Jussi Ahokas on viimein osoittamassa, että hän on pelitavallisesti nykyjääkiekon vaatimalla tasolla.

Suomen viime vuoden kisat eivät siltä näyttäneet, kun Ahokkaan Nuorten Leijonien viisikkopeli tökki. Taktisesti pelin vaatimustaso on alle 20-vuotiaiden MM-kisoissakin sen verran korkea, että keskeneräisellä viisikkopelaamisella on vaikea pärjätä. Se nähtiin Suomen osalta vuosi sitten.

Oppia on otettu.

Suomi aloitti erittäin kelvollisesti MM-turnauksensa Ruotsia vastaan. Tai no, hyvä alku kesti noin kymmenen minuuttia.

Suomi kontrolloi kiekkoa ja juoksutti tyylipuhdasta pystysuunnan jääkiekkoa pelannutta Ruotsia. Suomen pelissä oli monipuolisesti erilaisia kiekkokontrollitekoja ja joukkue pääsi vyörymään kiekon kanssa hyökkäysalueelle.

Ensimmäiseen jäähyyn katkesi se selkäranka. Ruotsi iski ylivoimalla 1–0, ja sen jälkeen Suomen pelaaminen oli kauttaaltaan sekavaa. Muutamaan kertaan Suomi sai kiekonhallintaa takaisin itselleen, mutta ne hetket päättyivät nopeasti jäähyihin. Hölmöt jäähyt kertovat jonkinlaisesta ylilatautumisesta. Henkinen kontrolli petti.

Vaikka kokonaisuutena avauspeli oli sekava, avauskymppi ja muutamat hetket sen jälkeen antavat osviittaa siitä, että Ahokkaan Nuoret Leijonat on pelillisesti oikealla tiellä. Tätä käsitystä vahvistaa erinomainen harjoituspeli Kanadaa vastaan.

Suomi tekee tilaa ja voittaa tilaa melko hyvässä suhteessa sekä käyttää monipuolisesti syöttösuuntia. Suomi pystyy rytmittämään kiekolla ja ylittämään keskialueen vauhtierojen turvin.

Peliä on säädetty oikein pienen kaukalon vaatimuksiin. Suomi hyödyntää syvyyttä riittävästi ja järkevästi, jotta kiekollinen peli saa happea.

Uhkana on toki nyt se, että tuloksellisesti huono ja pelillisesti sekava avausottelu syö joukkueen itseluottamusta kuten vuosi sitten.