Vuoden 1973 ikäluokkaa edustavat Kalle Sahlstedt ja Sami Kapanen kohtasivat toisensa ensi kerran jo 15-vuotiaina juniorimaajoukkueissa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Sahlstedt tuli pelaamaan Kuopioon ja tapasi miehen, joka ei ollut muuttunut mihinkään.
- Sen tiesi jo pitkään, että jos joku tekee pitkän uran, niin Sami. Sitä ei tiennyt, kuinka menestyksekäs se olisi, mutta 15-vuotiaina poikasina sen näki. Edes silloin ajatus tämänkaltaisesta illasta ei tuntunut mahdottomalta, Sahlstedt muisteli.
Miehet pelasivat kaksi kautta samassa ketjussa vuosina 2008-10, ja KalPa pääsi välieriin asti molemmilla kerroilla.
Sen tiesi jo pitkään, että jos joku tekee pitkän uran, niin Sami.
- Sen näki heti, kun muutin tänne Kuopioon silloin, mihin suuntaan hän halusi tätä laivaa viedä. Kapanen on yksi hienoimpia pelikavereita, joita minulla on ollut, niin määrätietoinen kentällä ja sen ulkopuolella. Harvoin tapaa tuon tyylisiä ihmisiä. Onneksi tapasimme ja säilyimme kavereina, Sahlstedt kehui.
Parhaiten mieleen jääneet muistot ovat jo nuoruudesta.
- Kahlasimme kaikki juniorimaajoukkueet yhdessä läpi. On hauska, kuinka jo niin nuoresta voi huomata, miten hyvä hänestä tulee. Hän suhtautui määrätietoisesti asioihin, mutta ei liian vakavissaan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kun tulin tänne, oli se sama kaveri vastassa. Muistan, kun nuorena poikana me muut pelaajat lähdimme vaikka kahvilaan, niin Sami jäi huoneeseen venyttelemään. Kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on.
