KooKoon edeltävä kausi katkesi vastoin kaikkia odotuksia jo runkosarjaan. Joukkueen pelissä oli hiomista koko kauden ajan, mutta kirsikan iskivät kakun päälle valtavat loukkaantumis- ja sairasteluaallot. Seura joutui jopa lainaamaan Mestiksestä ja muista Liiga-seuroista pelaajia saadakseen edes kolme täyttä ketjua kokoon ja yritti siirtää otteluidensa ajankohtia siinä onnistumatta.
Joukkueen poissaolojen määrä oli viime kaudella poikkeuksellinen, mutta tulevaa kautta varten se ei vaikuta kestävän edes normaalia hieman rankempaa loukkaantumissumaa. KooKoo myös aloittaa kautensa ilman kahta runkopuolustajaansa Joonas Lehtivuorta ja Ari Gröndahlia, joiden paluuaikataulusta ei ole vielä tietoa.
Joukkueella on perinteisesti ollut varaa tehdä muutamia reagointihankintoja kauden aikana, mutta näistä kaksi on käytetty jo ennen kauden alkamista Kalle Loposen ja Saku Salmelan muodossa. Salmelan ja Loposen sopimuksissa on molemmissa koeaika, joten KooKoo lyö vetoa runkopakkiensa kuntoutumisten puolesta. Parasta toivottaessa kannattaa kuitenkin muistaa myös pelätä pahinta.
"KooKoon tulevan kauden unelmat ovat rakennettu lasista, joka särkyy muutamasta ensimmäisestä kolhusta"
Joukkue aloittaa kautensa kahdeksalla kunnossa olevalla puolustajalla, joihin kuuluvat kaksi Liiga-ottelua urallaan pelannut Ville Puhakka, hieman kokeneempi, mutta ei yhtäkään täyttä Liiga-kautta pelannut Jesper Ahlroth, sekä Loponen ja Salmela, joiden hankintoja seura perusteli loukkaantumisten paikkaamisella. He eivät siis olleet osa KooKoon alkuperäistä suunnitelmaa ja ovat enemmän tai vähemmän valikoituneet niistä pelaajista, keitä on jäljellä ollut.
Joukkueen puolustus on kapea niin kärkikorin laadun, kokemuksen kuin luotettavan suoritustasonkin suhteen. Se ei montaa poissaoloa kestä.
Hyökkäyksen ympärillä vaanivat samat riskit. KooKoolla on joukkueen ehjänä ollessa laadukas ja hyvin roolitettu hyökkäys, mutta hyökkääjiä on vain 14 kappaletta. Joukkueessa on myös hyvin selkeä, pelaajien taitotason määrittelemä roolitus.
Kärkiketjuissa todistetusti pistetuotantoon kykeneviä pelaajia on tasan kuusi kappaletta. Heidän loukkaantuessaan paikalle astuu välittömästi pelaajia, jotka näyttivät jo viime kaudella tulosvastuun olevan heille liikaa.
Joko nämä yksilöt ovat kehittyneet valtavasti, tai tämä joukkue on jääkiekko-nimisen pelin realiteettien, kuten muutaman kauden aikana tapahtuvan loukkaantumisen armoilla. Pohjaketjujen pelaajien noustessa korkeammille peliminuuteille myös heidän korvaajansa ovat arvoituksia.
12 hyökkääjän kokoonpanon ulkopuolelle jäävät kaksi kierrätystä varten valmiina olevaa pelaajaa saattavat hyvin olla Akseli Mäkinen ja Ossi-Petteri Jaakola, jotka ovat pelanneet urillaan yhteensä neljä Liiga-ottelua. Jaakolan ja Mäkisen jäädessä kokoonpanon ulkopuolelle 11 ammattilaisottelua urallaan pelannut Simo Heinonen nappaa paikan pelaavasta kokoonpanosta.
KooKoon tulevan kauden unelmat ovat rakennettu lasista, joka särkyy muutamasta ensimmäisestä kolhusta. Kunnossa ollessaan joukkue on laadukas, mutta muutamat loukkaantumisen hyökkäyksessä ja puolustuksessa tarkoittavat jo mahdollisesti omien U20-juniorien Liiga-urien alkua, tai lisää lainakorin pohjalta penkomista ja heittoistuttamista joukkueen pelitapaan.
Se on toki arkipäivää pienen seuran budjetilla, mutta päävalmentaja Jouko Myrrä valmennustiimeineen saa alkaa vetelemään kaneja hatusta jo ennen merkittävää loukkaantumissumaa. Jääkiekon arkiset vammat, kolhut ja tilanteet riittävät jo horjuttamaan tätä joukkuetta.
