Haastattelun ensimmäisessä osassa Raland Ramoser kertoi oman tarinansa aina vuoteen 2002 asti, jolloin hän vaihtoi seuraa Renoninsta naapurikaupungin Bolzanon joukkueeseen.
Ramoserin palaaminen Bolzanoon tarkoitti sitä, että hän sai joukkueessaan kapteeniin roolin. Mestaruutta tavoittelevan Bolzanon kapteenina ei välttämättä ole helpointa olla, mutta Ramoser otti paineet vastaan mielellään.
— Kyllähän Bolzanossa vastuuni kasvoi valtavasti. Olin vastuussa, jos asiat eivät toimineet. Kaikki tulivat puheilleni, jos meni hyvin, mutta yhtä hauskaa ei ollut se, että he tulivat puheilleni myös silloin, jos meni huonosti. Ajoittain oli seliteltävää, nauraa Ramoser ja jatkaa:
| Roland Ramoserin saavutuksia |
| U18 MM-turnauksen paras hyökkääjä, eniten maaleja tehnyt pelaaja ja eniten pisteitä tehnyt pelaaja (1990) U20 MM-turnauksen paras hyökkääjä (1992) Italian Elite A:n mestari (1994, 1995, 2008, 2009) Italian Cupin Mestari (2007, 2009) Eniten pisteitä Elite A:ssa kaudella 2000-01 (32 ottelua, 35+34=69) Kaksi kultamitalia (D1B) ja yksi hopeamitali (D1B) Italian maajoukkueessa (Kultaa 2004 ja 2009, hopeaa 2005) MM-kilpailuiden eniten maaleja ja pisteitä tehnyt pelaaja, sekä paras tehotilasto (2009) |
— Tottakai halusin voittaa kapteenina Italian mestaruuden, koska olisi hienoa nostaa kannua edes kerran kapteenina. Siinä oli tavoiteltavaa ajoilleni Bolzanossa.
Muutama ensimmäinen kausi Bolzanossa ei mennyt kuten elokuvissa, ja Milano hallitsi sarjaa voittamalla vuodesta 2002 lukien viisi peräkkäistä mestaruutta. Kelkka kääntyi kuitenkin kaudella 2006-07, kun SGC Cortina onnistui kaatamaan milanolaiset tasaisen finaalisarjan jälkeen.
— Ensimmäiset kaudet eivät menneet Bolzanosa mitenkään mainiosti. Oli aika rankkaa aikaa, koska halusin nostaa maljan kapteenina vielä urani aikana, mutta emme selvinneet tavoitteeseen kovin nopeasti. Teimme kovasti töitä aluksi, Ramoser kertoo.
Kun Milano oli viimein kaadettu, oli Bolzanossa taas juhlien aika. Bolzano voitti Italian mestaruuden vuosina 2008 ja 2009, ja Ramoser pääsi nostamaan kannua kapteenina, mitä oli pitkään toivonut. Vuonna 2007 ja 2009 Bolzano ylsi myös Italian Cupin mestaruuteen. Näistäkin syistä mies pitänää kyseisiä vuosia uransa yhtenä kohokohtana.
— Meillä alkoi olla hyvin hitsautunut joukkue ja pelasimme hyvin yhteen. Loppuajastani Bolzanossa voitimme kaksi mestaruutta peräkkäin ja muutaman Italian Cupin. Oli todella hyvä fiilis, kun sain johtaa joukkueeni mestaruuteen kapteenina, koska maailmassa on monia hyviä pelaajia, jotka eivät koskaan voita mitään, analysoi Ramoser.
Ramoseria ei yleensä ole tunnettu tappelijana, mutta kauteen 2008-09 hyökkääjälle mahtui myös pystypaini kanadalaisen Kiol McLeodin kanssa. Spektaakkeli sai konkarin hymyilemään.
— Niin, enhän tosiaan ehkä ole se paras tappelija. Onhan se silti kiva aina välillä vähän ottaa miehestä mittaa. Joskus pitää herätellä joukkuetta, jolloin täytyy tehdä jotain. Hyvä vaihtoehto on heittää hanskat jäähän, ja näyttää kapteenin otteita, naurahtaa kokenut pelimies ja jatkaa:
— Tappelu oli ennen pudotuspelejä, joten en joutunut olemaan pois tärkeistä peleistä. Halusin näyttää, että meidän silmille ei tarvitse kenenkään hyppiä. Olihan se hauskaa vaihtelua, naureskelee Ramoser.
