Tomi Sallinen murtautui Bluesin liigamiehistöön kaudella 2007−08. Kauden päätteeksi kaulaan ripustettin hopeiset mitalit. Vastuu kasvoi vuosien kuluessa ja kaudella 2013−14 Sallisen pystyi laskemaan joukkueen avainpelaajiin. Silloin Blues oli runkosarjassa kuudes ja puolivälierissä vastaan tuli Lukko, joka oli parempi seitsemässä pelissä. Kolme otteluista ratkesi jatkoerässä.
Piti bussissa katsoa oman pelin vaihtoja ja Kiekko-Espoon peliä rinnakkain
− Muistan kyllä sen Lukko-sarjan. Tiukka sarja ja kirvelevä tappio meille. Siinä annettiin ihan kaikki. Pitkä tovi on kulunut siitä. Halli on sama, mutta onhan täällä tullut paljon aikaa vietettyä tässäkin välissä. On tässä huippufiilikset päästä takaisin tänne, kun Kiekko-Espoo on Liigassa.
Sallinen on ollut koko ajan tietoinen siitä, missä espoolainen kiekkoilu on mennyt sen jälkeen, kun matka jatkui muihin maisemiin. Kymmenen vuoden aikana hän ehti pelata kuudessa SHL-seurassa, kahdessa KHL-seurassa sekä myös Tšekissä ja Sveitsissä.
− Aina on tullut seurattua espoolaisia, tiiviimmin sen jälkeen kun alkoi Kiekko-Espoon uusi tuleminen. Jos en hirveästi valehtele, niin uskallan väittää ettei ole kovinkaan montaa peliä, mitä en ole nähnyt. Piti bussissa katsoa oman pelin vaihtoja ja Kiekko-Espoon peliä rinnakkain.
Kun nykyisen Kiekko-Espoon tarina alkoi Suomi-sarjasta vuonna 2018, useita espoolaistaustaisia pelaajia ryhtyi yhtiön osakkaaksi. Yksi näistä oli juuri Sallinen, jolle mukanaolo toi tärkeän päämäärän.
− Lähtökohtana oli se, että pystytään antamaan jotain takaisin espoolaiselle kiekkoyhteisölle ja junioripuolelle. Halusimme antaa uskottavuutta uudelle projektille. Hieno tilanne, että ollaan saatu espoolainen kiekkoilu takaisin Liigaan ja on suuri kunnia päästä pelaamaan ensimmäiselle kaudelle.
Sallinen ei ole pelannut kotimaista pääsarjaa muualla kuin Espoossa, ja hän kokeekin sen tärkeäksi. Samalla hän myöntää, että neuvotteluita muiden seurojen kanssa on käyty.
− Monet neuvottelut on käyty lähes kaikkien Liiga-seurojen kanssa tässä kymmenen vuoden aikana. Ei ole luonne antanut periksi, kun on ollut toivonkipinä siitä, että Kiekko-Espoo nousee vielä Liigaan ja pääsee vetämään sen pelipaidan päälle. Olen ylpeä siitä, ja haluan edustaa vain espoolaista seuraa Liigassa.
Samalla hän myöntää, että pelaajana hänen ei tarvinnut hakea kehittyäkseen toista seuraa uransa alkuvaiheessa.
− Ennen vanhaan pelattiin pidempiä pätkiä samassa seurassa, mutta jollain nuorella pelaajalla on pakko vaihtaa seuraa mennäkseen eteenpäin urallaan.
Sallinen kuului Kiekko-Espoo Oy:n hallitukseen edustaen siinä pelaajaosakkaita. Nyt hän keskittyy pelaamiseen, mutta samalla pelaaja myöntää siitä olevan hyötyä uran jälkeiseen aikaan.
− Olin muutaman vuoden hallituksessa mukana Mestis-aikoina. Totta kai isompia linjauksia siellä on tehty, mutta nyt olen jäänyt pois sieltä ja keskitytään täysillä pelaamiseen. Annetaan samalla muiden hoitaa linjaukset. Todella paljon siitä tuli oppia ja kontaktiverkosto kasvoi. Mielenkiintoisia asioita siinä pääsi tekemään. En ole vielä niin pitkälle ajatellut, mitä teen pelaajauran jälkeen, mutta varmasti tuollaisista asioista on hyötyä.
