Nimenä se ei sano monelle kiekkojännärille mitään. Mikko Jortikka. Sukunimestäkin tulee ensimmäisenä mieleen se Turun tunnetumpi kuuden mestaruuden kaveri.
Vähintään yhtä näkymätön TUTO Hockeyn pakki on myös jäällä. Hän suorastaan järkyttyy, kun toimittaja lähestyy häntä pelin jälkeen jututettavaksi.
− Ai mua vai? Noh, kyllähän se käy, Jortikka suostuu ratkaisevan Kiekko-Vantaata vastaan käydyn pelin jälkeen.
Ja hyvä niin. 29-vuotias peruspuolustajan perikuva oli tiistaina kuitenkin isossa roolissa, kun turkulaisseura varmisti paikkansa Mestiksen välierissä.
Alivoimalla raatanut 94-kiloinen järkäle loisti varsinkin päätöserässä, kun vantaalaisryhmä haki kavennusta lukuisilla ylivoimillaan.
− Hänen edellinen ottelunsa oli todella vaikea, mutta tänään hän oli todella hyvä. Varsinkin lopussa, missä hän paini isoja minuutteja 5-3-alivoimalla. Pitää nostaa hattua, päävalmentaja Ismo Lehkonen kiitteli.
Ottelu oli pakille neljän kuukauden vamman jälkeen vasta toinen pudotuspeliottelu. Se sai myös sen Seinäjoelta ponnistavan S-kiekko-kasvatin tyytyväiseksi.
− Koko ajan paranee. Sunnuntaina oli huonoin peli, mitä itseltäni muistan. Tänään oli taas ihan hyvä tasonnosto. Kyllä se tästä lähtee, Jortikka myhäili.
− Pitää kyllä sanoa, että tämä tekee hyvää itseluottamukselle. Hyvin sai painia ja vääntää, mutta on näitä myös odotettu.
Ihmeparantuminen ilonaiheena
Alun perin Jortikan ei pitäisi edes pystyä pelaamaan tässä vaiheessa kautta. Marraskuussa tullut vamma sai tylyn diagnoosin – edessä olisi puolen vuoden tauko.
− Hyvä näin päin. Tässä on tehty paljon töitä. Fysioterapeutti Viljo (Niemeläinen) on tehnyt ihmemiehin duunia, pitää olla kiitollinen.
Kaikkien vaikeuksien jälkeen into on vähintään piukassa.
− Sen voin ainakin luvata, ettei siitä homma jää kiinni!
Myös joukkueena turkulaisilla homma kulkee. Seuraava haaste on välierissä, missä kilometrejä tulee alle huomattavasti käytyä sarjaa enemmän.
− Se on joko Kajaani tai Mikkeli, joten reissaamista piisaa. Päästään ainakin matkustelemaan.
Niinhän ne väittävät, että matkailu avartaa?
− No sitä on tullut tehtyä jo edelliset 15 vuotta. Mutta onhan tämä silti aina uniikkia aikaa tämä kevät – tässä vaiheessa kilometrit eivät tunnu missään. Tämä on sitä kunnon hokia, tyytyväinen Jortikka kiteytti.
