Jarmo Kekäläisen ratkaisut ja asema Columbus Blue Jacketsin GM:nä on Suomessa jatkuva keskustelun aihe. Tiedotusvälineissä huomio on yleensä kritiikitöntä, somessa näkee kiinnostaviakin nostoja.
Nyt Kekäläinen on työssään jo kymmenettä kautta ja on NHL:n tämänhetkisistä GM:stä virkaiältään neljänneksi kokenein – ja joukkue on ehkä hänen aikakautensa syvimmässä kriisissä. Kriisin vuoksi on kiihtynyt julkinen keskustelu Kekäläisen näytöistä ja tulevaisuudesta.
Kekäläisen näyttöjä NHL-GM:nä voi jäsennellä yhdellä kysymyksellä: kun pesti Columbuksessa aikanaan päättyy, haluaako jokin toinen NHL-seura hänet GM:kseen?
Sarjasijoitusten osalta takana on keskinkertaiset kymmenen vuotta. Varaamisen osalta keskinkertaistakin heikommat. Hyvää jälkeä Kekäläinen on tehnyt seurakulttuurin luomisessa.
GM-pestin paras saavutus on keväältä 2019, kun runkosarjan voittaja Tampa Bay Lightning kaatui pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Sen edemmäs eivät Sinitakitkaan yltäneet, ja kauden päätyttyä seurasta poistuivat kovimmat tähdet: tuolloin uransa huipulla ollut maalivahti Sergei Bobrovski ja nykyään New York Rangersissa hurjia tehoja paiskova huippuhyökkääjä Artemi Panarin.
Vertailun vuoksi: Panarin teki huonoimmalla Blue Jackets -kaudellaan 82 tehopistettä 81 ottelussa – venäläistähden poistuttua seuraan vapaana agenttina hankittu Gustav Nyquist on koonnut 99 tehopistettä 163 ottelussa siirtonsa jälkeen.
Bobrovskin mielettömän sopimuksen väistäminen oli Kekäläiseltä onnistuminen. Toisaalta sittemmin luottaminen kokemattomaan maalivahtikaksikkoon Elvis Merzļikins–Joonas Korpisalo on kirkas epäonnistuminen.
Gudbranson sai Kekäläiseltä neljän vuoden sopimuksen neljän miljoonan dollarin vuosipalkalla – sopimuksessa on liikaa sekä rahaa että pituutta.
Korpisalon uraa ovat haitanneet loukkaantumiset, ja eilen Tampereella 28-vuotias torjuja pelasi kauden ensimmäisen NHL-pelinsä toivuttuaan lonkkaleikkauksesta. Merzļikins puolestaan sai syksyllä 2021 viiden vuoden ja 5,4 miljoonan dollarin jatkosopimuksen, vaikka tuolloin neljän miljoonan dollarin sopimusta oli kausi jäljellä – eivätkä näytöt mitenkään yksiselitteisesti puoltaneet jatkoa.
Menneenä kesänä Kekäläinen onnistui värväämään pitkällä sopimuksella vapaiden agenttien markkinoiden kenties halutuimman tähden, yli 600 ottelun NHL-uransa yli piste per peli -tahdilla pelanneen Johnny Gaudreaun, joka on Panarinin jälkeen ensimmäinen franchise-tason yksilö Blue Jacketsissa.
Kekäläisen GM-uraa kuvaa hyvin onnistumisen ja epäonnistumisen samanaikaisuus, sillä nappihankinta "Johnny Hockeyn" lisäksi Blue Jackets sekosi kesällä hitaaseen mutta puukätiseen puolustajaan Erik Gudbransoniin. 30-vuotias puolustaja sai Kekäläiseltä neljän vuoden sopimuksen neljän miljoonan dollarin vuosipalkalla – sekä kesto että rahasumma ovat outoja valintoja Kekäläiseltä.
Global Series -viikonlopun absurdein hetki oli, kun Gudbranson piti arviolta minuutin mittaisen hitaan viivelähdön, eteni sitten juuri ja juuri oman päätyviivan yli ja tempaisi kiekon pleksin kautta puolustussiniselle. Kuin kaljaliigaa Nokia-areenalla.
Varauksista Kekäläisen onnistuminen oli Pierre-Luc Dubois'n varaaminen kolmantena povaillun Jesse Puljujärven sijaan. Kanadalainen oli kasvamassa ykkössentteriksi, mutta halusi sitten siirron pois Blue Jacketsista. Kekäläinen hankki vaihtokaupassa Patrik Laineen, mikä oli hankalissa olosuhteissa niin lähellä onnistumista kuin mahdollista – organisaation kulmakiveksi yksipuolisesta hyökkääjästä ei kuitenkaan ole.
