Seitsemäs, yhdestoista, yhdeksäs, kahdestoista, neljästoista. Siinä HPK:n sijoitukset viideltä viimeiseltä kaudelta, kausilta viimeisimmän yllätysmestaruuden jälkeen. Hämeenlinnassa alamäkiluisuun ajautunut suorittaminen on saanut paikalliset vakavaksi. Seuran väki on vaihtunut lähes täysin, ja aikansa vastaanpantuaan myös yleisö on alkanut reagoida.
Tämä ei riitä hämeenlinnalaisille. Selitykset eivät mene enää läpi, vaikka ne olisivat osaltaan ihan vilpittömiä ja osaltaan perusteltuja. Kriittisyys on kuitenkin nostanut päätään jo uskollisemmallakin puolella pöytää. Tulevalla kaudella HPK:n kilpailullisen kiekon ja organisaation pitäisi näyttää siltä, että pohjalta ponnistetaan kohti parempaa tulevaisuutta.
"hämeenlinnalaispelaajien yksilötaito ei riitä paikkaamaan riittävästi viisikkopelin puutteita. Toisaalta yksilötaitoa on kuitenkin ainakin pakistossa sen verran, että viisikkopelin säälliselle suorittamiselle on eväät."
Kerhon organisaatiossa aiempina vuosina ja viime kaudella tehtyjä virheitä ja epäonnistumisia on täytynyt tarkastella isolla suurennuslasilla. Nyt Matias Lehtosen johtaman joukkueen ajatukset ovat siirtymässä uuden, laajennetun Liigan kilpailuun, jossa joukkueita on yksi lisää, mutta myös pudotuspeleihin pääsevien joukkueiden määrää on kasvatettu. On itsestäänselvää, että HPK:n pitäisi kyetä vakavasti taistelemaan paikasta 12 pudotuspelijoukkueen ryhmässä.
Pitäisi. Liigajoukkueiden miehistöjä tarkastellessa HPK ei pärjää erityisen hyvin materiaalinsa ja valmentajan näyttöjen puolesta. Materiaali osoittaa HPK:lle paikkaa pudotuspelien ulkopuolella, todennäköisesti playout-paikalla SaiPan kanssa. Hämeenlinnassa pitäisi kyetä kääntämään pelaajiston puutteellisuus henkisesti voimavaraksi. Näyttää kaikille.
Mihin se riittää? Alkavalla kaudella kehitystä pitäisi tulla ainakin kolmella osa-alueella.
Ensimmäisenä niistä on uuden rungon kasvaminen ja pelaajien kehitys. Keskeistä vastuuta tuloksesta kantavat tietysti hyökkäyksen ammattilaiskärjet Kyle Topping ja Eetu Tuulola.
Taakse tulevaan runkoon pitää kuitenkin kasvaa vastuunkantajiksi sieltä, minne ei ole enää edes viime kauden tasolla pelanneita veteraaneja kuten Markus Nenonen oli. Hyökkääjistön nuorten pelaajien tulisi nostaa tasoaan siten, että he pärjäävät Liigassa. Itse asiassa joukkueen menestyminen vaatisi enemmän kuin pärjäämistä. Se vaatisi plusmerkkistä ja voitollista pelaamista mahdollisimman laajalti koko kauden valossa. Parhaiden lupausten kuten Jesse Kiiskisen, Kasper Lundellin ja ehkäpä Vili Alitalon tulisi kasvaa kaudella yli 15 pisteen saldosaappaisiin.
Edellisessä keskeisessä asemassa on valmennuksen onnistuminen. Yksilöiden pitää mennä eteenpäin enemmän kuin viime kauden joukkueessa.
Toinen osa-alue koskeekin valmennusta laajemmin. Valmennuksen tulee myös onnistua pelitavan kanssa paremmin. Kaudella 23−24 HPK:lta nähtiin suorastaan karmeita pelejä, sitten vähän parempi jakso, mutta lopulta aika ohueksi jäänyt suorittaminen. HPK:n tulee etenkin päästä hyökkäysalueelle viime kautta paremmin. Tämä luonnollisesti ei liity ainoastaan siihen hetkeen, kun ratkaisuja hyökkäyssinisellä tehdään, vaan kaikkeen riistopelaamisen ja hyökkäyksiinlähtemiseen myös. Kenties Ari-Pekka Selin tuo osaltaan tähän järjestelmällisyyttä ja toisteisuutta, edes peruspelaamisen osalta.
On alleviivattava, että hämeenlinnalaispelaajien yksilötaito ei riitä paikkaamaan riittävästi viisikkopelin puutteita. Toisaalta yksilötaitoa on kuitenkin ainakin pakistossa sen verran, että viisikkopelin säälliselle suorittamiselle on eväät. HPK:n peräpään materiaali kestää vertailua.
Kolmantena testataan näiden ensisijaisesti pelillisten asioiden pohjalta rakennettuna sitä, miten HPK saa myytyä itsensä hämeenlinnalaiselle yleisölle. Paikallinen ja alueellinen yhteisö ei ole enää kauttaaltaan täysillä seuransa takana, euroissa tai asenteella mitattuna.
HPK:n on onnistuttava koko imagollaan − myynnin sekä pelaamisen yhdistelmänä − vakuuttamaan, että se voi olla taas vähintään pudotuspelipaikasta tosissaan taisteleva joukkue. Isojen ja ylimielisten kiusankappale, joka napsii pisteitä tasaiseen tahtiin ja on mahdollisimman kauan jahdissa mukana.
Ei mestari, ei edes pronssikerho tai toistuva pudotuspelijoukkue. Vaan edes kiusankappale, eikä kiusallista katsottavaa.
