Voisi kuvitella, että olympialaisten kisapaikkoihin tarvittavat välineet ja tarvikkeet olisi tuotu kisapaikoille jostain läheltä, esimerkiksi Kiinasta. Näin ei kuitenkaan ole asian laita ainakaan olympiakiekossa käytössä olevien hallien kaukaloiden kohdalla.
Olympiakaukalot on nimittäin valmistettu Suomessa Icepro Oy -nimisen yrityksen toimesta. Yritys on toimittanut kisoihin yhteensä neljä kaukaloa, kaksi otteluhalleihin (Gangneung Hockey Centre ja Kwandong Hockey Centre) ja kaksi otteluhallien yhteydessä oleviin harjoitushalleihin.
"Se ei vaadi kuin ihan vähän hiekkaa, että kiekko hajottaa pleksin."
- Kaukalot on valmistettu Ylivieskassa, Pohjanmaalla ja sieltä sitten kuljetettu osissa tänne. Meidän kauttamme ovat tulleet kaikki olympialaisissa olevat jääkiekkokaukalot, kertoo kaukaloista kisapaikalla vastaava Tomi Hukari.
Vuonna 2010 perustettu yritys työllistää vuodenajasta riippuen noin 20 työntekijää. Kaukaloita syntyy vuodessa noin 60, joita yritys sitten toimittaa tilaajille ympäri maailmaa. Kotimaan Liigan kaukaloista valtaosa on yrityksen tekemiä.
- Muistaakseni Hakametsä, Turun Gatorade Center ja Oulun Raksila ovat ainoat hallit, joissa ei ole meidän tekemää kaukaloa. Voi olla, että unohdan tästä nyt jonkun paikan, mutta reilusti yli puolet Liiga-kaukaloista ovat meidän kauttamme, Hukari kertoo.
Hukari kertoo, että olympiaprojekti on ollut yritykselle sen historian ehkä haastavin kokonaisuutena. Suomessa tehdyn valmistusvaiheen jälkeen kaukalot on kasattu kisapaikoille paikallisin voimin, jota ennen on täytynyt rakentaa myös tarvittava pohja kaukaloa varten.
- Täällä ei jäähallien kylmärakentamisen kulttuuri oikein ole ollut nykypäivää, niin sen kanssa on joutunut olemaan luova. Paikalliset ovat tehneet kaukaloiden lattian. Kyseessä oli ymmärtääkseni yritys, joka ei ole niitä pahemmin tehnyt aikaisemmin. Kaikki on kuitenkin onneksi saatu loppupeleissä toimimaan.
Likaiset kiekot rikkovat pleksit
Kaukaloiden asennusta paikallisen työvoiman toimesta oli valvomassa Hukarin lisäksi kolme Icepron työntekijää, jotka ovat nyt kisojen aikaan kansainvälisen olympiaorganisaation palveluksessa. Tarkoituksena on varmistaa, että apu on lähellä, jos kaukaloiden kanssa ilmenisi ongelmia.
Otteluissa kaukaloiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta harjoitushallissa vahingoilta ei ole vältytty. Esimerkiksi Leijonista Tommi Kivistö ja Marko Anttila onnistuivat harjoitusten yhteydessä laukomaan pleksin sirpaleiksi.
- Syy löytyi likaisista kiekoista. Harjoitushalleissa käytetään täällä karkaistua lasia ja se ei oikein tykkää likaisista kiekoista. Kun sitten harjoitushallissa kiekot menevät yli laidan, niin niiden rosopintaan tarttuu herkästi hiekkaa ja rakennuspölyä ynnä muuta. Ei vaadi kuin ihan vähän hiekkaa, että kiekko hajottaa lasin. Varsinkin, jos laukaus osuu lasin yläreunaan, Hukari selventää.
Otteluhalleissa ei vastaavaa tilannetta ole päässyt syntymään, sillä niissä materiaalina käytetään kovapintaista akryylia karkaistun lasin sijaan. Sekä karkaistu lasi että akryyli ovat hyvin vähällä käytöllä Suomessa ja Skandinaviassa.
