Torstain aamutreenien jälkeen jututettavana on itsevarma maajoukkuehyökkääjä. Tammikuussa 19 vuotta täyttävä Aleksi Saarela rikkoi Liigassa jo kymmenen osuman rajan, ja onnistumisia on kertynyt mukavasti.
Syyskauden seitsemässä maaottelussa maalitili on vielä avaamatta. Asioille on aina syynsä.
− Sitä ei tiedä, miten onnistun maajoukkueessa, kun Semir [Ben-Amor] ei ole vierelläni, veistelee Saarela.
Kuittikin tulee välittömästi vierustoverilta.
− Olen Saarelan henkinen sensei, kertoo Ben-Amor.
Kuten asiaan kuuluu, ässäsentteri elää tilanteen kerrallaan. Maajoukkuekuvioita mietitään vasta, kun on niiden aika.
− Illalla on Ilves-peli, ja sitten on vielä pari huilipäivää ennen leirin alkamista. Kaipa kotikisat silti jotain fiiliksiä saavat aikaan, miettii Saarela.
Saarela on ollut läpi syksyn Nuorten leijonien miehistön runkopelaajia. Lopulliset kokoonpanot muodostuvat luonnollisesti vasta kisaryhmän valitsemisen jälkeen. Osa pelaajista on matkalla lopulliseen miehistöön.
− Ei ole sähköpostiin tullut mitään lopullisia kokoonpanoja, nauraa Saarela.
− Aiempiin peleihin kootut ketjut voivat mennä kokonaan uusiksi, kun Pohjois-Amerikassa pelaavat saapuvat mukaan.
Ässistä valtameren taakse lähti kauden ensimmäisten pelien jälkeen Saarelaa vuotta vanhempi Juho Lammikko.
− En ole Juhoon ollut sen kummemmin yhteydessä, muutenkin vain Veini Vehviläisen kanssa olen näistä jutellut, tuumii Saarela.
JYP-vahti Vehviläinen antoikin Porin-ottelussa vahvoja näyttöjä osaamisestaan. Alun huumoriosuudesta huolimatta erittäin tärkeä seikka, itseluottamus, vaikuttaa olevan kunnossa.
− Ei meillä ole mitään estettä pärjätä kisoissa, kiteyttää ässähyökkääjä.