Suurin kompastuskivi Kekäläisen Blue Jackets -vuosina on ollut valmennus.
Todd Richardsin korvannut John Tortorella luotsasi joukkueen neljänä peräkkäisenä kautena pudotuspeleihin, mutta kun verrataan Kekäläistä pidempään nykyisessä GM-pestissään pysyneisiin, ovat St. Louis Bluesin Doug Armstrong ja Nashville Predatorsin David Poile saavuttaneet absoluuttisesti kovempaa ja pysyvämpää menestystä.
Kekäläinen on saanut pitää työpaikkansa kauan, mutta eläkevirkoja GM-pestit eivät ole.
Nykyinen päävalmentaja Brad Larsen onnistui ensimmäisellä kaudellaan aavistuksen petraamaan sarjasijoitusta Tortorellan viimeiseen kauteen verrattuna, mutta tällä hetkellä Blue Jackets on NHL:n heikoin joukkue.
Vastuu sekä pelaajahankinnoista että valmennuksesta on Kekäläisen.
Maalivahtikaksikko on korkeintaan keskinkertainen mutta palkkakattovaikutukseltaan suurempi kuin esimerkiksi hallitsevalla mestarilla Colorado Avalanchella. Darcy Kuemperin tilalle hankittu Aleksandr Georgijev on Merzļikinsiä halvempi, nuorempi ja parempi. Merzļikinsin tasoa maalivahtina voi hahmottaa samalla kysymyksellä kuin Kekäläisen näyttöjä: toivooko jokin toinen NHL-seura saavansa hänet ykkösmaalivahdikseen?
Blue Jacketsin puolustus on Zach Werenskin jälkeen häpeällisen keskinkertainen, eikä sinänsä osaava yhdysvaltalainenkaan täysin ansaitse sopimustaan, jonka vuotuinen vaikutus palkkakattoon on koko NHL:n puolustajista kolmanneksi suurin.
Mahdollisesti Kekäläinen joutuu maksamaan ylihintaa saadakseen pidettyä kärkipelaajat seurassa, mutta menestyminen olisi toimiva vetovoimatekijä. Karanneiden palkkakustannusten vuoksi viime kesänä oli luovuttava kulmapalaseksi kasvaneesta hyökkääjästä Oliver Bjorkstrandista.
Kekäläinen on saanut pitää työpaikkansa kauan, mutta eläkevirkoja GM-pestit eivät ole. Tällä hetkellä Blue Jackets on syöksykierteessä, jonka seuraukset voivat olla rajut. Ensimmäisenä lankulla on luonnollisesti päävalmentaja Larsen.
Mutta hän – likipitäen kaikista maailman valmentajista – oli Kekäläisen valinta.
Gaudreaun kiinnittäminen vapaana agenttina ja Panarinin tai Seth Jonesin hankkiminen pelaajakaupoilla ovat yksittäisinä suorituksina onnistumisia Kekäläisen uralla. Mutta kokonaisuutena pian vuosikymmenen kestänyt rupeama tuskin vakuuttaa minkään NHL-seuran johtoa. Tuntuu epätodennäköiseltä, että jossain toisessa NHL-seurassa katsottaisiin Blue Jacketsiä ja ajateltaisiin, että tuon miehen me haluamme tänne.
Reagointi seuran katastrofaaliseen kauden aloitukseen esimerkiksi päävalmentajaa vaihtamalla olisi signaali halusta yrittää vielä pelastaa kausi. Tosin takamatka pudotuspeleihin saattaa jo olla liian pitkä.
Esimerkiksi Vancouver Canucks palkkasi Bruce Boudreaun viime kaudella joulukuun alussa, ja vaikka loppukausi sujui mainiosti, ei kiri riittänyt pudotuspeleihin asti.
Eikä Blue Jacketsilla ole Elias Petterssonia, Quinn Hughesia tai Thatcher Demkoa. Ykkössentteriksi kaavailtu Dubois jouduttiin kauppaamaan, puolustukseen Kekäläinen halusi palkata ylihintaisen turhakkeen Gudbransonin ja maalivahteihinkin on tasoon nähden käytetty aivan liikaa dollareita.
Onnea matkaan uuden GM-työpaikan löytämiseen. Sitten aikanaan.
