Mika Helkearo, Ilari Filppula, Antti Virtanen, Petri Lehtonen, Waltteri Immonen. Siinä vain muutamia Mestiksen herrasmiespelaajan, Waltteri Immonen -palkinnon voittaneita legendoja.
Palkinnon perinteet vievät Pohjois-Amerikkaan, sillä NHL:n herrasmiespelaajan palkinto Lady Byng Memorial Trophy on jaettu ensi kerran jo vuonna 1925. Palkinnon pokkaajiin rapakon takana kuuluvat Wayne Gretzkyn, Jari Kurrin, Stan Mikitan, Brett Hullin, Joe Sakicin ja Pavel Datsyukin kaltaiset supertähdet. Miten Jaakko Pellinen sitten sopii tähän yhtälöön?
Kaudella 2008-2009 Pellinen kiekkoili LeKissä 45 ottelua suurella peliajalla. Tehopelaaja nakutti taululle 38 tehopistettä, mutta jäähyminuutit jäivät pyöreään nollaan. Miten tämä on edes mahdollista?
- Jäähyttömyys johtunee siitä, että olen niin kuikelo äijä, etten ole saanut ikinä ketään kaatumaan, murjaisee Pellinen.
Herrasmiespelaajuuteen päättynyt kausi ei ole poikkeus Pellisen uralla. 100 Mestis-ottelussaan Pellinen on istunut jäähyllä vain seitsemän kaksiminuuttista. 141 liigaottelun aikana on yhden pelirangaistuksen ryydittämänä kertynyt tilille kuitenkin melko vaatimaton 55 jäähyminuuttia. 27 nuorten maajoukkueottelussa Pellinen onnistui keräämään tililleen vain yhden kaksiminuuttisen.
- Inhoan koukkimista ja kahvaamista, ehkä se on syöpynyt ajatusmaailmaan niin, ettei sitä harrasta. Satun varmaan olemaan hyvin sijoittunut, voisi jäähyjä silti enemmän olla. Muutama väkivaltaisuusjäähy maalin edestä ei olisi pahitteeksi.
- Päätä ei kannata rääpiä. Ikinä en ole nähnyt tuomarin tuomiotaan peruuttavan. Antavat vaan herkemmin boksia seuraavassa tilanteessa, vakavoituu Pellinen aiheesta.
Lady Pinkki palasi Lempäälään
Itse jäähyttömästä ja palkintoon johtaneesta kaudesta Pellinen on sekä hyvillään että nolostunut.
- Mua sanottiin sen jälkeen aika pitkään "Lady Pinkiksi". Mutta jos esimerkiksi Antti Virtanen on palkinnon voittanut, onhan se kunnia. Pienemmän kokoluokan pelaaja hänkin, ei varmaan saanut Anttikaan ketään kaatumaan, naurahtaa Pellinen ja lähettää terveiset palkinnon kahdesti voittaneelle Virtaselle.
Paluu nykyhetkeen ei ole muuttanut Pellisen osoitetta.
Tamperelainen päätti vihdoin tarttua jo aiemmin saamaansa koulupaikkaan ja Lempäälän Kisan paketti mahdollisti sekä kiekon että koulun kombinaation. Päätös ei syntynytkään yhdessä yössä.
- Päätös LeKiin ja kouluun siirtymisestä on muhinut jo pitkään. Sain koulupaikan kolme vuotta sitten, mutta laitoin sen Ilves-aikana muhimaan. Aikarajojen pakottamana päätös oli tehtävä. Ne on kahden rationaalisen asian punnitsemista, riskejä ja hyötyjä, paljastaa Pellinen prosessiaan.
Päätös on muuttanut myös hyökkääjän ajatusmaailmaa asteen pois jääkiekosta.
