Kun Antti Pennanen siirtyi täksi kaudeksi Leijonien peräsimeen, eivät kaikki olleet tyytyväisiä. Uralla askeleen ottamisessa ei ole mitään väärää, mutta tapa, jolla Pennanen sen teki, herätti närkästystä.
Kaikki sai alkunsa pitkäperjantaina viime maaliskuussa, kun Pennasen puolitoistavuotinen pesti Ilveksessä päättyi. Jättisatsauksin kauteen lähtenyt Ilves putosi jo aikaisessa vaiheessa KalPalle, joka porskutti välieriin otteluvoitoin 4–1.
Tulos oli pettymys, mutta suurempi pettymys seurasi summerin soitua. Pennanen ei mennytkään jäälle kättelemään vastustajaa, vaan poistui hallin uumeniin vähin äänin.
Syntyi kohu, jota seliteltiin mediassa viikkojen ajan. Kommentteja pääsivät antamaan niin asiantuntijat kuin vastustajajoukkueen eli KalPan pelaajat ja valmennus. Oli todellinen syy sitten turvallisuusuhka tai purkautunut pettymys, jätti episodi pahan maun suuhun ajatellen sitä, että Pennanen siirtyisi syksyllä Leijonien peräsimeen.
Pennanen on parhaillaan valmentamassa ensimmäistä kertaa NHL-pelaajia 4 Nations Face-Off -turnauksessa. Avausottelu päättyi lukemin 6–1, kun Yhdysvallat hullutteli etenkin kolmannessa erässä. Tulos ei kuitenkaan ole se, mikä puhuttaa eniten, vaan Pennasen toiminta ja kommentit ottelun ulkopuolella.
Ennen turnausta keskusteltiin siitä, että joukkueilla on vain vähän aikaa harjoitella yhdessä ennen avauskiekon putoamista jäähän. Luulisi siis, että harjoitukset käytettäisiin asianmukaisesti niin, että kaikki mahdollinen saataisiin irti. Mutta ei, näin ei käynyt. Suomi oli joukkueista ainoa, joka ensimmäisenä harjoituspäivänä piti vapaaehtoiset jäät, kun muut joukkueet olivat kokonaisuudessaan kentällä.
Myöhemmin harjoitusten aikaan Pennanen ei ollut itse edes paikalla.
Kun Pennanen vielä ennen Yhdysvallat-ottelua jätti medialle tarkoitetun pressitilaisuuden väliin, oli soppa jälleen valmis. Debytanttivalmentajan kuuluisi tällä tasolla antaa itsestään paras mahdollinen kuva niin suomalaisille kuin etenkin ulkomaalaisille, jotka turnausta ovat paikan päällä seuraamassa.
Kun Pennaselta kysyttiin, miksi hän ei ollut jäällä tai haastateltavana, oli vastaus vain "Ei se mitään, oli kommunikaatiokatkos". Paikalla olevat toimittajat jopa näkivät Pennasen käytävällä ennen sovittua lehdistötilaisuutta, mutta kukaan ei tiennyt, minne hän sen jälkeen häipyi.
Paineensietokyky voi vähemmästäkin olla koetuksella ja uudenlaisessa tilanteessa oleminen sekä englanniksi kommunikoiminen sekoittavat helposti kenen tahansa pään, mutta se, että päävalmentaja ei ole paikalla edes oman joukkueensa harjoituksissa, ihmetyttää.
Emme voi toki tietää, mitä kulisseissa tapahtuu, mutta päävalmentajaa kuuluisi kiinnostaa pelaajiin ja heidän vahvuuksiinsa tutustuminen jo ajatellen ensi vuoden talviolympialaisia, joissa NHL-pelaajat saavat pitkästä aikaa olla mukana. Niiden NHL-pelaajien, joita Pennanen on kenties tavannut ensi kertaa nyt käynnissä olevassa turnauksessa.
Samaan jatkumoon ihmeellisistä asioista voi listata esimerkiksi nykyiset ketjukoostumukset. Pääosin ne ovat sellaiset kuin ajateltiin, mutta Patrik Laineen paikka ei nykynäytöillä ole kakkosketjussa, ja tammikuussa kuumimpana suomalaispelaajana loistaneen Kaapo Kakon tulisi olla kentällä. Toisaalta myös avausottelussa näkynyt itseluottamuksen puute ja heikko viisikkopelaaminen herättävät kysymyksen siitä, että eikö valmennuskaan luota joukkueeseen, vaan piiloutuu altavastaaja-narratiivin alle.
Se, mitä Leijonat nyt tarvitsee, on vahva ja itseluottamusta henkivä valmentaja. Kommunikoinnin ei tule olla tönkköä ja vaivaannuttavaa, vaan sanojen tulisi henkiä ulospäin sitä narratiivia, että tässä ollaan joukkueen tukena ja tämä joukkue on hallinnassani.
Viime kauden tapahtumat ovat menneitä, eikä niissä tule liikaa velloa, emmekä voi tietää, mitä kulisseissa tapahtuu. Selvää kuitenkin on, että rehellinen pitää olla. Tapahtumat on helpompi sulattaa, jos kaiken takana onkin looginen ja inhimillinen syy, johon kuka tahansa voi samaistua.
