Espoosta maailmalle lähtenyt, nykyisin Sveitsissä majaileva Tomi Sallinen, 28, kertoo viihtyvänsä Klotenissa. Hän kumoaa heti alkuun ajatukset siitä, että nykyinen sopimus olisi hänelle jotenkin epämieluisa.
− Syyskuussa saatiin sovittua lyhyt diili, joka sopi minulle erittäin hyvin. Se oli se, mitä joukkue ja minä molemmat halusimme. En ole aiemmin tällaisia pätkäsopimuksia tehnyt. Se laittaa tietyllä tavalla sellaiseen tilanteeseen, että pitää saada se paras itsestään nopeasti irti.
− Nyt sopimusta jatkettiin marraskuun viidenteen päivään asti. Sen jälkeen minulla on sopimuksessa vielä lyhyt optiomahdollisuus jatkaa täällä maaottelutauon jälkeenkin.
Sallisen tavoitteena on pysyä ulkomailla ja taistella muissa sarjoissa niin kauan kuin rahkeita riittää. Suomeen paluu ei ole vielä ollut juurikaan edes harkinnassa siitäkin syystä, että Espoossa ei pelata tällä hetkellä Liigaa.
Suomeen paluu ei ole vielä ollut juurikaan edes harkinnassa
− Uskon, että minulla on vielä paljon potentiaalia ylöspäin, ja sen eteen olen tehnyt kovasti töitä usean vuoden ajan. Yritän saavuttaa maksimin ja katsotaan sitten, mikä tilanne on tulevaisuudessa.
− En tietenkään voi sanoa, etten koskaan palaisi Liigaan, mutta tällä hetkellä katse on vahvasti ulkomailla.
Erityisesti KHL kiinnostaa edellisen kauden kokemuksien jälkeen. Sarjan tarjoama haaste kiehtoo pelaajaa palaamaan maailman toiseksi kovimpaan jääkiekkoliigaan.
− En sano, että KHL on pakkomielle, mutta se on kova sarja. Siellä ei ehkä aina tehdä asioita helpoimmalla tavalla, mutta ainoa mikä siellä merkitsee on, että pystyy pelaamaan hyvin ja tulosta tulee.
Venäjän syvyyksistä Kiinaan
Usein kuulee puhuttavan KHL:n huonoista olosuhteista tai muuten oudoista toimintatavoista. Hyökkääjä itse kuitenkin suhtautuu kaikkeen rennosti ja keskittyen tärkeimpään.
− Kulttuuri on aika lailla erilainen. Toimintatavat ovat myös erilaiset, mutta vaikka siellä voi tapahtua ihmeellisiä asioita joukkueen ympärillä ja jään ulkopuolella, niin loppujen lopuksi se on vain jääkiekkoa. Vain tulos jäällä merkitsee.
− Nyt viime kauden kokemusten jälkeen osaan jo hieman paremmin hahmottaa, mitkä ovat ne joukkueet, joissa homma toimii ja missä ei.
Välimatkat on toinen asia, mikä Venäjän pääsarjassa nousee usein esiin. Sallisen mukaan tämäkään ei lopulta ollut suuri ongelma. Paljon riippui siitä, missä pelasi, mutta myös otteluohjelmassa oli käytetty järkeä.
− Puoli kautta pelasin Neftehimikissä, ja sieltä oli inhimilliset matkat. Loppukausi menikin sitten Kiinassa Kunlunin joukkueessa. Olihan se sitten kieltämättä aika kaukana.
− Kohtalaisen hyvin sitä sarjaohjelmaa oli tehty. Pelejä oli niputettu niin, ettei tarvinnut Venäjää koko ajan päästä päähän kulkea. Esimerkiksi meillä oli pidempiä kotipeliputkia joulu-tammikuussa, ja lähes koko helmikuun olimme vieraspelikiertueella.
Kiinalainen Kunlun Red Star tuli viime kaudelle KHL-sarjaan uutena joukkueena. Vaikka asiat olivat vielä ymmärrettävästi Kunlunissa hakusessa, Kiina maana saa hyökkääjältä kehuja.
− Kiina oli mielestäni ihan hyvä paikka olla ja elää. Kulttuuri on täysin erilaista, mihin Suomessa olin tottunut, mikä tekee siitä niin kiehtovan paikan.
− Jääkiekollisesti Kunlunin joukkue on vielä aivan alkutaipaleella varsinkin ammattimaisuudessa, mutta yritystä ja tahtoa löytyy Kiinan jääkiekkoilun kehittämiseksi erityisesti lasten ja nuorten osalta. Uskon, että tulevaisuudessa Kiina tulee olemaan yksi isoista jääkiekkomaista.