- Kunnianhimoon on iskenyt sellainen realismi. Jääkiekko ei ole ikinä varma homma, mitä vaan voi tapahtua. Etenkin nyt kun on ollut heikkoja kausia, aloitin nyt koulun. Otin toisen vaihtoehdon tähän rinnalle ja osa siitä kunnianhimosta on siirtynyt koulun puolelle. Valoisa tulevaisuus voi olla muuallakin. Hokkarit jalassa toki panostetaan, mutta jääkiekko ei ehkä olekaan se ainoa asia, mitä voi tehdä, pohtii kauppatieteitä opiskeleva Pellinen.
Aivan kaikista sulistaan ei ole tämäkään lintu kuitenkaan päässyt. Ajatus liigaympyröihin paluusta ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto.
- Niin paljon olen nähnyt vaivaa koulupaikan eteen, etten siitä hevillä luopuisi. Sitä toki voisi siirtää ja LeKissä pelaaminen ei ole mikään lopettaminen. Hyvän kauden jälkeen on mahdollisuus ponnistaa ja mitään ei ole suljettu pois, mauskuttelee Pellinen mahdollisuuksien maailmaa.
Seurana LeKi on aina tarjonnut hyvän ponnahduslaudan liigaympyröihin. Juha Leimun, Marko Anttilan, Jesse Niinimäen ja Janne Laakkosen kaltaiset maajoukkueessakin pelanneet tähdet ovat siitä oiva esimerkki.
- Seura on hoitanut aina juttunsa, mutta tekemisestä on nyt tehty vähän ammattimaisempaa. Seura ei ollut sisäistänyt ensimmäisenä kautenani ihan täysin siirtymistä puoliammattimaisuuteen ja nyt ehkä annetaan paremmat eväät ponnistamiseen ylöspäin. Ammattimaisuus on silti pelaajien koulun, töiden ja perheen rajoissa, kertoo Pellinen Lempäälän toimintatapojen muuttumisesta muutaman vuoden takaiseen.
Suvantovaiheesta nousukauteen
Tällä kaudella LeKin ja Pellisen peli on kulkenut vaiheittain. Erinomainen alku toi sarjajohdon ja tehoja tilille, mutta suvantovaihe loi tuskaa koko seuran ympärille. Päävalmentajan vaihduttua Marko Keskisestä entiseen LeKi-kapteeniin Miikka Kuuselaan, peli on jälleen alkanut rullata.
- Saimme pelin kuntoon suvantovaiheen jälkeen ja pelaamme mielestäni tällä hetkellä hyvää kiekkoa. Pystymme haastamaan suurella vaihtuvuudella kärkijengejä. Joskus mennään vähän pienemmälläkin kokoonpanolla ja haemme silti voittoja. Hieno piirre joukkueessa, ylistää Pellinen.
Omaan peliinsä pedantti hyökkääjä ei ole täysin tyytyväinen. 26 otteluun laitahyökkääjä on nakuttanut tehot 4+7= 11 plusmiinustilaston ollessa täpän verran miinuksella.
- Oma peli on mennyt omiin odotuksin nähden ennen nousukautta aika penkin alle. En tiedä mistä se johtuu. Nyt on mennyt paljon paremmin. Olen pelannut Mattilan (Lassi) ja Höllin (Antti) kanssa tappiokierteen loppumisesta saakka ja peli on kulkenut tosi hyvin, vaikkakin pisteiden valossa on parantamisen varaa ja aihioita piisaa, kertoo Pellinen ykkösketjun tavoitteista.
- Pelityylit sopivat kohdilleen. Täydennämme toistemme hommia ja Höllin kanssa on helppo pelata. Annat kiekon laitaan niin olet aina pisteillä. "Mokan"(Mattila) kanssa puhuttiin, että kun päästään hyökkäysalueelle niin siirrellään kunnes kiekko on Höllillä, meillä on sellaiset ripuliranteet, naurattaa Pellinen seuruetta.
Ei uskoisi parhaalla Mestis-kaudellaan 15 häkkiä iskeneen miehen puheiksi. Pääasia kuitenkin, että Lempäälän Lady Byng viilettää yhä pilke silmäkulmassa, sillä taiteilijasielun tehoja ja monipuolista pelaamista kaivataan aina.
