. 

Myös Allsvenskanista tulee enemmän pelaajia kuin lähtee. Lähtevien pelaajien joukossa ei ole Liigan kannalta merkittäviä menetyksiä, joskin ruotsalaiskolmikko Emil Molin, Axel Ottosson ja Johan Motin olivatkin vakaita pelaajia. Heidän kohdallaan on kuitenkin ymmärrettävää, että paluu kotimaan kaukaloihin viehätti. 

Tulleiden pelaajien listalta Sakke Hämäläinen, Markus Oden siirtyivät kesken viime kauden Liigasta pois. Viljami Juusola kävi Kärpissä lainapätkällä jo viime kaudella. 

Odotuksien puolesta joukkoon ei mahdu huippuluokan pelaajia. KooKoon maalille siirtynyt Antoine Bibeau on päässyt torjumaan myös NHL:ssä pienen nipun otteluita ja siirtymä Euroopan suurempiin kaukaloihin sujui ainakin viime sesongin perusteella loistavasti AIK:n maalilla. 

Kenttäpelaajien joukossa voi hyvinkin olla tulevia luottopelaajia. SaiPa odottaa varmasti norjalaiselta Viktor Granholmilta apuja hyökkäyspäähän. Toisaalta kovatkaan tehot Allsvenskanissa eivät takaa menestystaivalta Liigassa. Esimerkiksi Patrik Karlkvist takoi huipputehot ennen ja jälkeen lyhyttä sesonkia Vaasan Sportissa, mutta Liigassa pistesarakkeeseen jäi kiikarit. Kaksi kautta Sport-visiitin jälkeen Karlkvist oli SHL:n pistepörssin kakkonen, nousten myös Ruotsin maajoukkuerinkiin.

KooKoon tehopakki siirtyi länsinaapuriin.

Kuva © Oskari Mäkisarka / https://facebook.com/makisarkaphoto

Tšekki on nousemassa Keski-Euroopan suurien sarjojen joukkoon

Sveitsi on ollut perinteisesti Keski-Euroopan paras palkanmaksaja ja sitä kautta houkuttelevin vaihtoehto valtaosalle pelaajista. Toki Sveitsissä palkkatason lisäksi houkuttaa lyhyemmät välimatkat ja väljempi ottelukalenteri.

Myös pelaajien kesken kilpailu pelipaikoista on kovaa, mikä näkyy Liigasta lähteneiden pelaajien nimilistaa katsoessa. Viime kauden pistepörssin kärkikolmikko vaihtaa kotimaan tomut alppimaisemiin. Tehokolmikon täydentää puolustajien pistepörssin voittanut Sami Niku. 

Tulopuolella Juha Metsolan uran huippuvuodet ovat jo takana, mutta ottajia olisi takuuvarmasti löytynyt myös muualta. 35-vuotias kassari valitsi kuitenkin Tapparan, jonka kanssa solmi kahden vuoden sopimuksen. Juuri Tapparasta Metsola ponnisti ennen siirtymistään KHL:ään. Kaikkiaan hän viihtyi yhdeksän kautta KHL:ssä ja Sveitsissä. 

Aleksi Mustosen pesti HC Davosissa kesti vain viime kauden lopun, tilille ehti kertymään kolme ottelua runkosarjassa ja kuusi pudotuspeleissä. Vasta 17-vuotias sveitsiläinen Paul Mottard siirtyi Sportiin, mutta tuleva kausi kulunee pääosin seuran U20-joukkueessa. 

Saksan DEL on kasvattanut myös kiinnostustaan pelaajien silmissä. Sarja on nostanut statustaan ja on monille pelaajille jopa Liigaa varteenotettavampi vaihtoehto, mutta toistaiseksi se on profiloitunut jo hieman kokeneempien pelimiesten tyyssijaksi. 

Tänä kesänä Liigasta suuntasi kuusi pelaajaa, joista vain yksi oli suomalainen. Lähtijöistä 27-vuotiaat Gabriel Fontaine sekä Brayden Burke olivat nuorimmat. Ainoa suomalainen, Veli-Matti Vittasmäki, on jo 34-vuotias, mutta takana on jopa Liiga-uran paras kausi, joka päättyi kevään MM-kisamatkaan Leijonien riveissä. 

Kokemus on osateema myös Liigan suuntaan siirtyvissä pelaajissa. Kiekko-Espooseen siirtynyt Ville Lajunen on jo 36-vuotias, mutta kaikki Euroopan suursarjat kiertänyt konkari on osoittanut olevansa edelleen pelimies. Ottajia olisi ollut varmuudella muuallakin, mutta paluu kotikonnuille vei voiton.

Patrik Virralla sekä Otso Rantakarilla on allaan vaikeahkot kaudet, mutta kummankin kohdalla potentiaali on edelleen tiedossa. Kumpaakaan ei voi kutsua vielä vanhaksikaan, joten kaiken osuessa kohdalleen tulos voi olla kovallakin tasolla.