Sallinen on saanut kontaktiverkostoa myös sillä, että seuroja ulkomailla on paljon.
− Viime vuonna olin haastattelussa, että nuorempana ajattelin vain lätkä, lätkä, lätkä. Näin vanhemmalla iällä olen saanut arvostaa kokemusta, kun pääsee pelaamaan eri maissa ja seuroissa. Ura on kuin retki, varmasti antaa elämään lisää eväitä ja katsoo asioita eri perspektiiveistä.
Takaisin tuttuun valmennukseen
Sallisen pelatessa edellistä kertaa Liigaa, Bluesia valmensi Jyrki Aho. Sama mies vastaa joukkueen valmennuksesta myös tällä kertaa, vaikka muu valmennustiimi onkin vuosien varrella vaihtunut.
− Jyrki on sama Jyrki kuin kymmenen vuotta sitten. Ympyrä sulkeutuu siinä. Hyvin oli tiedossa, millaista toimintaa hän haluaa seura-arjessa pyörittää, Sallinen kommentoi valmentajaansa varsin diplomaattisesti.
Haastattelua tehdessä joukkueella oli takana neljä harjoituspeliä, joista tuloksena on ollut kolme voittoa ja yksi tappio. Se antaa uskoa Salliselle siitä, että Kiekko-Espoo ei kärsinyt liikaa siitä, että liigapaikan varmistuminen jäi varsin myöhään, ja samalla joukkueen rakentaminen ei ollut niin helppoa.
− Totta kai muutama harjoituspeli on alla ja hyvä, että ollaan saatu voittojakin raavittua. Tietysti ne ovat vain harjoituspelejä, eikä pidä liikaa innostua, mutta ne antavat kokemuksia yhdessä joukkueena.
Pudotuspeleihin pääsee tällä kaudella 12 joukkueetta, mikä helpottaa sinne pääsyä. Samalla se on se, mitä joukkue haluaakin tavoitella tällä kaudella.
− Ei ole vielä virallista tavoitepalaveria pidetty, mutta kyllä näen että meillä realistiset mahdollisuudet pudotuspeleihin on. Ja sen pitääkin olla se minimitavoite joukkueelle.
"Ikävätkin asiat kuuluvat urheiluun"
Toinen merkittävä uudistus sarjajärjestelmässä on liigakarsintojen paluu. Kuten monet muut pelaajat, Sallinen on niiden puolella. Hänellä on myös omakohtaista kokemusta, sillä Leksands IF ja EHC Kloten putosivat pääsarjoista, kun Sallinen edusti joukkueita. Brynäs IF:ssä joukkue selvisi putoamisotteluista voittajana.
− Molempia tuli koettua. Ikävätkin asiat kuuluvat urheiluun, kuten putoamiset ja muut. Se on myös urheilun suola, ja Ruotsissa ne keräävät valtaisen yleisön kiinnostuksen.
− Kyllä se kuuluu urheiluun. Ruotsissahan nyt on jokavuotista, että joku putoaa. Siellä on äärimmäisen tasainen sarja. Minullakin monena vuonna oli tilanne se, että viimeisillä kierroksilla ratkesi, ollaanko pudotuspeleissä vai ollaanko karsimassa.
Ruotsissa on se tilanne, että putoaminen ei ole joukkueelle toiminnan loppu, vaan takaisin voidaan tulla nopeastikin. Samalla myös perinteisiä seuroja on käynyt HockeyAllsvenskanissa, siinä missä uudempiakin seuroja on noussut länsinaapurissa kärkikastiin.
− HV71 ja Brynäs ovat käyneet alempana ja Djurgården on siellä vieläkin. Siinä on valtava mediahuomio. Vastaavasti Växjössä on tehty hieno nousu ja Oskarshamnissakin pelattiin pienellä resursseilla SHL:ää monta vuotta, vaikka viime keväänä sitten putosivatkin.