- Pääsin punaisesta paidasta eroon maanantaina, ja hyvältä on tuntunut. Mitään kipuja ei ole ollut. Treeneissä ei mitenkään hirveästi sen erikoisempaa ole ollut, mutta tänään nyt esimerkiksi vähän pelattiin, Tommi Taimi iloitsee.
Polvituen kanssa tekemisissä oleva Taimi pyrkii harjoittelemaan jonkin verran myös ilman tukea, sillä kyseiset harjoitukset ovat pakin mielestä parhaita jalalle.
- Koetan mahdollisimman paljon käydä jäällä ihan yksinänikin. Polvituki tukee vähän liikaakin, joten välttämättä kaikki lihakset eivät kehity, kun käyttää tukea. Tietysti kaikissa peleissä ja kovissa treeneissä käytän tukea.
Ässät luisteleekin nyt harjoituksissa pelkästään mustissa ja valkoisissa harjoituspaidoissa, eikä kontaktia vältellä. Taimi kertoo, että punaisen paidan kanssa pystyi tekemään kaikkea muuta paitsi juuri kontaktipelaamista.
- Itse sain silti käydä taklaamassa. Jätkät kunnioittavat punaista paitaa, eli jos sellainen on päällä, niin kukaan ei käy kolaroimassa.
- Jos harjoiteltiin yhdellä yhtä tai kahdella kahta vastaan, en vetänyt niitä. Olisihan se tyhmää, jos siinä väistelisi, ei siitä tulisi mitään, Taimi naurahtaa.
Pitkään toipilaana oleminen ei ole kunnon säilymisen kannalta helppoa aikaa. Puolustaja kertookin olevansa tyytyväinen, että taso on säilynyt.
- On hyvä, että olen aina ollut nopea. En ole ikinä jäänyt missään jälkeen jätkistä, puolustaja hymähtää.
- Kun olen luistellut paljon itsekseni, kunto tuntui olevan hyvä. Nyt kun aloitin kontaktin kanssa, niin kyllä se raskaammaksi muuttui, kun joutuu vääntämään kulmissa. Siihen kun saa pelikunnon vielä päälle, niin hyvä. Enkä usko, että siihen menee kauaa. Viikko tai kaksi.
Viivapelaamisessa toivomisen varaa
Kuluvalla kaudella moni SM-liigajoukkue on käyttänyt neljää hyökkääjää ylivoimalla. Ässien päävalmentaja Karri Kivi totesikin, että harvalla joukkueella on neljää hyvää ylivoimapuolustajaa. Miksi näin on?
- Tietysti viivapakilla täytyy olla tosi hyvä laukaus ja tietynlainen rauhallisuus. Välttämättä kauhean monella ei ole sitten sitä hyvää laukausta. Toki kaikki osaavat laukoa, mutta se, että kuka osaa laukoa kovaa ja tarkasti, siitä siinä varmaan on kyse, Taimi arvioi.
- Ja jos siihen otetaan neljä hyökkääjää, niin sen pakin täytyy olla tietynlainen pelinrakentajakin siinä. Kaikkia osa-alueita täytyy osata pyörittää.
Liikkumisen ja laukomisen puolustaja siis nostaa tärkeimmiksi ylivoimapakin ominaisuuksiksi. SM-liigasta löytyy myös joukkueita ja pelaajia, jotka Taimi nostaa esille hyvinä esimerkkeinä erikoistilannepelaamisesta.
- Suurin osa ylivoimapelaamisesta tulee pelaajasta itsestään, lahjoista ja siitä, millainen peliäly kullakin on. Totta kai liikkumista ja sellaista pystyy harjoittelemaan treeneissä.
- Tällä hetkellä mielestäni Jokereilla on tosi hyvä ylivoima, kun siellä on Erik Karlsson, joka on varmaan yksi maailman parhaita ylivoimapelaajia. JYP pitää myös nostaa esiin, niillä oli viime kaudellakin hyvä ylivoima. JYPin Kristian Näkyvä, mun ikäinen jätkä, on tosi hyvä viivapakki.
Jatkoaika seuraa puolustajan polvea ja sen paranemista kahden viikon välein.
Juttusarjan aiemmat osat:
Puolustajan treenipuhde kuvina (27.9.2012)
Kontrollia ja arvuuttelua (11.9.2012)
Kohtalotoveri syysmaisemista (28.8.2012)
Mannertenvälinen polvituki ja ropisevat Mestis-palkinnot (14.8.2012)
Harjoitusotteluita ja turnaushuumaa (31.7.2012)
– Alpo Suhonen: ”Mennään leikkimään ja pelaamaan jotain mukajääkiekkoa”
Kuntoutusta ja omatoimijaksoa (17.7.2012)
Ässäpakilla satanen lasissa (2.7.2012)
