32-vuotias nelossentteri Jay Beagle sai Vancouver Canuksilta neljän vuoden ja yhteensä 12 miljoonan dollarin sopimuksen. Sama joukkue antoi samanlaisen sopimuksen Antoine Rousselille, joka teki viime kaudella viisi maalia.
Ranskalaishyökkääjän sopimuksessa on jostain käsittämättömästä syystä myös muokattu kauppaamisen estävä pykälä. Vertailukohteena Philadelphia Flyersin GM Ron Hextall ei antanut James van Riemsdykille estopykäliä, vaikka teki maalitykin kanssa viiden vuoden ja yhteensä 35 miljoonan dollarin sopimuksen.
Toisena vertailukohteena Beaglen menettänyt Washington Capitals hankki korvaajaksi nimenomaan Canucksista 28-vuotiaan Nic Dowdin yksivuotisella sopimuksella, jonka vaikutus palkkakattoon on 650 000 dollaria.
Tässä on yksi syy, miksi Capitals on hallitseva Stanley Cup -voittaja, ja Canucks on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle neljästi viiden viime vuoden aikana.
jämävaihtoja pelaavat täytemiehet eivät ansaitse monien miljoonien sopimuksia.
Capitals myös maksaa nuoremmalle, monipuolisemmalle ja tehokkaammalle Lars Ellerille vain puoli miljoonaa dollaria kaudessa enemmän kuin Canucks Beaglelle, joka pelasi viime kaudella keskimäärin alle kymmenen minuuttia tasaviisikoin ottelua kohden.
Lisäksi Canucksilla on ennestään riesana Loui Erikssonin totaalisesti epäonnistunut kuuden miljoonan dollarin sopimus, jota on vielä neljä kautta jäljellä ja kolmosparin puolustajan Erik Gudbransonin kolmivuotinen neljän miljoonan dollarin sopimus.
Ikävä kyllä Canucks ei ollut edes ainoa joukkue, joka heitteli harkitsemattomia sopimuksia ympäriinsä.
Vegas Golden Knights teki Ryan Reavesin kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen, joka tuo nelosketjun kovanaamalle lähes kolmen miljoonan dollarin vuositulot. Karvan verran vähemmän kahden seuraavan kauden aikana tienaa Erik Haula, joka oli viime kaudella Golden Knightsin toiseksi paras maalintekijä ja viidenneksi paras pistemies. Reavesin tehot olivat 4+2.
New York Islanders puolestaan John Tavaresin menetettyään hankki Valtteri Filppulan ja Leo Komarovin.
Erityisesti Komarovin nelivuotinen kolmen miljoonan dollarin sopimus on kammottava, mutta oleellisempaa Islandersin kannalta on se, että joukkue maksaa ensi kaudella yhteensä lähes kuusi miljoonaa dollaria kahdelle syvyyspelaajalle, vaikka tarve olisi ollut hankkia laatua kärkiketjuihin.
Niin Canucksilla, Islandersilla kuin Golden Knightsilla on edelleen palkkakatossa tilaa, mutta syvyyspelaajien palkkojen ja sopimusten pituuksien kasvattaminen on väärä viesti. On aivan oma keskustelunsa, ansaitsevatko supertähdet kymmenien miljoonien palkkojaan, mutta se on varmaa, että jämävaihtoja pelaavat täytemiehet eivät ansaitse monien miljoonien sopimuksia.
Se kannattaisi muistaa myös heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun vapaiden agenttien markkinat käynnistyvät.