Paluu vanhaan
Viimeisen kautensa Ramoser pelasi kaudella 2010-11. Hän teki paluun kasvattajaseuraansa Ritten Sportiin vielä kertaalleen. Tuolloin "Roly" pelasi 40 ottelua tehden niissä 29 tehopistettä. Kausi oli pisteiden valossa kohtuullinen, mutta se ei kuitenkaan itse pelaajaa miellyttänyt.
— En oikein ollut tyytyväinen viimeiseen kauteeni. Italiassakin on mahdollisuus voittaa Elite A:n ja Italian mestaruus, mutta voittaakseen täytyy tehdä paljon asioita oikein. Tavoitteeni oli lopettaa urani sinne, mistä sen aloitinkin, eli Renoniin, kertoo Ramoser.
— Aloitimme kauden todella hyvin tuolloin. Meistä ei kuitenkaan hitsautunut sellaista joukkuetta, että olisimme voittaneet pudotuspeleissä, vaikka niihin pääsimmekin pelaamaan. Emme päässeet niin pitkälle kuin olisin halunnut, vaan tipuimme jo puolivälierissä. Olisin halunnut voittaa Renonille vielä mestaruuden urallani, harmittelee Ramoser.
Vaikka tuloksellisesti kausi ei mennytkään putkeen, niin hyvääkin kaudesta löytyi.
"Tuskin uransa lopuksi kukaan katselee taakseen ja miettii, mitä kaikkea jätin tekemättä"
— Oli ihan mukava pelata nuorten pelaajien kanssa, koska Renonissa ei hirveästi ollut kokeneita pelaajia lisäkseni. Sain olla kotikaupungissani viimeisen kauden, ihmiset olivat mukavia ja olin tyytyväinen, että sain päättää urani Renoniin.
Loppujen lopuksi seurajoukkueura kuitenkin sai hyvän päätöksen, eikä Ramoser jäänyt sanojensa mukaan harmittelemaan liiaksi tilannetta.
— Tuskin uransa lopuksi kukaan katselee taakseen ja miettii, mitä kaikkea jätin tekemättä. Enemmän ainakin olen miettinyt, mitä kaikkea saavutin. Meillä oli viimeisellä kaudella todella mukava porukka, mutta ei ehkä menestyvä. Olen silti tyytyväinen, että urani loppui juuri Renoniin, haikailee konkari.
Italian kokenein maajoukkuemies
Seurajoukkueurallaan Ramoser kävi läpi useita seuroja ja sarjoja, nähden maita ja useita mielenkiintoisia pelaajia. Maajoukkueura miehellä on todella pitkä ja kattava. Ramoser pelasi jokaisessa ikäluokassa Italian maajoukkueessa ja teki debyyttinsä aikuisten maajoukkueessa Lillehammerin olympialaisissa.
Kaikkineen maajoukkueuralla kertyi erilaisia turnauksia lähes 30 kappaletta. Roland oli lähellä myös päästä hallitsemaan kaikkien aikojen pelattujen turnausten tilastoa, mutta norjalainen Tommy Jakobsen vei tittelin häneltä yhden turnauksen enemmän pelanneena.
— Pelaaminen ensimmäisissä turnauksissani oli todella rentoa, koska joukkueessa oli todella paljon kokeneita ja hyviä pelaajia. Pääsin pelaamaan esimerkiksi Gaetano Orlandon, Bruno Zarillon ja Roberto Romanon kanssa samassa joukkueessa, ja se oli henkilökohtainen kunnia. Tuolloin Italian maajoukkue oli parhaimmillaan, muistelee Ramoser maajoukkueuransa alkua.
Vuonna 1994 Ramoser debytoi myös MM-turnauksessa ja hän sai olla mukana joukkueessa, joka saavutti Italian maajoukkuehistorian parhaimman suorituksen sijoittumalla kuudenneksi. Kyseinen MM-turnaus järjestettiin Italiassa. Päänäyttämöinä toimivat Bolzano, Canazei ja Milano.
