Jatkoajan toimittajat Joonas Sillanpää sekä Sami Iilomo valitsivat vuorotellen mielestään viisi Liigan parasta puolustajaa.
Vastaava listaus tehtiin myös viime syksynä. Listalla puhuttiin kiekollisuuden korostumisesta, sama trendi näkyy myös tämän kauden listalla, vaikka kärkipaikalle nousikin kokonaisvaltaisuudestaan tunnettu nimi.
1. Otto Leskinen, Tappara
Sillanpää: Leskinen kolkutteli vielä hieman yli vuosi sitten NHL:n ovia, mutta sille tasolle tasapaksuhko työkalupakki oli liian ohkainen. Liigaan Leskisen kyvyt sen sijaan ovat erinomaiset. Leskinen on kokonaisvaltaisuudellaan Liigan paras puolustaja. On suorastaan uskomatonta, että Leskisen tasoista pelaajaa nähdään Liigassa.
Kuten sanottua Leskinen on ominaisuuksiltaan tasapaksu. Mikään yksittäinen ominaisuus ei ole häikäisevä, mutta Leskisen kokonaispaketti on loistava. Leskinen on varmaotteinen puolustaja omaan päähän ja hänen kiekolliset taitonsa ovat erinomaiset Liigaan. Siitä viimeisimpänä osoituksena ovat viime kauden 50 runkosarjaottelussa tehdyt 32 tehopistettä.
Pisteissä mitattuna Leskinen ei ollut viime kaudella suvereeni kärkipuolustaja edes omassa joukkueessaan, sillä Valtteri Kemiläinen nautti luonnollisesti suurinta ylivoimavastuuta Tappara-puolustuksessa. Siitä huolimatta Leskinen onnistui pelaamaan selvästi yli 0,5 pistettä per peli -tahdilla.
Erona muihin Liigan pisteitä tekeviin huippupakkeihin on se, että Leskinen on pelaajatyypiltään kahden suunnan puolustaja. Leskinen on kuitenkin Liiga-tasolla kykenevä myös johtavaan kiekolliseen rooliin. Alkavalla kaudella Leskinen tulee ottamaan entistä suurempaa kiekollista roolia Tapparassa.
2. Luke Martin, HIFK
Iilomo: Heti alkuun on sijoituksesta huolimatta – tai juuri sen takia – sanottava, että Martinilla on eväsrepussa sekä parhaan puolustajan että pahimman flopin ainekset. Yksittäisiä osa-alueita katsoessa Martin ei ole missään huippuhyvä, mutta siitä huolimatta hänellä on kaikki tarvittava todelliseen loistoon.
Kilpailu punapaitojen takalinjoilla ei ole ainakaan kiekollisen osaamisen osalta kesän aikana kiristynyt, joten viime kaudella yllättänyt Martin saa myös alkavalla sesongilla merkittävän roolin tasakentällisin, mutta erityisesti ylivoimalla, jossa tutkaparina on edelleen Liigan parhaisiin pelintekijöihin laskettava Jori Lehterä.
Martinin paras ase on varmuus. Harvemmin toiminta on varsinaisesti säihkyvää, mutta kardinaalivirheitäkään ei yleensä tule. Kun kiekko on Martinilla siniviivalla, kannattajien tarvitsee harvoin pelätä kiekon lähettämistä lähimmän pelaajan polvisuojiin ja sitä kautta tilanteen purkautumiseen.
3. Jakob Stenqvist, Lukko
Sillanpää: Lukon alakerran ykkösnimi Jakob Stenqvist on selvästi hyökkäysorientoitunut puolustaja. Hänen vahvuutensa ovat pelin vyöryttämisessä vastustajan päätyyn ja hyökkäysalueen pelaamisessa. Stenqvist ei ole kaikkein kokonaisvaltaisin pelaaja, mutta ei kuitenkaan suuri riski puolustusalueella. Hyökkäys on paras puolustus ja Stenqvist on erinomainen avaamaan hyökkäyksiä omalta alueelta.
Ruotsalainen aloittaa neljännen kautensa Suomessa, ja odotukset ovat korkealla. Jokaisella kaudellaan Liigassa 30 pisteen rajapyykin rikkonut rightin puolen puolustaja on Lukon tärkeimpiä yksilöitä. Suurta flopin riskiä ei tasonsa useasti todistaneen pelaajan kohdalla ole, vaan Lukko voi turvallisin mielin kohdistaa tulospainetta Stenqvistiin.