"TULEVAISUUDESSA KIINA TULEE OLEMAAN YKSI ISOISTA JÄÄKIEKKOMAISTA"
Joukkue aloitti kautensa evakossa Shanghaissa, kun Pekingin areena oli varattu täyteen muita tapahtumia. Shanghain halliin katsojia eksyi muutamia satoja, kun Peking keräsi joitakin tuhansia joukkueen aloitettua pelit siellä.
− Pekingissä oli yleisöä vaihtelevasti. Aluksi oli jotain kuudesta kahdeksaan tuhatta, mutta sitten pikku hiljaa väki väheni. Se oli niin valtava areena, että vaikka siellä oli 8000, niin se oli aika tyhjän oloinen.
Kunlunin joukkueeseen oli kerääntynyt vahva suomalaisryhmä niin pelaajia kuin valmentajia, jonka Sallinen koki hyvänä asiana aloittelevalle joukkueelle.
− Se oli ihan hyvä, että suomalaiset pitivät vähän ryhtiä ja järjestystä yllä. Mukana oli kokeneempiakin suomalaisia, jotka olivat pelanneet KHL:ssa useamman vuoden. Niitä tarvitaan aina joukkueeseen, ja siitä oli varmasti apua Kunlunille.
Tietoisella riskillä Suomen kautta kohti Sveitsiä
Palataan lähemmäs nykyhetkeen ja siihen, miten tie vei Sveitsiin. Ennen Kloteniin siirtymistään Sallinen oli koko kesän ilman sopimusta ottaessaan tietoisen riskin. Tuleva seura selviäisi todennäköisesti vasta kesän jälkeen.
− Kunlunin pelien päättyessä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Magnitogorskia vastaan oli hetki aikaa hengähtää ennen MM-kisaleirityksen alkua, jonka aikana aloin miettimään alustavasti ensi kauden suunnitelmia.
Tähtäimeksi Sallinen otti Pohjois-Amerikan, mikä tiesi totuttua pidempää kesäharjoitusjaksoa. Odotettavissa oli, että mahdollisen paikan löytyminen venyisi loppukesään asti. Huolella suunniteltu lähes neljän kuukauden harjoitusjakso oli pelaajalle vain hyvä tilaisuus kehittää itseä eteenpäin.
Kesän aikana Sallinen harjoitteli eri ryhmissä ja itsekseen. Viime vuosina kesäharjoittelujaksot ovat jääneet lyhyiksi, jolloin on ollut haasteellista saada suurempaa kehitystä aikaiseksi, joten tästä tilaisuudesta hän otti kaiken hyödyn irti.
− Kehityskohteita on useita, mutta päätin valita kolme mielestäni tärkeintä osa-aluetta itselleni ja keskitin niihin kaiken huomioni treenaamisessa. Niitä lähdin systemaattisesti harjoittelemaan paremmaksi. Oli mukava huomata, kuinka hyvin sain parempia tuloksia revittyä irti harjoitusjakson aikana, ja sen, kuinka paljon kehitystä näissä asioissa tapahtui kesän aikana.
− Koska luistelu on nykyään jääkiekossa tosi tärkeä juttu, niin se oli ehdoton ykkönen mitä lähdin kehittämaan. Erityisesti tarkoitus oli saada lisää räjähtävyyttä ensimmäisiin potkuihin ja lennokkuutta luisteluun. Yläkroppaan tarvitsin lisää voimaa, ja kolmantena jatkoin mailatekniikan ja laukaisun treenaamista jäällä.
Apuna harjoitusten suunnittelussa oli useampia valmentajia, joiden neuvot hän yhdisteli itselle sopiviksi harjoitteiksi. Liikkuvuuden lisääminen erilaisten liikeharjotteiden kautta kuului olennaisena osana kehityssuunnitelmaa. Jäälläkin hän kävi usein, jolloin harjoitus keskittyi enimmäkseen tekniikkaan.
− Kävin lähes koko kesän keskimäärin neljä kertaa viikossa jäällä. Olen tykännyt käydä kesäisin jäällä. Jos nuoruudessa on antanut taidossa ja tekniikassa vähän eteen, niin nyt sitä pitää kiriä kiinni, Sallinen naurahti.
Kesän jälkeen elo-syyskuun vaihteessa näytti, ettei rapakon takaa leiritykseltä avaudu sopivaa näyttöpaikkaa, jolloin katse kääntyi Eurooppaan.