— Ne olivat meille ensimmäiset kotikisat, ja pääsimme sijalle kuusi, mikä on Italian jääkiekkohistorian paras sijoitus. Etenkin, kun kyseessä oli kotikisat, niin voi olla todella tyytyväinen siihen!
Turnauksessa Italia selvisi alkulohkosta aina puolivälieriin saakka. Alkulohkossa kaatuivat Itävalta, Saksa ja Iso-Britannia. Välierävastus Ruotsi oli kuitenkin liikaa, ja Italia joutui taipumaan melko selkein 2-7-lukemin. Ensimmäiset ottelut maajoukkueessa olivat kuitenkin hienoja kokemuksia todella nuorelle hyökkääjälle.
— En minä paljon saanut tuolloin peliaikaa. Taisin kolme tai neljä vaihtoa pelata erässä. Selvisimme kuitenkin Milanossa pelattaviin puolivälieriin ja vastaan tuli Ruotsi. Hävisimme sen, mutta kokemus oli hieno, muistelee Ramoser.
Maajoukkueuran rakettistartti miellytti myös pelaajaa itseään.
— Pelasin kaksi kuukautta aiemmin Lillehammerin olympialaisissa ja nyt olin tekemässä italialaista kiekkohistoriaa. Kaksi parasta asiaa heti alkuun! Nuori pelaaja ei voinut muuta toivoa, naurahtaa "Roly".
Laskusuhdannetta
Seuraavina vuosina Italia pelasi melko hyviä turnauksia selviten monesti puolivälieriin asti. Ramoser oli mukana kaikissa.
— Seuraavina vuosina pelasimme hyvin ja selvisimme monesti turnauksen pudotuspeleihin saakka. Emme koskaan selvinneet välieriin, mutta puolivälieriinkin pääseminen on aina ollut Italialle hieno saavutus, kertoo Ramoser ja jatkaa:
— Nuo ajat kyllä kasvattivat pelaajana. Meillä oli usein tavoite pysyä korkeimmassa MM-turnauksessa, ja jotenkin aina selvisimmekin, Ramoser naurahtaa.
Vuosien saatossa kuitenkin saapasmaan kiekkoilussa tapahtui hidasta, mutta varmaa laskusuhdannetta, eikä maajoukkue ole koskaan enää palannut 90-luvun kulta-aikojen tasolle.
— Vuosituhannen taitteen jälkeen tuli aika, jolloin hyvät italialaiset mysteerisesti katosivat. Meillä oli vaikeuksia pysyä korkeimmassa sarjassa ja uhkana oli tipahtaa MM-turnauksen B-sarjaan.
Italia taisteli pitkään korkeimmassa MM-turnauksessa, mutta väistämätön tapahtui vuonna 2002. Italia ei kyennyt säilyttämään paikkaansa ylhäällä ja tipahti alempaan IA-divisioonaan. Seuraavana vuonna suunta oli vieläkin laskeva ja saapasmaa tipahti IB-divisioonaan.
— Tipahdimme alempaan sarjaan. Silloin täytyi itsekin ottaa enemmän vastuuta joukkueessa ja kannoin monessa turnauksessa kapteenin tunnusta. Aluksi olin vain yksi muista, mutta lopuksi minun piti olla yksi, joka tekee eron vastustajaan, kertoo Ramoser.
Vaikka IB-divisioona ei välttämättä ole korkealle arvostettu MM-turnaus, voittaminen maistui konkarille myös siellä.
— Vaikka voittaisi pelejä alemmissakin divisioonissa, niin ne ovat silti voittoja maajoukkueelle. Kapteenina on aina mukava voittaa otteluita. Alemmissa divisioonissa myös pelaamme ainoastaan voitosta, jos ylempänä taistelemme säilymisestä.
Italian visiitti alempiin divisiooniin ei kuitenkaan ollut kovin pitkä ja saapasmaa oli jälleen mukana varsinaisessa MM-turnauksessa vuonna 2006. Vaikkakin tämän jälkeen Italia on käynyt alempana, niin pysyvyyttä ollaan hakemassa. Loppuajan Ramoser kantoi vastuuta maajoukkueen menestyksestä rutiinilla.
