— Oon lähdössä tapaamaan vaihto-oppilasvuoden kavereita, niin käydään draftissa samalla.
Näin kommentoi 18-vuotias Niclas Lucenius Tapparan haastattelussa 18.6.2007 NHL:n varaustilaisuutta, johon hän itse osallistui. Atlanta Trashers varasi turkulaissyntyisen sentterin neljännellä kierroksella. Lucenius toteaa, että matka varaustilaisuuteen meni kuten vuonna 2007 kuvaili.
— Se meni juuri niin. Varaustilaisuus oli hauska kokemus, ja siellä oli jenkkikavereita. Varaustilaisuuden jälkeen parin päivän päästä lähdimme kohti Philadelphiaa pikkubussilla. Vaihtovuoden jälkeen olen pyrkinyt joka vuosi käymään siellä, Lucenius muistelee.
Vuonna 2004 Lucenius lähti TPS:n junioreista 15-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Philadelphiaan. Vuosi Atlantin takana oli hyvin erilainen, mutta opettavainen kokemus nuorelle kiekkoilijalle.
"Pelasin maalivahtina TUTOssa viidestä kuuteen vuotta"
— Se oli hyvin silmiä avaava kokemus. Elämä oli hyvin erilaista, mihin olin Suomessa tottunut. Kaiken kaikkiaan todella hieno vuosi. Sieltä on jäänyt paljon ystävyyssuhteita, ja se on todella iso osa elämääni.
Vaihtovuotena Lucenius pelasi koululaissarjaa, jossa tehomies kauhistutti vastustajia tekemällä 24 pelissä 66 maalia ja 101 tehopistettä.
— Meillä oli vain pari kenttää pelaajia joukkueessamme. Peliaikaa oli paljon, joten oli enemmän aikaa tahkota pisteitä. Taso oli myös ailahteleva, jotkut olivat hyviä tiukkoja matseja ja jotkut ei niin tiukkoja.
— Siellä oli taas erilaista lätkää, ja sain kokeilla eri rooleja. Pelasimme sinä vuonna myös jalkapalloa ja haavipalloa.
TUTOssa kaikki alkoi
28-vuotiaan mailataiturin jääkiekkoura alkoi TUTOsta, jossa nykyisen hyökkääjän pelipaikka löytyi silloin maalitolppien välistä. Kiekkojen syöttinä Lucenius viihtyi yllättävän pitkään.
— Jääkiekko urani alkoi TUTOssa, Varissuon luistelukoulussa. Pelasin maalivahtina TUTOssa viidestä kuuteen vuotta, kunnes yhdessä turnauksessa pelasin kentällä. Sen jälkeen en halunnut enää maaliin.
— Kun aloitin jääkiekon, olin urheilullinen ja hyvä koulussa. Minulla oli myös pilkettä silmäkulmassa, Lucenius kuvailee itseään lapsena.
Vuonna 2005 Lucenius siirtyi kotikaupungistaan Turusta Tampereelle Tapparan junioreihin. Nuorukainen halusi itsenäistyä, ja Tappara tarjosi siihen hyvät puitteet myös vanhempien mielestä.
"HE SANOIVAT, ETTÄ MINULTA EI ODOTETA MITÄÄN"
— Tapparalla oli selvä visio minun tulevaisuuteni suhteen, ja sain sieltä pelipaikan, kämpän ja paikan urheilulukiosta. Siellä oli selvät kuviot, kun juttelimme toimitusjohtajan ja valmentajan kanssa mikä on tavoite ja miten etenemme siihen.
— Tämä tuntui vanhempien mielestä turvalliselta ratkaisulta siihen nähden, että olin vuoden ollut poissa kotoa. Halusin myös itsenäistyä pois vanhempien nurkista. Vanhempani juttelivat Tapparan suuntaan, ja he olivat tyytyväisiä, joten se oli silloin hyvä vaihtoehto.
Liigasta Riikaan
Vuonna 2009 Lucenius löi todellisesti läpi Tapparan Liiga-miehistössä ja iski 46 pistettä 56 pelaamassaan ottelussa. Luceniuksen mukaan pisteiden syntyminen kuului normaaliin pelaajakehitykseen.
— Kehityin pelaajana vuosi vuodelta, ja onnistumisen myötä tuli lisää vastuuta. Ja kun saa vastuuta ja tekee tulosta, niin tulee taas lisää vastuuta. Tämä on perus jääkiekon kulku.
Kahden menestyksekkään Tappara-kauden jälkeen Lucenius siirtyi 2011 Dinamo Rigan riveihin KHL:ään kahden vuoden sopimuksella, mutta visiitti jäi yhden kauden mittaiseksi. Rooli ei tyydyttänyt kiekollista hyökkääjää, ja hän päätti lähteä takaisin Suomeen. Päätöksestä on jäänyt kuitenkin spekuloitavaa niin hyvässä kuin pahassa.
"En tietenkään mielellään pelikieltoja ota"
— Toimitusjohtajan ja joukkueen kanssa juttelimme, että ensimmäisenä vuonna ei ole suurta vastuuta. He sanoivat, että minulta ei odoteta mitään ja että totuttelet tähän tahtiin ja vauhtiin. Toiseksi vuodeksi he lupasivat minuutteja.
— Ennen toisen kauden alkua valmentaja sanoi, että rooli on sama kuin ensimmäisenä vuotena. En halunnut toista vuotta pelata pienellä peliajalla, ja ajattelin että kehittyminen ei edisty, Lucenius tuumaa.
