Ensimmäisen kosketuksensa saksalaiseen kiekkoiluun Jarkko Varvio sai 21-vuotiaana Dortmundissa ja Münchenissä pelatuissa MM-kisoissa vuonna 1993.

− Kyllä sieltä on hyvät muistot. Puitteet olivat kunnossa, ja keväällä oli lämpimät kelit. Tulos ei ollut se, mitä haettiin, eikä siihen voi olla tyytyväinen.

Vuotta aiemmin Prahassa Leijonat ylsi hopealle, joten Saksan MM-kisojen seitsemäs sija oli pettymys, mikä johti myös Pentti Matikaisen erottamiseen ensimmäisenä A-maajoukkueen päävalmentajana.

Uran toiset aikuisten MM-kisat oli kuitenkin tapahtumana Varviolle mieluisa kokemus, vaikka Leijonat kärsi tappion myös kisaisännille.

− Saksassa kiekkopuoli hoituu, ja hallissa on meteliä. Yksittäisenä pelinä en Saksa-tappiota muista, mutta saksalaiskannattajilla on tunnelma aina kova.

Kaudet 2001-05 Varvio pelasi Saksassa. Kaksi ensimmäistä kautta sujuivat toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja kaksi viimeistä yhtä sarjatasoa alempana. Varvio kehuu alasarjojenkin tunnelmaa.

− En tiedä, vaikuttaako se, että katsomoon voi viedä alkoholijuomia. Välillä porukka piti kovaa meteliä jo alkuverryttelyissä. Rähinöintiä en muista, että olisi ollut koskaan.

− Vaikka pelattiin pienissä kaupungeissa, niin tunnelma oli kova. Niistä muutamasta tuhannesta ihmisestäkin lähti meteliä. Fiilis on korkealla, ja ihmiset elävät pelissä mukana.

Kolme ensimmäistä Saksan-kauttaan Varvio pelasi Pohjois-Saksassa Bremerhavenissa ja viimeisen Etelä-Saksassa Ravensburgissa.

− Isoin ero oli ilmastossa. Pohjoisessa satoi koko ajan. Siellä alle kahden kuukauden vesisade luokiteltiin kuuroksi. Meren rannalla oli myös kova tuuli. Pohjois- ja eteläsaksalaisten ihmisten välillä huomasin pientä naljailua, kuten tamperelaisten ja turkulaisten välillä.

Saksa on iso maa, ja joukkueita on ympäri maata, joten matkustamista kertyy, ja bussi tulee tutuksi.

− Ihan muutamaan peliin pohjoisesta lensimme, muuten kuljimme bussilla. Pitkiä matkoja tuli kuljettua ja bussissa kului järkyttävä määrä aikaa. Patjat oli bussin lattialla poikittain, ja siinä nukuttiin. Aikaisin aamulla lähdettiin matkaan, ja aikaisin aamulla kotiuduttiin.

Varvion mielestä Saksan alemmissa sarjoissa peli ja puitteet ovat hyvällä tasolla.

− Hallit olivat pääosin hyviä, mutta jonkin verran on myös näitä puoliksi avonaisia, joista saattoi tuiskuta lunta sisään. Siihen tottui, kun oli pari kertaa varpaat ja kädet jäässä.

− Ihan hyvän tasoista kiekkoa pelattiin. Ulkomaalaisvahvistuksia ja kahden passin pohjoisamerikkalaisia oli paljon. Mukavaa oli pelata, ja vastuuta sai paljon. Peli ei toki ole niin tarkkaa kuin esimerkiksi Liigassa tai SHL:ssä.

Saksan liigoissa pelaa paljon ulkomaalaisia. Suomalaisiin suhtaudutaan Varvion mielestä hyvin.

− Se on aina itsestä kiinni, miten sinne menee. Ulkomaalaispelaaja saa helposti myös vihamiehiä. Oma paikka pitää ansaita nöyrällä työnteolla ja reilulla pelillä. Suomalaisilla on hyvä maine. Joka puolella, missä olen pelannut, niin suomalaispelaajat on otettu ilolla vastaan.

Saksa on urheilumaa ja menestynyt erityisesti jalkapallossa. Jääkiekollekin riittää kannattajansa. Kaudella 2015-16 DEL 2 oli eurooppalaisista jääkiekon kakkossarjoista seuratuin. Yleisökeskiarvo oli lähellä Iso-Britannian pääsarjaa. Varvion pelatessa Saksassa Bremerhavenin hallin yleisökapasiteetti oli 2050 henkeä ja Ravensburgin 3000.

− Pohjoisessa Bremerhavenissa koripallo oli iso juttu. Lähellä Bremenissä oli myös Bundesliigan jalkapallojoukkue. Jäähallit olivat kuitenkin täynnä sekä Bremerhavenissa että Ravensburgissa.

Varvion pelatessa Saksassa tekivät saksalaispelaajista muun muassa Jochen Hecht ja Marco Sturm uraa NHL:ssä.

− Bremerhavenista lähti muutama lahjakas nuori DEL:iin. Saksan kakkosliiga on vähän kasvattajasarja. Vähän ihmettelen, että Saksa ei ole maajoukkueena noussut huipulle.

− Pääsarjassa kyllä satsataan ihan tosissaan. NHL:ssä on kovia yksilöitä, ja uskon, että Saksa on tulossa. Sveitsissä on se ero, että kun vain kolme ulkomaalaisvahvistusta on sallittu, niin nuoret saavat aivan eri tavalla vastuuta ja roolia, vertaa Varvio kokemuksiinsa NLA:sta.

Varvion ensimmäisellä Saksan-kaudella pelasi samassa sarjassa uransa viimeistä kautta Venäjän maajoukkueen nykyinen päävalmentaja Olegs Znaroks. Tuolloin 39-vuotias keskushyökkääjä pelasi kymmenettä kauttaan Saksassa, ja on jäänyt Varvion mieleen.

− Oli väriläiskä kentällä ja pelimiehenä loistava, vaikka luistelu ei niin nopeaa enää ollut.

Znaroks pelasi Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 461 ottelua ja keräsi 1069 tehopistettä.