Ilveksen ja Kärppien väännössä huomio kohdistui kovaan tunnelataukseen, rangaistuksiin ja lopun draamaan. Yksi harvoista vain hyvässä valossa esiintyneistä oli Jyrki Jokipakka, joka kellotti Ville Koistisen aisaparina lähes puolen tunnin peliajan ja bonuksena pisteet 1+2.
Jokipakan hiljaista puurtamista ja onnistumista kuvaaviin luonnehdintoihin voi hyvällä omallatunnolla lisätä sanan ”taas”. 21-vuotias pakki on sementoinut paikkansa Ilveksen ykkösparissa. Tilanne johtuu osin olosuhteiden pakostakin, mutta Jokipakka on peliesityksillään tehnyt selväksi, että moni paksumpaa tiliä tekevä liigapuolustaja jää hänelle toiseksi.
– Peliaikaa ja vastuuta on ainakin tullut paljon, Jokipakka aloitti, kun häntä pyytää miettimään kuluvaa kautta.
– Se on hieno homma. Sitä kautta kehittyy. Pisteitä ja onnistumisia on tullut ja ne parantavat itseluottamusta.
Ilves tarjosi kotiluolassaan jälleen hurjan trillerin, joka aiheutti vuoroin harmaita hiuksia, vuoroin silkkaa riemua. Joukkue on Jokipakan johdolla osoittanut omaavansa melkoisen selkärangan, sillä edellisessä pelissä kaatui SaiPa täysin samalla kaavalla.
– Hyvin ollaan taisteltu joo. Tärkeitä voittoja, jotka nostaa itseluottamusta. Se on se kova työnteko, uskotaan tekemiseen, puolustaja sanoi ja haki katseellaan tukea Ilveksen pukukopin maalaustaiteesta: ”Tekeminen ratkaisee kaiken”.
Jokipakka oli mukana lopun nousussa syöttämällä niin viime minuuttien tasoitusmaalin kuin voittomaalin jatkoajalla. Kaikki kolme Ilveksen pelitilannemaalia syntyivät ylivoimalla, mikä on tupsukorvien lähihistoria huomioiden eriskummallista. Sijoitus liigan ylivoimatilastossa on viides, sellaisella nimilistalla, jolla piti tehdä koko kauden aikana viisi ylivoimamaalia.
– Kyllä sitä on treenattu. Vetojen kautta ne maalit tulee ja siihen on panostettu, että ammutaan paljon. On hieno juttu, että niitä maaleja tulee. Vielä enemmän pyritään kyllä ampumaan.
Ilveksen pelaaminen on yllättänyt kaiken kaikkiaan positiivisesti. Perinteinen identiteetti, taistelu ja luistelukilpailut ovat tallella, mutta Raimo Helminen ja Vesa Viitakoski ovat tuoneet hyppysellisen nykyaikaa pelitapaan.
Puolustajat eivät avaa enää sokeasti ensimmäiselle näkökenttään tulevalle hyökkääjälle, vaan huonoissa tilanteissa myös palauttavat kiekkoa. Joukkue menettää vielä paljon kiekkoja keskialueella varsinkin passiivisesti karvaavia joukkueita vastaan, mutta viime kauden farssi on jo kaukana.
Jokipakka penäsi, että ydinajatus pelistä ei ole muuttunut, mutta toisaalta myönsi ideoiden jalostuneen jumbokaudelta.
– Sillä lailla tietysti, että on tyhmää lähteä yksin hyökkäämään. Järkeä ja malttia saa käyttää. Odotetaan, että kaikki muutkin lähtee hyökkäykseen. Jos kiekko heitetään päätyyn, niin katsotaan, että sinne on monta äijää menossa eikä vain yksi.
Lauantaina Ilves kohtaa kotonaan HIFK:n. IFK kyykytti juoksennellutta kissalaumaa rumin lukemin vähän aikaa sitten Nodenskiöldinkadulla, eikä helsinkiläisten strategia todennäköisesti sovi pelin sisällä ailahtelevalle Ilvekselle yhtään viime kertaa paremmin.
– Keskittyminen pitää saada paremmaksi. Ei yritetä vaikeita, vaan oikeita ja yksinkertaisia ratkaisuja, Jokipakka mietti, kun Ilves oli keskittymisen saralla tanssinut veitsen terällä Kärppiä vastaan.
Mitä tarkoittaa ”yksinkertaisia ratkaisuja”?
– Sitä, että kunnioitetaan siniviivoja eikä menetetä kiekkoa keskialueella. Saadaan syvään kiekkoja. Helppoja ratkaisuja, syötöt lapaan ja tällain.