Jokerit selvisi viime keväänä neljän joukkoon, kun se kukisti puolivälierissä paikallisvastustajansa HIFK:n puhtaasti 4–0. Joukkueen pukukopissa tunnelma oli puolivälieräsarjan jälkeen vapautunut – ulkopuolisen silmin ehkä liiankin.
Välieräsarjassa JYPiä vastaan joukkueen peli lähtenyt vastaavaan lentoon missään vaiheessa. Silloisen kakkosvalmentajan Tomi Lämsän mukaan syy ei kuitenkaan ollut kylläisyys, vaan se, että vastustajan pelityyli oli täysin toinen kuin IFK:n.
– Me lähdimme taktisesti sitä murtamaan, ja osittain onnistuimmekin, mutta ehkä jäimme liian paljon taktisuuden tasolle, Lämsä pohtii.
– Emme saaneet ihan sitä tunnetilaa, joukkueen tiiviyttä ja päämäärätietoisuutta ulos.
Valmentaja muistuttaa, että JYP oli nimenomaan tunnetilaltaan ehkä maan paras joukkue, ja että ottelut olivat hyvin tasaisia.
– Päivä päivältä uskon enemmän siihen, että viimekädessä joukkueen hyvä suoritus tulee ilmeen; tietynlaisen positiivisuuden ja rentouden kautta, Lämsä kertoo.
– Kun on kovin paikka, pitää pystyä vain suorittamaan ja tekemään asioita. Se vaatii itseluottamusta ja hyvän fiiliksen. Pakottamalla jää aina lopusta vähän tulematta.
Edellinen päävalmentaja Erkka Westerlund myönsi kauden jälkeen, että valmennusjohto tinki kauden aikana prosessikeskeisestä ajattelustaan. Sen sijaan keskityttiin tuloksen tekemiseen, Westerlundin mukaan jälkiviisaasti ehkä liikaakin.
Lämsä muistaa asian samoin. Kun joukkueen hyvä syysvire katkesi avainpelaajien loukkaantumisten myötä, oli silti pakko tehdä tulosta.
– Loukkaantumiset aiheuttivat kokoonpanomuutoksia ja tietynlaista painetta. Kun tuli tappioita, piti päästä voittoihin kiinni, Westerlundin seuraaja ja aisapari muistelee.
– Ehkä vähän oikaisimme asioita siinä vaiheessa – tavallaan pakon sanelemana, koska voittaa pitää. Tämä on kuitenkin tyly maailma, voitot ratkaisevat, Lämsä muistuttaa.