− Kiinnostusta oli useammastakin eri Euroopan sarjasta, mutta sanoin agentille, että joku lyhyt loukkaaantumisen tuuraaminen Sveitsistä kiinnostaisi. Se antaisi myös samalla vähän lisää harkinta-aikaa loppukautta ajatellen.
Kaikki kävi lopulta hyvin nopeasti, ja jo seuraavana päivänä oli yhteisymmärrys EHC Klotenin kanssa löytynyt. Alku meni nopeasti, eikä Sallinen ehtinyt kauan ihmetellä, kun kausi jo pyörähti käyntiin.
− Seuraavana aamuna oli kamat pakattuna ja hyppäsin koneeseen. Perillä uudet joukkuekaverit istuivat jo varusteet päällä kopissa valmiina pelipäivän aamutreeneihin. Ei muuta kuin kamat nopeasti päälle ja jäälle.
Iltapäivän aikana selvisi, että Sallisen peliluvat oli saatu kuntoon, ja edessä oli heti pelit peräkkäisinä päivinä.
SVEITSISSÄ VALMENTAJAT JA ULKOMAALAISET OVAT SUURENNUSLASIN ALLA
Sveitsissä valmentajat ja ulkomaalaiset ovat suurennuslasin alla ja nopeasti joutuvat vaihtoon, jos homma ei toimi. Sallinen on silti viihtynyt Sveitsissä ja kokee asioiden olevan samalla lailla missä tahansa maassa, missä on ulkomaalaisena joukkueessa.
− Silloin on ehkä enemmän vastuuta siitä tuloksesta kuin esimerkiksi silloin, jos pelaisin Suomessa suomalaisena. Se oli ihan sama Ruotsissa ja Venäjällä. Sveitsissä ollaan vähän herkempiä vielä siinä erottamisessa, mutta se on pelin henki ja kaikki sen tietää.
Kloteniin meno oli suhteellisen helppoa, kun joukkueella oli tuolloin vielä suomalainen valmentaja Pekka Tirkkonen, ja molemmilla osapuolilla oli tiedossa, mitä pelaajalta odotetaan ja saadaan. Sveitsi houkutteli myös pitkäaikaisena haaveena.
− Täällä on kuitenkin ulkomaalaispaikat rajoitettu neljään ja halukkaita olisi vaikka kuinka paljon. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että tänne pääsee pelaamaan.
Hyökkäjää kertoo Sveitsin liigan pelitason olevan tarpeeksi haasteellinen KHL:n jälkeen, vaikka eri liigoja onkin vaikea vertailla keskenään.
− Ruotsin SHL:ssä peli on nopeampaa ja kovatasoisempaa kuin Suomessa. Venäjän KHL taas eroaa pelityyliltään Ruotsin liigasta, mutta on mielestäni ehdottomasti näistä sarjoista kovatasoisin erityisesti kärkijoukkueiden osalta. Sveitsin NLA taas on tyyliltään lähempänä Ruotsin liigaa. Yllättävän paljon eroavaisuuksia löytyy sarjojen välillä, vaikka onkin kyseessä sama laji.
− Sveitsissä on hyökkäysvoittoista peliä ja pääsääntöisesti jätkät ovat todella taitavia. Joka joukkueella on todella laadukkaita ulkomaalaispelaajia. Peliä käännetään tosi nopeasti, kun Suomessa on totuttu enemmän siihen, että pelataan organisoidusti puolustuspeliä.
Sveitsiläisten joukkueiden tyyli pelata rohkeaa hyökkäyspeliä kiekolla, kääntää peliä nopeasti sekä paineistaa vahvasti luistelemalla koko kentän alueellamon Sallisen mukaan yksi tekijä, miksi Sveitsi on pystynyt nykyisin haastamaan maaotteluissa suuriakin jääkiekkomaita.
− Täällä on menty isoja harppauksia eteenpäin. Huippupelaajia tulee NHL:ään saakka vuosi toisensa jälkeen, ja kovasti tehdään töitä sen eteen, että pystyvät huippupelaajia tuottamaan entistä enemmän jatkossa.
Sallinen kokee saaneensa paljon arvokasta tietoa ja taitoa ulkomailla pelaamisesta, kun jokaisessa paikassa on ollut omat tyylinsä.
− Viimeisen kolmen vuoden aikana saanut huomata, että systeemejä on hyvin monenlaisia ja on erittäin monia tapoja pelata jääkiekkoa. Se on varmasti tehnyt minustakin paremman pelaajan, kun pitää pystyä sopeutumaan tyyliin kuin tyyliin, ja pitää päästä rytmiin mukaan nopeasti.