Willie O’Ree pelasi kahdella NHL-kaudella yhteensä 45 ottelua tehoin 4+10. Vuonna 2019 hänet valittiin Hockey Hall Of Fameen rakentajakategoriassa, koska hän oli ensimmäinen tummaihoinen NHL-pelaaja.
Tony McKegney puolestaan pelasi yli 900 NHL-ottelua ja teki yli 300 maalia ja yli 600 tehopistettä – ensimmäinen tummaihoinen tähtipelaaja iski parhaalla kaudellaan 40 osumaa, mikä oikeutti liigan maalipörssissä sijalle 28 – taakse jäi esimerkiksi Brett Hull.
Fred Sasakamoosea pidetään alkuperäisväestöjen edelläkävijänä NHL-kaukaloissa, vaikka ura kesti vain 12 ottelua.
Bryan Trottier, jonka isän suvussa on yhteyksiä cree-alkuperäisheimoon, pelasi upean NHL-uran: 1 279 runkosarjapeliä ja 1 425 tehopistettä, kuusi Stanley Cupia, Art Ross Trophy ja Hart Trophy kaudella 1978–79, Conn Smythe Trophy seuraavalla kaudella ja uran päätyttyä itsestään selvä nimitys Hockey Hall Of Fameen. Trottierin yhteys alkuperäisväestöön pitää kuitenkin ennalta tietää, sillä hakukonetuloksista ei löydy viittauksia Trottierin cree-taustoihin.
O’Ree ja Sasakamoose on luontevampaa muistaa, koska he tekivät ensimmäisinä jotain poikkeuksellista.
Rasismi ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään, ja Samaan aikaan NHL promotoi "Hockey Is For Everyone" -kampanjoita, vaikka iskulauseessa ei ole mikään totta. Jääkiekko kun on lähtökohtaisesti hyvätuloisten valkoihoisten laji.
Sasakamoose ei 1950-luvulla alkuperäiskansan jäsenenä saanut omistaa maata tai ostaa alkoholia, mutta tusina NHL-pelejä antoi erivapauksia. O’Ree puolestaan ylsi NHL:ään aikakaudella, jolloin varsinkin Yhdysvaltain eteläosissa oli vielä erilliset wc:t tummaihoisille.
Molemmat tienraivaajat ovat peliuransa päätyttyä olleet aktiiveja NHL:n monimuotoisuuden edistämisessä. Tietyillä kriteereillä tavoite on onnistunut – Jarome Iginla on Grant Fuhrin jälkeen toinen tummaihoinen pelaajakategoriassa Hockey Hall Of Fameen valittu. Carey Price kuuluu äitinsä puolelta alkuperäiskansoihin ja on NHL:ssä supertähti.
Erityisesti tummaihoisten ja aasialaistaustaisten pelaajien määrä NHL:ssä on kasvanut. Rasismi ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään: kanssapelaajat, fanit ja jopa valmentajat kohdistavat etnisiin vähemmistöihin rasistisia herjauksia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat lisäksi oma lukunsa.
Samaan aikaan NHL promotoi ”Hockey Is For Everyone” -kampanjoita, vaikka iskulauseessa ei ole mikään totta.
Jääkiekko on lähtökohtaisesti hyvätuloisten valkoihoisten laji. Iginlan ja Pricen kaltaiset supertähdet ovat edelleen harvinaisuus. Sekä tummaihoisissa että alkuperäiskansojen jäsenissä on enemmän esimerkkejä tappelijoista, kuten Donald Brashear, Georges Laraque, Chris Simon ja Gino Odjick.
Sekä Sasakamoose että O’Ree ovat tehneet työtä mahdollistaakseen jääkiekon pelaamisen vähävaraisille ja etnisille vähemmistöille. Akim Aliun ja usean NHL-pelaajan muodostama ”Hockey Diversity Alliance” pyrkii lisäämään jääkiekon monimuotoisuutta ja kitkemään rasismin.
Kaikki edellä mainitut pyrkimykset ja teot ovat kunnioitettavia ja onnistuessaan luovat lajista paremman. Tarve eriarvoisuutta vastaan taisteleville yksilöille ja ryhmille kuitenkin alleviivaa sitä faktaa, että jääkiekko ei todellakaan ole kaikkia varten – ainakaan vielä.
