Tunnelmat Tepsin pukukopin tietämillä ovat erittäin vaiteliaat ja vakavat, siitäkin huolimatta, että kotijoukkue on juuri kukistanut Espoon Bluesin ja siirtynyt ottelusarjassa 3-2 johtoon. Pelaajat ja toimitsijat pyyhältävät pukukopin ovella kuin aaveet. Hiljaa ja vakavina.
Hetken päästä kopista kävelee leveällä askeleella lenkille valmistautuva Mikko Rautee. Tepsin verryttelyasussa ja likaiset nappulahanskat kädessään pitkät mustat kiiltävät hiukset pipon alta pilkistäen. Kaarinalaissentterin kasvoja koristaa tikattu viilto poskessa, johon haastattelijan katse väkisinkin hakeutuu.
Ottelu Bluesia vastaan oli erittäin nihkeä. Lopulta Tepsi pystyi nousemaan kuilun reunalta ja nappaamaan tärkeän voiton. Ensi tiistaina Espoossa peli on ensimmäistä kertaa katkolla.
- Nihkeä ja nihkeä. Playoffit ovat tälläisiä. Kaveri tulee tänne ja me tiedetään Hantan taktiikat. Blues tulee tänne aina puolustamaan. Meille oli erittäin tärkeätä, että saatiin ensimmäinen maali Turussa. Se oli se avainasia. Kyllä tämä nihkeätä saattaa olla monen mielestä, mutta tällaista se playoff-kiekko on, Rautee sanoo rauhallisesti.
Rautee oli äärimmäisen vaatimaton puhuessaan avausmaalista passiivissa, vaikka maali syntyi hänen omasta mailastaan.
- No joo, se nyt tuli tällä kertaa mulle. Hyvin karvattiin ja Marco ja Metsärannan Matu tekivät hyvin töitä. Mä menin vaan maalin eteen ja Marko syötti sinne ja onneksi sain sen riparin hakattua sisään, Rautee sanoo vaatimattomasti.
Turussa ollaan totuttu viime vuosina, että Rautee on niitä pelaajia joiden teholukema on joukkueen parhaita. Tänä vuonna asia oli kuitenkin toisin.
- Monet tietää, että mä pelasin syksyllä loukkaantuneena kun meillä ei ollut äijiä. Turha sitä selitellä. Se oli aika vaikeata, sillä mä en pystynyt edes aloittamaan ja taklaamaan. Se oli lähinnä sen takia, että meidän oli pakko saada neljä kenttää kasaan. Se oli kylkivamma. Mulla oli viiden sentin repeämä kyljessä, ja se repeämä oli kaksi senttiä leveä. Nyt se on jo kunnossa, mutta se oli silloin aika paha. Silloin olisi pitänyt huilata vaan, Rautee puolustelee.
Rautee on nähnyt niin Palloseuran kahdet mestaruusjuhlat kuin niitä seuranneet kaksi mestaruuskrapulan vuottakin. Rooli on vaihdellut ykköskentän peliä tekevästä sentteristä kolmoskentän roolipelaajaksi, mutta kumman roolin mies tuntee omakseen?
- Molemmissa pitää pystyä pelaamaan. Se on tärkeä homma. Totta kai kaikki haluaisivat pelata ylivoimaa. Meillä on kaksi helvetin hyvää kenttää, jotka tekee hienoja maaleja. Mä otan sen rooliin, joka mulle annettaan. Siitä mä lähden liikenteeseen. Pudotuspeleissä roolilla ei ole niin suurta merkitystä. Sieltä saattaa tulla ylivoimaa tai puolustamista.
Eikö kentät kuitenkin koota hieman roolituksen mukaan?
- Totta kai, totta kai. Se kuuluu asiaan. Meillä on kaksi valtakunnan parasta ylivoimakenttää edessä ja jätkät on hoitanut sen homman hienosti.
Kysyttäessä ensi kauden suunnitelmista ja mainittaessa itäinen naapurimaa, Rauteen katse harhailee ensimmäistä kertaa. Mies muuttui haluttomaksi kommentoimaan enää mitään.
Haastattelu päättyy, ja Rautee jatkaa kohti lenkkiä.
