HIFK varmisti toisen peräkkäisen naisten Suomen mestaruutensa torstaina, kun se päihitti neljännessä finaaliottelussa paikallisvastustaja Kiekko-Espoon ja otti mestaruuteen vaaditun kolmannen voittonsa. Punapaitojen riveistä löytyi jälleen monta ratkaisijaa Sanni Vanhasesta ja Julia Liikalasta lähtien, mutta urheiluromanttisin tarina syntyi tolppien välissä.
19-vuotias Miia Vainio nousi HIFK:n ykköstorjujaksi, kun kauden mitassa eniten vastuuta kantanut Kiia Lahtinen loukkaantui. HPK-välieräsarja alkoi nollapelillä ja myös finaalisarjassa Vainio nollasi vastustajan kertaalleen.
HIFK joutui pelaamaan finaalisarjan myös ilman supertähteään Michaela Pejzlováa, joten helpoista lähtökohdista joukkue ei mestariksi ponnistanut. Vainio oli yksi suurimmista yksittäisistä syistä sille, että Aurora Borealis -pysti pysyy stadilaisten hyppysissä.
Hyvä urheilutarina koostuu paitsi loistokkaista lajisuorituksista, myös ennakko-odotusten ylittämisestä, suurista tunteista ja tietysti tärkeässä roolissa olevasta voittamisesta. Kuudesta pelaamastaan pudotuspeliottelusta viidessä HIFK-vahti torjui vähintään 92 prosenttia kiekoista.
Vainion tapauksessa jokaiseen kohtaan voi hyvällä omallatunnolla laittaa suuren punaisen ruksin. Maalivahtikyvyn osaaminen oli varmasti tiedossa oman pukukopin piirissä, mutta ulkopuolisille saavutus näyttäytyy sensaatiomaisena – suorituksena, joka nousee täysin ansaitusti valokeilaan.
HIFK voitti tasaisen finaalisarjan lopulta ansaitusti, ja suurimpien nimien joukkoon nousi sankarivahti Vainio.
