Jarmo Kekäläiselle tulee täyteen ensi helmikuussa Columbus Blue Jacketsin GM:nä jo kymmenes vuosi. Se on melkoisen pitkä aika NHL:ssä. Monet GM:t eivät saa läheskään vastaavaa aikaa rakennustyölleen. Kekäläisen pesti on tämänhetkisistä GM:stä neljänneksi pitkäikäisin.
Kymmenessä vuodessa luulisi, että tulokset olisivat olleet paljon parempia kuin vain yksi varsinaisen pudotuspeliottelusarjan voitto – puhumattakaan Blue Jacketsin nykytilanteesta.
Kekäläinen on saanut itselleen hämmästyttävän vahvan aseman, vaikka tulokset eivät sitä tue.
Kekäläisen ensimmäisestä työpäivästä Columbuksessa laskettuna Blue Jackets on ollut pisteprosentilla mitattuna vasta NHL:n 22. paras joukkue. Se on tavattoman keskinkertainen suoritus.
Pelaajakaupoissaan ja hankinnoissaan Kekäläisen suorituksia on leimannut suunnitelmallisuuden puute. GM-ajan pahin virhe on kuitenkin ollut Brad Larsenin valinta päävalmentajaksi, jota voi hyvällä syyllä kutsua karmeaksi ammattivirheeksi.
Taktisesti äärimmäisen heikko Larsen puhuu joukkueensa alhossa esimerkiksi taklaamisesta. Blue Jackets on ollut vasta 25. ahkerin taklaaja 60 peliminuuttia kohden tällä kaudella, mutta sen näkee kotisohvaltakin, ettei välinpitämättömästi viisikkopuolustavan ja repaleisesti hyökkäävän joukkueen ongelma ole taklaamisessa.
Lähes pöyristyttävää viestiä Larsenin toiminnasta kertoo tällä viikolla esiin tullut asia, jonka mukaan Blue Jacketsin pelaajilla ei ole käsitystä etukäteen siitä, mitä joukkueen harjoituksissa tullaan tekemään.
Erik Gudbranson spoke openly about how practices are not going well. Aaron Portzline just stated in an Athletic open conversation that players do not know the drills for practice beforehand.
— CBJ Center (@CBJcenter) December 8, 2022
Kekäläinen on itse kertonut haastatelleensa Larsenin kolme kertaa ennen tämän valitsemista, joten miten voi olla mahdollista, että sen seulan läpi on päässyt näin onnettomilla valmiuksilla juurikin pelin valmentamiseen?
NHL:ssäkin on mahdollista pärjätä uskottavasti heikommallakin kokoonpanolla etenkin jos puolustuspeli on kunnossa – paras esimerkki tästä on ollut viime vuosien aikana New York Islanders. Sitä se ei Larsenin valmennuksessa ole ollut lähelläkään, vaan maaleja on ropissut omiin karmeaa tahtia. Viime kaudella syntyi takaiskumaalien seuraennätys.
Vihkoon menneestä joukkueen rakentamisesta ja umpisurkeasta valmentajavalinnasta huolimatta Kekäläinen kertoi taannoin Urheilulehdessä suoraan Stanley Cup -tavoitteista, mikä tuntuu juuri tässä hetkessä todellisuudesta irtautuneelta.
Tietysti lähitulevaisuudessa kannu on utopiaa, mutta eivät ne mahdollisuudet pidemmälläkään tähtäimellä näytä kovin hyviltä. Mestaruuteen lähes aina vaadittava huippulaadukas ydinrunko puuttuu lähes täysin puhumattakaan huippuluokan valmentajasta.
Tällä hetkellä sekä nykyjoukkueen että tulevaisuuden rakentaminen on epäonnistunut täydellisesti. Aivan viime vuosina Blue Jackets on vihdoin onnistunut petraamaan lahjakkuusosastoaan, mutta silti David Jiricek, Kirill Martšenko, Dmitri Voronkov, Luca Del Bel Belluz ja Denton Mateychuk ovat täysin katsomattomia kortteja.
Nyt maalivahtiosasto on sarjan huonoimpia. Puolustuksessa ei ole huippuluokan lahjakkuuksia. Zach Werenski on hyvä puolustaja mutta alakerran ykkösnimeksi ei mitenkään erityisen säväyttävä tekijä.
Johnny Gaudreau ja Patrik Laine ovat ailahtelevia kärkihyökkääjiä, eivätkä todellakaan johtajapersoonia. Keskikaistaa rakennetaan Kent Johnsonin ja Cole Sillingerin varaan. He ovat 20- ja 19-vuotiaita.
Käytännössä on ihme, että Kekäläinen on saanut pitää työpaikkansa näin kauan.
Aivan kuin Kekäläisen kohdalla asia olisi tabu niin Columbuksen nurkilla kuin Suomessa.
Suomalaisen turvana näyttää olevan ylimmän seurajohdon vankka tuki. Kekäläisen esimiehenä toimivan John Davidsonin tiedetään olevan hänen hyvin vahva tukijansa, ja tuntuu, että Kekäläinen on jostain syystä vahvoilla myös Davidsonin yläpuolella omistajaportaan silmissä.
Sekin on yllättävää, kuinka vähän Kekäläisen potkuilla on vuosien varrella julkisesti spekuloitu. Monella muulla NHL-paikkakunnalla vastaavat tulokset olisivat herättäneet potkuspekulaatiot jo useaan kertaan. Aivan kuin Kekäläisen kohdalla asia olisi tabu niin Columbuksen nurkilla kuin Suomessa.
Toisaalta tuo hiljaisuus kertoo Blue Jacketsin merkityksen tasosta Ohiossa – ja Kekäläisen täysin poikkeuksellisesta julkisesta asemasta Suomessa.
Tuskinpa Kekäläinen olisi päässytkään GM:ksi, jos hän ei olisi taitava luomaan raudanlujia suhteita. Mutta jos tulokset eivät parane eikä potkujen mahdollisuus nouse keskusteluihin, GM-pesti näyttää sangen paljon suojatyöpaikalta. Jo nyt seurajohtoa voi ehdottomasti suomia kunnianhimottomuudesta.
Ensi kesänä varattavan poikkeuslahjakkuuden Connor Bedardin mahdollinen putoaminen syliin voi toki muuttaa suunnan hetkessä. Mutta siihen vaaditaan lotto-onnea varausvuoroarvonnassa.
Ensimmäisen varausvuoron saamisen todennäköisyys nousee pelaamalla huonosti ja huonoilla tuloksilla. Se Kekäläisen Blue Jacketsilta sujuu ongelmitta.