Viime kaudella Stenqvist keräsi 13 pistettä ylivoimalla, mikä oli kohtalaisen pieni määrä miehen ylivoimavastuuseen peilattuna. Lukon ylivoima oli viime kaudella luokatonta kokonaisuudessaan. Stenqvist oli mukana lähes puolissa koko joukkueen ylivoimamaaleista. Stenqvistillä on potentiaalia kerryttää huomattavasti suurempikin ylivoimapistesaalis ja näin nostaa kokonaispistemääräänsä viimekauden 35 pisteestä, ja jopa muutaman vuoden takaisesta, Ässissä tehdystä, 39 pisteestä.
4. Oliver Larsen, KalPa
Iilomo: Minun papereissani Larsen ei saanut Jukureissa ansaitsemaansa suitsutusta. Mikkeli ei ole kiekkopitäjänä vielä otsikoita nostattava, muttei ole pelaajan itsensäkään tekeminen.
Tanskalaispuolustaja on pelaaja, joka panostaa näyttävyyden sijaan yksinkertaisuuteen ja pienten asioiden tekemiseen laadukkaasti. KalPassa on tarjolla laadukasta valmennusta ja ainakin kauden alkuun vastuuta myös ylivoimalla, jossa Larsen pääsee näyttämään osaamistaan.
KalPan pelitapa tukee myös Larsenin peliä - ja sama toimii myös toiseen suuntaan. Odotan puolustajan ottavan lopullisen loikan Liigan tähtien joukkoon.
5. Miika Koivisto, Kärpät
Sillanpää: Kärppien henkisiin johtajiin on vuosikausia lukeutunut Liigan mittapuulla huippuluokan puolustaja. Lasse Kukkonen oli suunnannäyttäjä, Atte Ohtamaa jatkoi Kukkosen viitoittamalla tiellä ja seuraavana on vuorossa Miika Koivisto. Koivisto poikkeaa edeltäjistään siinä, että hän on hyökkäyssuuntaan huomattavasti edeltäviä taitavampi.
Koivisto on vahva kahdensuunnan puolustaja, jolla on erinomainen pelikäsitys. Hän liikuttaa kiekkoa järkevästi ja edistää hyvin hyökkäyspeliä. Koivisto on vakuuttava omaan päähän, eikä hyvän sijoittumisensa ansiosta joudu vaikeuksiin.
Viime kaudella Koivisto keräsi huimat 24 ylivoimapistettä. Puolustajista hänen edellään oli vain 30 ylivoimapistettä nakuttanut Sami Niku. Koivisto keräsi Kärppien puolustajista selvästi eniten ylivoima-aikaa, mutta häneen luotettiin paljon myös alivoimalla, mikä kertoo miehen monipuolisuudesta.
Koiviston kaltaisia kokonaisvaltaisia huippupakkeja ei ole Liigassa montaa. Koiviston varmuus niin kiekollisena kuin kiekottomana on eliittitasoa Liigassa. Lisäksi Koivisto on joukkueelle tärkeä henkinen johtaja, josta nuoremmat ja vähän vanhemmatkin saavat ottaa esimerkkiä.
Yleisiä huomioita valinnoista
Sillanpää: Liigasta poistui viime kauden jälkeen paljon puolustuksen kärkiosaamista. Nikun ja Kemiläisen lisäksi sarjan jättivät taakseen esimerkiksi Charles-Edouard D'Astous, Linus Nässén ja Filip Král. Valituista vain Leskinen olisi ollut varmasti omalla listallani, jos edellä mainitut olisivat yhä Liigassa. Huomiota herättävää on myös se, että Liigan ulkopuolelta hankituista puolustajista yksikään mahdu ennalta viiden parhaan joukkoon. Omissa papereissani ei lähellekään.
Iilomo: Vaikka Liigasta poistuikin kesän aikana todella paljon talenttia, näen uhkien ohella myös paljon mahdollisuuksia. Puolustajien tehopisteiden kohdalla korostuu usein ylivoimavastuu, enkä pidä mitenkään mahdottomana, että suuren laatikon ulkopuolelta nousee uusia pelaajia tähtikartalle, jotka saavat ansaitsemansa näkyvyyden myös kokonaisvaltaisessa pelaamisessa ylivoimatehojen myötä.
Ja vaikka Liigan ulkopuolelta tulleet pelaaat eivät listasijoituksia hätyytellyt, en osittain edellä mainituista syistä johtuen pitäisi yllätyksenä, vaikka useampikin hankinnoista nousisi kauden mittaan listalle. Jos yksi nimi pitäisi sanoa, nostaisin Seth Bartonin esiin, vaikkei hän varsinaisesti hankinta olekaan pelattuaan jo viime kaudella Liigassa. Ja kaikkiaan nimiä tekisi mieli listata vähintään toinen viisikko haastamaan kärkipaikkoja.
