Jukka Koivun toinen tuleminen on herättänyt Turun Palloseuran. Kauden kolmas päävalmentaja on ottanut pukukopin haltuunsa eikä Koivun klaanin päämiehen valvovan silmän alla ole varaa löysäillä. Kova kuri on näkynyt myös otteissa, ja vääriä polkuja mestaruuskeväänsä jälkeen talsinut TPS on hiljalleen löytänyt piileksinyttä potentiaaliaan.
Koivun aikana TPS on voittanut kuudesta pelaamastaan ottelusta neljä yhteismaalierolla 17-9 ja vain Ilves on onnistunut iskemään kiekon TPS-maaliin enemmän kuin kahdesti. Samalla myös yksilötasolla on tapahtunut ryhtiliike. Atte Engren piti pitkään TPS:n taistelemassa pisteistä lähes yksin, mutta Koivun otettua ohjat on Engrenille löytynyt taistelutovereita.
Moni vaikeuksissa ollut pelimies on herännyt horroksestaan, heistä hyökkäysosaston johtajien joukkoon on vuodenvaihteen jälkeen noussut myös, joka on vuoden 2011 aikana jo yli kaksinkertaistanut syyskauden pistesaldonsa.
Tuomas Suomisen syksyä varjosti viime kesän lonkkaleikkaus. Vasta huhtikuun lopussa päättynyt kausi ei jättänyt kovin paljon aikaa rauhalliselle toipumiselle ja tulos näkyi vaikealla syyskaudella.
– Meillä meni viime kausi tosi pitkälle, kuten tiedetään, niin sitä kautta se leikkauskin meni aika pitkälle. Sitten nopeasti oltiinkin yhtäkkiä jäällä ja reenipeleissä, taisin pelata niitä yhden tai kaksi. Siinä oli vähän kiire kuntouttaa itsensä ja alku oli kankea.
Suominen ehti vuoden 2010 syksyllä pelata 27 ottelua. Tehot jäivät vaisuiksi, kaksi maalia ja yhtä monta syöttöä tehotilastolla -10 eivät antaneet hyvää kuvaa vuoden 2007 tulokkaan taidoista.
– Totta kai se olisi voinut alusta asti kulkea paremmin, mutta joukkueellakin oli aika vaikeaa. Kesän lonkkaleikkauksen jäljiltä peli ei lähtenyt ihan niin vain lentoon. Joulun jälkeen peli on kuitenkin parantunut ja nyt suunta on hyvä.
27 vuotta viime kuussa täyttänyt TPS-kasvatti ei kuitenkaan piiloudu loukkaantumisensa taakse.
– Ei se alkukausi missään nimessä sen lonkan piikkiin mennyt, joukkueella oli vaikeaa ja silloin oma pelikin oli tietysti vähän tahmeaa. Pikku hiljaa se siitä sitten lähti ja joulun aikana kun ehti pari viikkoa reenata, niin sai ihan uuden kipinän.
Kolmonen pysyy kasassa
Ennen maajoukkuetaukoa Suominen viiletti Janne Hauhtosen kipparoiman kolmosketjun laiturina yhdessä Sami Venäläisen kanssa. Ketjun jokainen kolmasosa on ollut vaikeuksissa, kun Hauhtonen käväisi välillä jo nelosketjussa minimaalisella peliajalla ja Venäläinen menetti marraskuussa tutkaparinsa Ville Vahalahden sairastuvalle.
Nyt kolmikko on kuitenkin koottu yhdeksi hyökkäysvitjaksi ja myös kemiat ovat kohdanneet. Oikeaa laitaa hallitseva Suominen uskookin ketjun pysyvän ennallaan myös pelien jatkuessa.
– Me ollaan juteltu valmennuksen kanssa ja varmaan saadaan jatkaa samalla koostumuksella. Olemme omasta mielestämme onnistuneet ja saaneet niitä odotettuja tehojakin aikaan, eikä omiin ole tainnut mennä juurikaan maaleja. Mielestäni olemme kolmikkona pelanneet hyvin ja yritetään tietenkin jatkaa samaan tapaan.
Koivun, Seppo Suoraniemen, Mika Alatalon ja Jani Kiviharjun valmennusryhmä on luotsannut turkulaisia nyt noin kolmen viikon ajan. Suoraniemi on uudistanut TPS:n puolustusta ja Koivu on omien sanojensa mukaan keskittynyt yleiseen johtamiseen.
Reilun viikon pituisella maajoukkuetauolla Turkuhallissa on ahkeroitu etenkin luistelun saralla, jotta luistin kulkisi loppurypistyksen lähestyessä.
– Valmennuksen mielestä ihan luistelukuntomme ja liikkeemme ei ollut tarpeeksi hyvää ja aika kovaa ollaan tämä viikko reenattu, paljon luistelupainoitteista. Myös erikoistilanteita on kerrattu, niissä meillä on ehkä eniten parannettavaa, ja käyty läpi ihan peruskuvioita joita uusi valmennus on nyt ajanut sisään. Eli hyvin perinteistä taukoreeniä tämä on ollut.
Positiivisista otteista huolimatta Suominen ja TPS keskittyvät edelleen olennaiseen. Pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle pääsemiseen vaadittava kymmenes sija on kuudentoista pisteen päässä, kun taas ainoa Palloseuran alapuolella oleva joukkue, Pelicans on vain kolme pinnaa turkulaisia jäljessä.
– Meidän tavoite joukkueena on välttää se viimeinen sija, Suominen tiivistää jämäkästi.