Vaikka reissu Riikaan jätti jonkin verran mitä jos -mietteitä, uskoo Lucenius kuitenkin Suomeen paluun olleen oikea ratkaisu.
— Olen miettinyt sen jälkeen, että jos olisin jäänyt Riikaan, olisiko asiat menneet toisin, koska valmentaja vaihtui nopeasti lähtöni jälkeen. Toisaalta Suomessa testeissä minulta löytyi mykoplasma, ja en tiedä olisiko sitä löytynyt, jos olisin Riikaan jäänyt.
Raha ei ratkaise
Lucenius on pelannut myös Sveitsin ja Slovakian liigoissa sekä Saksan kakkosliigassa. Sveitsistä ja Slovakiasta turkulaisella on hyvät muistot, mutta Saksa puolestaan ei sopinut pistenikkarille. Lucenius kuitenkin kokee, että kaikki maat ovat opettaneet ja kehittäneet häntä.
— Sveitsissä oli hyvää lätkää, ja se oli todella piristävä paikka loukkaantumiseni jälkeen. Slovakiassakaan ei ollut mitään valittamista. Palkat tuli ja kaikki hoidettiin siten kuin oli sovittu. Saksa oli sellainen reissu, joka opetti vastoinkäymisten kautta, ja kehityin henkisesti sillä reissulla.
Sentterillä olisi ollut mahdollisuus viime syksynä palata ulkomaiden pienempiin sarjoihin, mutta se ei kiinnostanut häntä. Paksumpi lompakko olisi ollut ainut syy lähteä takaisin, mutta sitä 28-vuotias Lucenius ei arvosta pelaamisen nautintoa korkeammalle. Paikka kasvattajaseurassa on sopinut hyvin uran tämänhetkiseen vaiheeseen.
— Piti pysähtyä ja miettiä mitä haluan, ja miten saan itsestäni parhaan irti. Ainoa syy lähtöön olisi ollut raha, mutta se on pieni arvo maailmassani. TUTOssa on tuttu valmennus ja Turku on tuttu kaupunki sekä perheeni on täällä. Näin sen silloin ja näen edelleen, että TUTOon jääminen on paras ratkaisu.
Kapteenin työ on rentoa hommaa rennolle äijälle
Lucenius valittiin joukkueen kapteeniksi samalla, kun Hannu Kuru siirtyi TPS:ään ja Luceniuksen jatko kauden loppuun julkaistiin. TUTOn kokeneempaan kaartin kuuluva Lucenius kokee onnistuneensa joukkueensa kipparoinnissa.
— Olen saanut jätkiä ajattelemaan asioita toiselta kantilta ja olen tuonut joukkueeseen positiivisuutta sekä iloisuutta. Vastoinkäymisten kohdalla olen opettanut kuinka niitä pystyy käsittelemään ja miten niistä pääsee mahdollisimman nopeasti yli. Ei kapteenin homma mikään kauhea urakka ole ollut.
"Pelaan sitä paremmin mitä enemmän saan jääaikaa"
Lucenius tunnetaan tulisieluisena pelaajana, ja tällä kaudella mies on istunut seitsemän peliä pelikiellossa kahteen eri otteeseen. Ensimmäisen kerran joulukuussa kahden pelin ajaksi, kun kultakypärä arvosteli joukkuekaverinsa saamaa jäähyä. Toisen kerran tammikuussa viiden pelin ajaksi, kun kapteeni loukkasi tuomareiden koskemattomuutta.
Viimeisin tapaus oli perjantai-illan SaPKo-ottelussa, jossa Lucenius protestoi Aki Keinäsen jatkoajalla saamaa jäähyä heittämällä hanskan maahan ja potkimalla sitä luistimella. Tästä tuomaristo tuomitsi kapteenille käytöskympin.
Onko tällainen käytös sopivaa kapteenille?
— En tietenkään mielellään pelikieltoja ota. Aina näitä jollekin tulee, toiselle syystä ja toiselle syyttä. Kertaakaan en ole kussut joukkueen puroihin, ja ajattelen joukkueen parasta kopissa sekä jäällä.
— Pelikieltoja tulee, mutta niitähän voi tulla kelle tahansa. Joillain läikkyy yli ja joillain ei läiky. Yritän näyttää kentällä, kopissa ja hallin ulkopuolella esimerkkiä muille, Lucenius vakuuttaa.
Potentiaalia löytyy, mutta mikä on tulevaisuus?
Pistenikkari on nakuttanut tällä kaudella Mestiksessä 13 maalia ja 51 pistettä 38 ottelussa. Tulevaisuudessa Lucenius haluaa pelata vielä pitkään, ja tärkeää hänelle on pelaamisesta nauttiminen. Voitontahtoisena pelaajana hän haluaa pelata mahdollisimman korkealla tasolla.
— Jos ei ole hauska pelata, niin pitää keksiä muutoksia. Junnupeleistä asti olen halunnut kehittyä ja ottaa askeleita eteenpäin. Sama pätee edelleen eikä se tule ikinä muuttumaankaan. Pienempi rooli kovemmassa sarjassa on aina askel eteenpäin, mutta omat vahvuuteni ovat kiekollisessa pelissä. Pelaan sitä paremmin mitä enemmän saan jääaikaa.
— Sellainen ratkaisu, joka vie henkilökohtaisesti itseäni eteenpäin. Tämä on se ratkaisu, johon tulen päätymään tulevaisuudessakin, Lucenius tiivistää.