Uusista tulokkaista KooKooseen siirtynyt puolustaja David Farrance siirtyi viime kauden lopuksi ECHL:stä ERC Ingolstadtiin. Aiemmin urallaan 25-vuotias kolmoskierroksen varaus on pelannut AHL:ssä ja päässyt kokeilemaan kaksi ottelua NHL-kaukaloissakin Nashville Predatorsin paidassa. Myös TPS:n naaraama hyökkääjä Jean-Christophe Beaudin pääsi ennen Eurooppaan siirtymistään pelaamaan NHL:ssä 22 ottelua.

Euroopan sarjoista Liigan kannalta ongelmallisin on Tšekin Extraliiga. Perinteisesti nimimiehet Suomesta eivät ole karanneet tuohon suuntaan, mutta trendi on kääntymässä. Aiempina vuosina on lähtenyt jo ulkomaalaispelaajia, mutta nyt myös nimekkäitä suomalaisia.

Jos kesällä 2022 nimekkäin siirtyjä oli Kim Strömberg ja kesällä 2023 Juhamatti Aaltonen tai Iikka Kangasniemi, ovat kuluneena suvena siirtyneet Arttu Ilomäki, Tarmo Reunanen ja Valtteri Kemiläinen tuoreiden näyttöjensä puolesta vieläkin kovemmalla tasolla. 

Toistaiseksi puhutaan vasta yksittäisestä kesästä, mutta Liigan kilpailullisuuden kannalta trendi on huolestuttava. Mitään massamuuttoa Liigasta Extraliigaan on tuskin odotettavissa tulevaisuudessakaan, mutta kuluneen kesän siirroissa puhutaan tähtikategorian pelaajista.

Toki myös tulevien pelaajien listalla on nimekkäitä sekä potentiaalisia pelaajia. Erityisesti Ilves suuntasi hankinnoissaan katseensa Tšekkeihin. Muutaman kauden takaa tuttu Daniel Gazda palaa Tampereelle yhdessä Adam Najmanin sekä Dominik Pavlátin kanssa. Kaikki kolme kävivät viime kaudella kokeilemassa myös Tšekin maajoukkueen pelipaitaa päälleen, mikä kertoo omaa kieltään hankintojen profiilista.

Myös Kiekko-Espoo naarasi Extraliigasta kolme pelaajaa, mutta vastaavaa potentiaalia ei kolmikossa ole kuin Ilveksellä. Vastapainona heistä jokaisen kohdalla saadun vastineen tietää kyllä kohtuullisella tarkkuudella.

Kansainvälisesti meritoitunein pelaaja on HIFK:n puolustaja Ronald Knot, jolla on tilillään yhdet olympialaiset sekä MM-kilpailut kotimaansa paidassa.

Tarmo Reunanen oli kovan profiilin hankinta Karlovy Varylta.

Kuva © Jarno Hietanen

Sarjojen välisestä kiinnostavuudesta käydyssä keskustelussa on nostettu esiin, että Liiga olisi jäämässä Euroopan pikkusarjojen joukkoon. Jos jätetään yksittäistapaukset sivuun ja katsotaan suurempaa kuvaa, ei Liigalla ole vielä hätää. 

ICEHL pystyy houkuttelemaan pelaajia, joilla olisi edellytykset pelata Liiga-joukkueenkin runkomiehistössä, mutta eivät sarjaan lähteneet pelaajat jätä merkittävää lovea Liigan pelilliseen tasoon. JYPissä kolme kautta pelannut Braden Christoffer voidaan laskea menetykseksi ja Jonas Gunnarsson oli mitat täyttävä kassari, mutta muiden lähtijöiden jättämiä aukkoja ei ole vaikea korvata. Tulijat ovat Liigasta jo tuttuja pelimiehiä. 

Slovakiaan siirtynyt Reece Scarlett jättää loven, muttei millään tavalla sellaista, jota paluuliikenteessä Liigaan palaava Mikko Kousa ei pystyisi paikkaamaan. Ranskaan lähteneiden listalta Oskari Setäsen viime kausi oli vaisu, eikä kassari ole koskaan yltänyt niiden odotusten tasolle, jota häneen kohdistettiin uransa alkumetreillä. 

Perinteisesti yllä olevan listan sarjoista Liigaan tulleet uudet tuttavuudet ovat olleet siirtyessään kysymysmerkkejä. Samaa voi sanoa myös tästä vuosikerrasta. Esimerkiksi Alex Dostie, Peter Quenneville ja Oliver Kjær ovat nakutelleet Tanskan ja Norjan sarjoissa kovia tehoja, joten kokemusta suuressa kiekollisessa roolissa pelaamisesta on, mutta kuinka kiekollisuus pysyy mukana, kun joutuu pelaamaan Liigassa, jossa kamppailuvaste on huomattavasti kovempi. 

Aiempina vuosina pienemmistä sarjoista on tullut pelaajia, jotka ovat osoittautuneet todellisiksi löydöiksi. Esimerkiksi viime kaudella Liigaan siirtyivät Tanskasta Stefanos Lekkas ja Norjasta Martin Lefevbre. 

KHL:ään siirtyi kaikkiaan viisi viime kauden ulkomaalaispelaajaa: Adam Clendening (Ilves), C.J. Smith (JYP), Josh Brook (Lukko), Nicholas Baptiste (Tappara) sekä Martin Lefebvre (Ässät).