Kun Patrik Laine pelasi edellisen kerran NHL-jääkiekkoa Suomessa, hän oli uransa kuumimmassa liekissä. Neljä vuotta sitten Laine takoi maaleja hämmästyttävällä tahdilla ja iski suomalaisten riemuksi hattutempun Helsingissä pelatussa ottelussa.
Tällä kertaa marraskuiseen Suomeen saapui kirkkaimman hohtonsa kadottanut tähtipelaaja, jonka viimeisimmät kaudet ovat olleet tuskaisia ja joka pelaa huomattavasti neljän vuoden takaista huonommassa joukkueessa. Yksittäisiä väläyksiä ensimmäisten NHL-kausien Laineesta on nähty silloin tällöin, mutta potentiaaliin nähden liian harvoin.
Laine on kuitenkin erikoislaatuinen pelaaja siinä mielessä, että hänellä on poikkeuksellinen kyky nousta valokeilaan vaikeammillakin hetkillä. Osaltaan hänen sädekehänsä perustuu juurikin tällaisiin yksittäisiin väläytyksiin, jotka tulevat tärkeissä paikoissa tai ison huomion otteluissa.
Isossa kuvassa Laine on kuitenkin taantunut kauas tasosta, jossa häntä verrattiin etenkin Auston Matthewsiin ja muihin maailman parhaimpiin hyökkääjiin. Tämä on syytä pitää mielessä myös Tampereen otteluiden yhteydessä, vaikka tulosta tulisikin.
Pelillisesti Laine ei ole ollut eturivin NHL-tähti useampaan kauteen, ja osasyynsä on ympäristöllä. Nykyisessä Columbus Blue Jacketsissa on kenen tahansa vaikea loistaa, kun pelaamisen rakenteet ja yksilöiden kyvyt ovat aivan mitä sattuu – kysykää vaikka Johnny Gaudreaulta.
Joukkue, valmennus tai pelikaverit eivät kuitenkaan riitä pelkästään selittämään Laineen vaikeuksia. Ehdottoman huippuluokan pelaajat pystyvät tekemään tulosta heikossakin joukkueessa, mutta Laineen huippusuoritukset ovat olleet sykäyksittäisiä.
Blue Jacketsissa on kenen tahansa vaikea loistaa, kun pelaamisen rakenteet ovat aivan mitä sattuu.
NHL-uransa alkuun nähden heikosti menneet viime vuodet ovat avanneet Suomessakin silmiä siitä, että Laine ei ole saman tason pelaaja kuin useimmat muut kotimaiset NHL-tähdet, maailman parhaista pelaajista puhumattakaan. Silti hänen kiinnostavuutensa on omaa luokkaansa suomalaisten pelaajien joukossa.
Tavallaan Laineessa on paljon samaa kuin Marko Anttilassa. Niin sanotun suuren yleisön keskuudessa kummankin tasoa oletettavasti pidetään paljon korkeampana kuin se todellisuudessa on, ja tämä perustuu pitkälti kykyyn astua esiin parrasvalojen loistaessa kirkkaana.
Aiempien näyttöjensä perusteella Laineella on suomalaiseksi urheilijaksi melko erityinen kyky kääntää odotukset ja kotiyleisön paineet voimavaraksi uhkakuvien sijaan. Tämä kyky voi hyvinkin siivittää hänet jälleen huippusuorituksiin Suomen maaperällä.
Toisaalta jopa todennäköisempi uhkakuva on se, että Laineen tämänkertaisesta visiitistä tulee pettymys. Hallitseva mestari Colorado Avalanche tullee viemään surkeassa tilanteessa olevaa Blue Jacketsia mielin määrin, ja siinä tapauksessa Laineelle ei avaudu kovin paljoa paikkoja loistaa.
Laineen tietäen tilanne on joko tai eli välimuotoja ei ole. Viikonlopusta Tampereella tullee joko erinomainen tai karmea.