Hukari selventää, että Suomessa käytetään akryylin sijaan pääasiassa polykarbonaattia. Tilanne kuitenkin vaihtelee, sillä hänen mukaansa esimerkiksi Ruotsissa käytetään pelkkää polykarbonaattia ja Venäjällä puolestaan pelkkää akryylia.
Materiaalien erona on se, että polykarbonaatti on akryylia kestävämpää, mutta akryylistä puolestaan näkee paremmin läpi. Olympialaisiin akryyli on valittu juuri tätä ominaisuutta silmällä pitäen, kun halutaan mahdollistaa huippulaatuisten valokuvien otto pleksien läpi.
Suojien materiaalin lisäksi olympiakaukaloista ei juurikaan löydy eroja kotimaisiin Liiga-kaukaloihin.
- Käytännössä nämä ovat ihan samanlaisia kuin monet Liigan kaukaloista, mutta kansainvälisten sääntöjen johdosta kentän suojalasit ovat korkeammat. Päädyssä pleksi on 2,4 metriä ja kaukalon sivuilla 1,8 metriä korkea. Tämä on ihan suoraan NHL:stä tuotu asia, että suojalasit ovat korkeammat, Hukari selventää.
Paras tekniikka painoi hintaa enemmän
Hukaria kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että miten pienehkö suomalaisyritys Pohjanmaalta on päätynyt tuottamaan jääkiekkokaukalot maailman suurimpaan urheilutapahtumaan?
Miehen mukaan kaikki on seurausta yrityksen päätekijöiden henkilökohtaisesta intohimosta asiaa kohtaan. Noin kaksi vuotta sitten syntyi päätös, että koko asiaa on vähintäänkin pakko yrittää.
"Käytännössä nämä ovat ihan samanlaisia kuin monet Liiigan kaukaloista"
- Onnistuimme löytämään sopivat kontaktit ja täyttämään kaikki tarjouskilpailulle asetetut vaatimukset. Todella paljon työtä, onnea ja innokkuutta asiaa kohtaan se on vaatinut. Mukavinta kuitenkin on, ettemme olleet edes halvin vaihtoehto, vaan meidät arvioitiin teknisesti pätevimmäksi vaihtoehdoksi.
Vaikka Icepro valittiin kaukaloiden toimittajaksi jo kauan sitten, ei työtaakka ole vähentynyt missään vaiheessa. Vasta nyt, kun olympialaiset ovat lähes päätöksessään, voidaan myös yrityksen puolesta huokaista helpotuksesta. Hukari kertoo tehneensä noin 14-17 tunnin työpäiviä turnauksen aikana.
- Tämä on ollut hemmetin raskas, mutta samalla mielenkiintoinen ja hauska projekti. Aivan kauheasti työtä tämä on kokonaisuutena vaatinut. Yritykselle olympialaiset antavat varmasti lisää uskottavuutta ja luotettavuutta, kun ei sitä oikeastaan tämän kovempaan näytön paikkaan voi päästä alalla, Hukari kertoo.
Hänen mukaansa olympialaisissa vaatimuksia kaukaloiden suhteen on ollut paljon eikä mitään ole jätetty sattuman varaan. Esimerkiksi jääntekijät on tuotu paikalle Kanadasta ja Yhdysvalloista ja he ovat kokeneita NHL-ammattilaisia.
Olympiaturnauksen ollessa miesten mitalipelejä vaille ohi, on ajankohtaista miettiä myös kaukaloiden tulevaisuutta. Hukarin mielestä asiaa on varmasti jossain pohdittu, mutta suoria keskusteluja ei ole ainakaan hänen kanssaan käyty.
- Sellaista puhetta on ollut, että tähän halliin tulisi joku Aasian liigan (Asia League Ice Hockey) joukkue pelaamaan. Varmaa se ei vielä ole ja yleensähän näillä olympiarakennelmilla on ollut aika surkea kohtalo. Eipä täällä maassa vielä ole oikein kiekkokulttuuria, mutta toisaalta olisihan se sääli, jos näille ei löytyisi käyttöä kisojen jälkeen, Hukari toteaa lopuksi.
