JYPillä on takanaan iso kesä. Seuran vaikea 100-vuotisjuhlakausi on historiaa, ja joukkueessa puhaltavat uudet tuulet niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Vaikean juhlakauden pelillisiä ilonpilkahduksia tarjoilleet tähdet suuntasivat uusiin maisemiin, ja urheilutoimenjohtajan pestissä toukokuussa aloittanut Simo Mälkiä jatkoi joukkueen kasaamista edeltäjänsä Mikko Viitasen saappaissa.

Mälkiä on koonnut Hippokselle ryhmän, jolla ensimmäinen pudotuspelipaikka kuuteen vuoteen on enemmän edellytys kuin yllätys. Uudistunut hurrikaaniryhmä lähtee tavoittelemaan putken katkaisua uuden käskyttäjän alaisuudessa, kun Johan Pennerbornista tulee seurahistorian ensimmäinen ulkomaalaispäävalmentaja.

Keskikaistalle kauan odotettu vetonaula

JYPin hyökkäys menetti viime kauden tehotuotannostaan peräti 184 tehopistettä muualle, joista Liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Jerry Turkulainen ja Ouluun suunnannut maalitykki Reid Gardiner tehtailivat jopa 112 kappaletta.

Turkulaisen veroiset pelintekijät eivät puussa kasva, mutta JYP hankki hänen paikalleen Liigan sentterieliittiin välittömästi siirtonsa jälkeen nousseen kanadalaisen Nathan Schnarrin. Vaikka Schnarr ja Turkulainen eroavat kooltaan ja pelipaikaltaan merkittävästi, on kanadalainen joukkueen selvä dynamo etenkin erikoistilannepelaamisessa. 

Schnarr täyttää myös Jyväskylässä pitkään avoimena olleen tontin – ykkössentterin aseman. Kanadalaista ennen viimeisin Liiga-tason huippusentteri viiletti hurrikaanipaidassa kaudella 2017–18, kun Antti Suomela voitti koko Liigan pistepörssin.

Viime kaudella läpimurtonsa tehnyt Jere Lassila on kauden alkuun tervehtyessään erinomainen kakkossentteri, ja Schnarrin ohella joukkueeseen tuodut Alex Dostie sekä Otto Mäkinen täyttävät Mikko Pertun ohella syvyysrooleja hyvin. Dostie ja Perttu ovat kykeneviä pelaamaan laidalla, joten todellinen ryhmitys on vielä hienoinen kysymysmerkki ennen kauden alkua. Joka tapauksessa on päivänselvää, että JYPin sentteriosasto on vakain vuosiin.

Tasavarma, muttei liian leveä hyökkäys

Gardinerin laukomis- ja maalintekopelotetta on nykyiseltään vaikeaa korvata, mutta kahdella viime kaudellaan SaiPassa 39 kaappia viimeistellyt Valtteri Ojantakanen on juuri sitä, mitä lääkäri kirjoitti Gardinerin korvaajaksi. Tehokas ja nälkäinen, oikealta ampuva laukoja, jonka one-timer vasemmalta b-pisteeltä on maalintekouhka jokaisessa ylivoimakuviossa. Ojantakaselle varataan SaiPa-ajoista poiketen myös suurta roolia viisikkopelissä, joten valokeila on aiempaa suurempi.

Suurimmat valokeilat Hippoksella kääntyvät kuitenkin 13 vuoden jälkeen kotiin palaavaan Pekka Jormakkaan. Jukureissa uudelleen kukkaan puhjennut laituri pelasi 33-vuotiaana uransa parhaan kauden, ja laiturin vastuu tulee vain kasvamaan Jyväskylään palatessa. Jormakan ominaisuudet viisikkopelaamisessa tekevät hänestä hurrikaaniryhmän tärkeimmän pelaajan.

Viime kaudella näyttävästi tasolleen palanut Juuso Puustinen kantaa suurta tulosvastuuta, mutta kärkiketjuihin on pedattu paikkaa myös uudelle läpimurrolle. Viime kaudella U20 SM-sarjan pistepörssin voittanut Santeri Huovila sai keväällä tulikasteensa kirkkaammissa valoissa, mutta harjoituskaudella nälkäisenä esiintynyt 20-vuotias on todistanut olevansa valmis seuraavaan harppaukseen. Huovila tuo JYPin tulosyksikköön huomattavan määrän luovuutta ja rohkeutta haastamalla puolustajia ennakkoluulottomasti.

Pohjaketjuissa JYPillä piilee hienoisia kysymysmerkkejä leveyden suhteen, sillä viime kaudella alisuorittaneen Mikko Petmanin siirryttyä kauden ajaksi SaiPaan pohjaketjujen laituriosastolla kokenein pelaaja on Aaro Vidgren. Unkarilaiselle Balázs Vargalle ja Lukosta siirtyneelle Tuukka Tieksolalle ladataan pisteodotuksia, kun taas loukkaantumisherkkä Patrik Siikanen yrittää vakiinnuttaa paikkansa neljässä ketjussa.

