Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue lähtee selvin tavoittein kohti Etelä-Koreaa ja olympialaisia. Kotimatkalle halutaan päästä mitali kaulassa.
– Tavoitteena on voittaa alkusarjan jälkeen eteen tulevat kuolemanpelit ja tätä kautta olympiamitali, Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen sanoo.
Naisten jääkiekkoilua ovat vuosikaudet hallinneet Pohjois-Amerikan joukkueet Kanada ja Yhdysvallat. Kerta toisensa jälkeen Suomi on löytänyt tiensä MM-kisoissa pronssipeliin Kanadan ja Yhdysvaltojen marssiessa finaaliin.
Niin kävi myös viime kevään MM-kisoissa, kun Kanada päihitti Suomen välierissä 4–0. Alkusarjassa tapahtui kuitenkin jotain, joka jäi myös historian kirjoihin: Suomi voitti Kanadan ensimmäistä kertaa MM-tasolla.
Yksi voitto luo uskoa, että maailman kärkimaat ovat hyvänä päivänä kaadettavissa.
– Nyt meillä kasvaa pelaajasukupolvi, joka oikeasti uskoo siihen. Sen kynnyksen yli on vain mentävä. Se on kerran tehtävä arvokisoissa. Nyt me tiedämme, että jos kaikki natsaa, voimme voittaa. Emmehän me voita heitä vastaan valtaosaa kymmenestä pelistä, mutta tiedämme, että voimme voittaa sen yhden. Ja jos voitamme sen oikeana iltana, sitten voi toteutua iso unelma, Mustonen kertoo.
– Pelaajat tänä päivänä uskovat, että se on mahdollista, kun se on kerran jo tehty. Se on aina lajikulttuurin kehitykselle iso asia. Uskon, että se poikii pitkässä juoksussa lisää pelaajia, jotka tietävät, että se on mahdollista, Mustonen jatkaa.
Mistä Suomi hakee etua?
Pieni ja piskuinen Suomi ei pärjää pohjoisamerikkalaisia vastaan taistelussa olosuhteista ja ammattimaisuudesta, kun puhutaan naisten jääkiekkoilusta. Rapakon takaa tulee Suomea vastaan kivenkovia ammattilaisia.
– Johtavista maista Kanadalla on 90 000 pelaajaa ja Yhdysvalloilla 60 000. Meillä on se nelisen tuhatta. Lisäksi tiedämme, että näissä maissa on toimivat puoliammattilaisliigat. Yhdysvalloissa voi sanoa että NCAA eli yliopistosarja on käytännössä ammattilaisliiga. Meidän olosuhteisiin nähden emme voi kilpailla näillä urheilullisilla edellytyksillä, Mustonen taustoittaa.
Suomen täytyy löytää osa-alue, jossa joukkue on parempi kuin muut Pohjois-Amerikan joukkueet. Jotain täytyy tehdä huomattavasti paremmin ja laadukkaammin kuin kärkimaat.
Mustonen korostaa sitä, että joukkueesta on saatava olympiakisoissa paras irti.
– Yksi meidän kilpailuosa-alue on se, että meillä pitää sellainen tapa toimia, joka on mieluiten maailman paras. Toivottavasti se näkyy ryhmän kiinteytenä sekä siinä, että ryhmästä, taitotasosta ja resursseista revitään paras mahdollinen irti. Me haluamme olla siinä parhaita.
"Pelaajat tänä päivänä uskovat, että se on mahdollista, kun se on kerran jo tehty."
Kaukalossa Suomi nojaa tuttuun identiteettiinsä. Huippuvastustajat voidaan kaataa tiiviillä puolustuspelillä, huipputason maalivahtipelillä ja vahvalla erikoistilanneosaamisella.
– Noiden teemojen kanssa pitää tehdä lisää hommia. Viime aikoina ne eivät ole toimineet, mutta me tiedämme, että meillä on paukut haastaa ihan parhaat.
Kokemusta ja nuoruutta
Naisleijonien joukkue olympialaisiin sai lopullisen muotonsa maanantaina. Joukkue on sekoitus nuoruutta ja kokemusta. 44-vuotias Riikka Välilä ja 28-vuotias Noora Räty matkaavat jo neljänsiin olympiakisoihin. Välilästä tulee samalla Suomen kaikkien aikojen vanhin naisurheilija talviolympialaisissa.
Nuoruutta tarjoavat muun muassa hyökkääjät Sara Säkkinen ja Petra Nieminen.
– Joukkueessa ovat mukana parhaat valittavissa olleet pelaajat. Kriteerit valinnoille olivat selvät eli sopivuus rooliin, sopeutuminen ryhmään, urheilullisuus ja pelitaito, päävalmentaja Mustonen taustoittaa valintojaan.
Naisleijonat on saavuttanut olympialaisista kaksi pronssia, vuosina 1998 ja 2010. Etelä-Koreaan matkaavassa joukkueessa on kahdeksan pelaajaa, jotka olivat voittamassa pronssia 2010 Vancouverissa.
Välilä sen sijaan oli mukana jo vuonna 1998, kun naisten maajoukkue nappasi pronssia Naganosta.
Etelä-Koreaan matkaava joukkue kokoontuu tämän viikon sunnuntaina ja suuntaa ensi viikolla kisakaupunkiin. Joukkue pelaa siellä harjoitusottelun Sveitsiä vastaan.