— Nautin ajastani maajoukkueessa, sillä sain paljon vastuuta, jota jokainen pelaaja urallaan haluaa. Olin mukana lähinnä kaikessa ja en aina edes tajunnut, miten monta turnausta olin maajoukkueessa pelannut. Valmentajamme halusi viedä joukkuetta eteenpäin ja homma menikin ammattimaisempaan suuntaan, tietää Ramoser.
Viimeinen ristiretki Alppien yli
Ramoserin viimeiseksi MM-turnaukseksi jäi vuoden 2010 Saksan turnaus, jossa Italia ei kyennyt välttämään putoamistaan I-divisioonaan. Tämä johti päätökseen lyödä pillit pussiin maajoukkueessa.
— Sanoin jo ennen turnausta, että ellemme pysy korkeimmassa MM-turnauksessa, niin lopetan maajoukkueurani, naurahtaa Ramoser.
Italia jäi oman lohkonsa viimeiseksi ja ajautui pudotuslohkoon, jossa vastassa olivat Ranska, Kazakstan ja Yhdysvallat. Jatkoajalle pääseminen Ranskaa vastaan olisi riittänyt takaamaan paikan Italialle seuraavan vuoden MM-kilpailuihin, mutta Italia hävisi ottelun niukasti lukemin 2-1 ja tippui I-divisioonaan.
— Taistelimme viimeisessäkin ottelussa hyvin Yhdysvaltoja vastaan, mutta he voittivat ottelun rangaistuslaukauksilla. Tuolloin sanoin, että olen 37 vuotta vanha, joten on aika antaa muille pelaajille tilaa ja päästää uusia junioreita mukaan. Olisin ehkä voinut yhden turnauksen vielä pelata, mikäli olisimme välttäneet putoamisen.
Ramoserin päätettyä uransa, Italian maajoukkue on mennyt alas ja tullut ylös vuorotellen. Tulevan kevään MM-turnauksessa Italia pelaa jälleen tavoitteenaan säilyä korkeimmalla tasolla.
— Uskon, että suunta on parempi. Jätin maajoukkueen aloittaakseni uuden aikakauden, ja Italialla on mahdollisuus pysyä jälleen korkealla, uskoo Ramoser.
Kiekko syrjään...toistaiseksi
Monet pelaajat valmentavat tai ovat muuten mukana henkilökunnassa uransa jälkeen. Nykyään Ramoser ei työskentele millään tavalla kiekon parissa. Konkari haluaa keskittyä perustamaansa farmiin.
— Pelasin todella kauan ammatikseni kiekkoa ja lopetinkin juuri siksi, että haluan tehdä nyt jotain muuta. Olin aina hallilla tai sen läheisyydessä, joten itselleni on nyt tärkeää, että saan olla erossa, Ramoser kertoo.
— Minulla on nyt mukava farmi. Minulla on myös kaksi lasta ja vaimo, joiden kanssa voin viettää nyt enemmän aikaa. En halua juuri nyt olla kiekossa mukana, mutta katson toki edelleen otteluita mielelläni, huomauttaa Ramoser.
Muut harrastukset, joita nuorempana ei ollut mahdollista harrastaa, ovat nyt mahdollisia.
— Nythän on aikaa harrastaa kaikkea muuta, mitä olen halunnut kokeilla. Käyn esimerkiksi hiihtämässä, kiipeleimessä ja hiihtomatkoilla pitkin Alppeja, luettelee Ramoser.
Vaikka kiekkoilu ei juuri nyt konkarille maistu, niin ei ole täysin mahdotonta, että vielä jonain päivänä näemme hänet hallilla tositoimissa.
— Onhan se mahdollista, että joskus neljän vuoden päästä voisin taas olla kiinnostunut kiekkoilusta. En välttämättä pitäisi valmentajan hommasta, mutta rakastan lajia ja sen pelaamista. Nyt en vaan halua pelata millään tavalla ammattimaisesti, päättää Ramoser.