Ottelun alussa Växjöllä oli vaikeuksia saada laadukkaita maalipaikkoja, vaikka suuntaus olikin varsin suoraviivainen. Hyökkäykset olivat usein puskemista alivoimaisena, mikä pakotti ruotsalaiset nopeisiin ratkaisuihin kiekon kanssa.
− Finaali taisi hieman jännittää joukkuettamme. Meidän hyökkäyspelaaminen ei ollut ihan uomissaan, Tuomas Kiiskinen avaa.
Växjölla oli ottelun aikana selvästi enemmän maalipaikkoja, mutta siitä huolimatta JYPin voittolukemiksi kirjattiin 2−0. JYP kaivoi maalipaikkoihin kaivatun tylyyden, joka ruotsalaisten riveistä puuttui.
Avainasemaan nousikin vanha klišee: erikoistilannepelaaminen.
− Ne ratkaisevat finaaleja. Tällä kertaa JYP teki ylivoimamaalin, me emme, Kiiskinen summaa.
Päätöserässä hylätty Växjön tasoitusosuma herätti jonkin verran porua, mutta Kiiskinen ei halunnut piiloutua tämän taakse.
− Mielestäni JYPin pelaaja työnsi meidän pelaajamme maalivahdin päälle, mutta emme me tuomareihin kaatuneet.
− JYP oli parempi ja ansaitsi voittonsa.
Växjössa on helppo viihtyä
Rennonletkeä taituri edustaa ruotsalaisseuraa jo neljättä kauttaan. Nopeasti SHL:n huipulle nousseessa organisaatiossa on puitteet kunnossa, eikä joukkuekaan ole nimettömimmästä päästä. Kiiskinen korostaakin mahdollisuutta menestyä joka vuosi.
Täksi kaudeksi ruotsalaisseuraan nousi SHL:n pistepörssin kolmonen, Elias Pettersson. Vasta 19-vuotias taituri on pelannut pitkin kautta myös kuopiolaisen ketjukaverina.
− Hän pisti heti silmällään taidollaan ja kyvyllään nähdä kenttä. Aivan erityinen kaveri, hyökkääjä kehaisee.
− Joukkueessa on muutenkin neljä vahvaa kenttää, sekä ajoittain meitä pystyssä pitävä maalivahti (Viktor Fasth).
31-vuotias taituri kuuluu Växjön kärkihyökkääjiin. Suuri rooli SHL:aa ylivoimaisesti johtavassa seurassa maistuukin luonnollisesti hyvältä.
Kokemusten tuomaa näkemystä kuvastaakin fiksu suhtautuminen finaalitappioon. Myös tappion hetkellä pitää osata kaivaa hyvät asiat ja ottaa opiksi.
− Tämä oli hyvä opetus meillä SHL:n pudotuspelejä ajatellen. Tästä ammennetaan, josko sitten ei enää jännittäisi, Kiiskinen naurahtaa.
