Jan-Mikael Järvisen kausi on ollut kuin koko Tapparan sesonki pienoiskoossa. Paljon ailahtelua, itseluottamuksen totaalinen menetys ja lopulta nousu tuhkasta odotetulle tasolle.
Järvinen nakutti viime kaudella 38 pistettä pelaten pitkät tovit Tapparan parhaassa kentässä, niin sanotussa Särkänniemi-kentässä, yhdessä Olli Palolan ja Pekka Jormakan kanssa.
Tämä kausi on tuonut sentterin tilille "vain" 24 tehopistettä. Tuosta summasta Järvinen on tehnyt kahdeksan pistettä viimeiseen neljään peliin. Tuloksekkaissa peleissä Järvisen laidalla ovat viilettäneet Jormakka ja Henrik Haapala.
- Ekat pelit kun pelattiin yhdessä, oli vaikeaa. Nyt on pystytty sopimaan yhdessä enemmän asioita.
- Kun kaikkien jalat liikkuvat, se on meille elinehto. Meillä on sellaiset tietyt sävelet, että kuinka autetaan toista. Ei tarvitse yksin vääntää, Järvinen miettii.
Järvinen on saanut vierelleen viime kauden tehotrion tapaan kaksi pelimiestä, jotka ovat pelinopeudeltaan ja –käsitykseltään nokkelan sentterin tasolla.
- Pystyn itsekin luistelemaan kiekon kanssa enemmän, kun vastustaja ei pysty iskemään kiinni, kun laidalla menee kaksi jätkää miljoonaa. Täydennämme toisiamme hyvin.
Saros "otti välillä sellaisia koppeja, että..."
Flunssasta pelipäivänä kärsinyt Järvinen pitkitti oman pisteputkensa neljän matsin mittaiseksi alustamalla Tapparan 1-1-tasoitusmaalin HPK:ta vastaan. Haapalan komea rannelaukaus jäi kuitenkin Tapparan ainoaksi maaliksi ottelussa.
Suuri syy tähän oli 34 koppia ottanut HPK-vahti Juuse Saros.
- Otti välillä sellaisia koppeja, että mietittiin, etteikö sinne mene mikään. Onneksi saatiin tasoitusmaali.
- Myllytettiin siinä pitkä pätkä, joten maali oli kyllä tärkeä. Sen jälkeen tuntui siltä, että toinenkin palkinto vielä tulee.
Tappara ei kuitenkaan toista palkintoa saanut. HPK vei mukaansa kaksi pistettä voittolaukauskilpailun jälkeen.
- Tiukka peli. Paikkoja oli vaikean alun jälkeen, mutta Kerho puolusti hyvin. Tai oikeastaan molemmat puolustivat.
- Pelasimme hyvin, muttemme saaneet kuin yhden palkinnon. Meillä oli paljon hyviä asioita, peli antoi meille uskoa.
Uskoa on tarvinnut myös Järvinen. Hankala alkukausi on koetellut 26-vuotiaan tamperelaisen itseluottamusta.
- Välillä on mennyt hyvin ja välillä huonosti. Toivottavasti vaikea jakso on nyt takana.
Vaikeat ajat pistivät punnitsemaan monia juttuja. Näin jälkikäteen voin sanoa, että kasvoin sinä aikana. Otin opikseni varsinkin henkisellä tasolla. Kun pelaa vaan luonteen ja rentouden kautta, pelikin sujuu.