Kokonaisuudessaan JYPin hyökkäys on kuitenkin tasavarmin ryhmä vuosikausiin ja se kestää materiaalivertailun hyvin samoista sijoituksista kilpailevia joukkueita vastaan.

Puolustuksessa Pulkkisen kokoinen kysymysmerkki

Kuten hyökkäysosastolla, myös JYPin puolustuksessa on nähty radikaaleja muutoksia pelitavan suhteen. Vuosi sitten pakisto oli ladattu kiekollisella talentilla, jonka johtajana nähtiin jopa yllättäen jatkosopimuksen seuraan solminut Sami Niku. Nyt pakiston pelilliset ominaisuudet ovat jakautuneet tasaisemmin, mutta kokonaisuutena ryhmä on paperivahvuudella mitattuna heikompi kuin viime kaudella.

Ykköspuolustajan rooli on Nikun siirtosaagan jälkeen ratkaisematta. Kapteenin vastuun tammikuussa perinyt Teemu Eronen on tärkeä hahmo takalinjoilla, mutta myös JYP-paitaan saapuva Samuel Jonsson on näyttänyt harjoitukaudella pystyvänsä miehittämään kyseistä roolia. Koko uransa Röglen paidassa viilettänyt 26-vuotias ruotsalainen tuo ennen kaikkea varmuutta ja kiekollista liikkuvuutta tukemaan Erosen kantamaa vastuuta.

Seura jää kaipaamaan Tobias Winbergin fyysisyyttä ja varmaa oman pään pelaamista, joten alakuloisesti viime kaudella pelanneilta Juuso Vainiolta ja Eetu Peltolalta vaaditaan esiinastumista Ruotsiin lähteneen Winbergin tontin paikkaamiseksi.

KooKoosta tuodun nuoren Väinö Liikosen pelissä on vivahteita samoista piirteistä, mutta 23-vuotias on pelillisesti vielä liian raakile astumaan välittömästi Winbergin asemaan. Myös latvialainen Miks Tumānovs taistelee jo toista kautta kärkikuusikon minuuteista lähinnä Liikosen ja U20 SM-sarjasta Liiga-rinkiin nousseen Ossi-Veikka Vuontisvaaran kanssa.

Suurin kysymysmerkki puolustuksessa on raketin lailla läpimurtonsa tehnyt Jesse Pulkkinen. New York Islandersin kesällä NHL-varaama puolustaja solmi välittömästi tulokassopimuksen saaristolaisten kanssa ja on vahvojen huhujen mukaan osallistumassa joukkueen harjoitusleirille syyskuun aikana. Omalla tavallaan kapuloita JYP-kauteen valmistautumiseen heitti harjoitusottelussa loukkaantuminen, mutta Keskisuomalaisen tietojen mukaan hänen pitäisi tervehtyä Liiga-kauden alkuun.

Mikäli Pulkkinen jää harjoitusleirin jälkeen Pohjois-Amerikkaan, on se valtava menetys JYPille. Hänen kiekollinen liikkumisensa, kypsyytensä, fyysisyytensä ja kykynsä kehittyä jatkuvasti muodostavat paketin, jota seura ei yksinkertaisesti pysty korvaamaan siirtomarkkinoilla. Palatessaan Liigaan Pulkkisella olisi kaikki mahdollisuudet olla joukkueen tehokkain puolustaja ja samalla valmistella itseään tulevaisuuteen taalajäillä.

Tolppien väliin lisää tulitukea

Tolppien välissä kilpailutilanne ei ole muuttunut. Seuran kasvatti Veini Vehviläinen jatkaa hurrikaanimaalilla ehdottomana ykkösmaalivahtina. Jyväskyläläinen kärsi viime kaudella ajoittain tasaisuuden puutteesta, ja muutamat erikoiset seikkailut maalin taakse kiekkoa hakiessa maksoivat yleensä maalin vastustajalle. Hyvänä päivänä Vehviläinen kuuluu kuitenkin parempaan puoliskoon Liigan maalivahdeissa ja hän kykenee ratkomaan joukkueelle voittoja torjuntatyöskentelyllään.

Ruotsiin kehittymään siirtynyt Topias Leinonen tekee tilaa penkin päädyssä latvialaiselle Ēriks Vītolsille, joka siirtyy Jyväskylään Mestiksessä pelaavasta KeuPasta. Olosuhteisiin nähden Vītols torjui hyvin Mestiksessä ja hänen näyttönsä harjoituskaudella kielivät siitä, että latvialainen on tarvittaessa varsin hyvä paikkaaja Vehviläiselle.

Viime kaudella vakavan loukkaantumisen kärsinyt nuori Veeti Louhivaara aloittanee kauden U20 SM-sarjassa, mutta Liigassakin debytoinut NHL-varattu vahti on valmis hyppäämään edustusjoukkueen mukaan, mikäli jompi kumpi Vehviläisestä tai Vītolsista loukkaantuu.

Paras laukoja: Valtteri Ojantakanen
Nopein luistelija: Patrik Siikanen
Kovin taklaaja: Väinö Liikonen
Henkinen johtaja: Pekka Jormakka
Flopin ainekset: Tuukka Tieksola
Tärkein pelaaja: Pekka Jormakka